IRC-Galleria

Heti alkuun täytyy korostaa, että tässä minun on tarkoitus selittää, miten luonnollisuus-argumenttia käytetään väärin internetkeskusteluissa ja jokapäiväisessä ajattelussa. Yleensä kun jotain asiaa nimitetään luonnolliseksi tarkoitetaan sillä oikeasti sitä, että se tuntuu itsestä luonnolliselta. Toisinsanoen kun sanotaan, että 'insesti on luonnonvastaista' tai 'insesti on luonnollisesti väärin', niin sillä tarkoitetaan oikeasti sitä, että 'minusta insesti on väärin'.

Jokaisessa kulttuurissa on kuitenkin jonkinlainen insesti-kielto. Tosin kiellon sisältö vaihtelee kulttuureittain (esim. serkkuja/tiettyä serkkuja voidaan pitää myös sisaruksina). Tämän vuoksi insesti-kieltoa voidaan kuitenkin pitää universaalina piirteenä. Tutkijat ovat pitkään pohtineet tämän syytä. Biologisena selitysmallina on esitetty insesti-kiellon juontavan sen geneettistä vaihtuvuutta heikentävistä ominaisuuksista. Tätä ja muita funktionaalisia malleja on kuitenkin kritisoitu siitä, että ihmiset ovat harvoin tietoisia insestin seurauksista. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita tilanteen, jossa A ja B ovat sisaruksia, mutta kukaan ei tiedä sitä. Tällöin A:n ja B:n väliselle suhteelle ei ole käytännössä minkäänlaista estettä. Varteenotettavimpina selitysmalleina ollaan esitetty psykologisia taupumuksia. Yhden selityksen mukaan yhdessä kasvaneet eivät tunne seksuaalista vetoa toisiinsa. Toisen mallin mukaan miehet luokittelevat kaikki naiset kahteen eri kategoriaan, "vaimoihin" ja "sisaruksiin".

Siispä insesti-kiellon yleisyyden vuoksi voisimme helposti väittää insestin olevan luonnotonta. Kuitenkin insesti-kielto näyttää olevan enemminkin olosuhteiden ja kulttuurin yhdessä muovaama ilmiö. Ei siis varsinaisesti biologinen ilmiö.

Lisäksi käyttäessämme luonnoliisuutta argumentoinnissa kohtaamme aina seuraavan ongelman: jos jokin ilmiö esiintyy luonnossa, kuinka voimme sanoa, että se on luonnotonta? Lopulta siis päädymme siihen, että kaikki mitä tapahtuu on luonnollista, koska emme voi tietyssä mielessä tehdä aitoa eroa luonnollisen ja epäluonnollisen välille.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kieltää teitä puhumasta luonnollisuudesta, mutta on hyvä tiedostaa sen ongelmallinen luonne argumentoinnissa. Luonnollisuus sopii lähinnä kuvailevaksi adjektiiviksi lauseisiin kuten 'minusta se tuntuu luonnolliselta' tai 'luonnollisestikin olen ottanut asian huomioon'. Luonnollisuuden käyttäminen argumentoinnissa johtaa meidät helposti loogiseen umpikujaan ja päädymme lopulta vain argumentoijan oman maailman sisään. Esimerkiksi siis tilanne jossa esitetään vaikka väittämä: "homous on luonnotonta, koska kaikkien olentojen tarkoitus on vain siirtää geeninsä eteenpäin". Tässä tapauksessa luonnollisuuden määrittää se, että "kaikkien olentojen tarkoitus on vain siirtää geeninsä eteenpäin". Mikä siis ei ole mikään todennettavissa oleva objektiivinen fakta, vaan lähinnä argumentoijan oman maailmankatsomuksen lähtökohta.

Lisättävää? Kommentteja? Olenko kenties väärässä? Tahtoisin tietää kovasti :)