IRC-Galleria

Kuolleiden kruunua jatkossa kantaa José Jácome. Eli hän järjestää oman porukkansa tai yksin seuraavat walkit, koska edelliset järjestäjät vaihtoivat maata.

https://www.facebook.com/zombiewalkhelsinki
http://info@zerohour.fi/

Peli: Zombie Shooter 2

Alusta: PC

Muut alustat: Ei näyttäisi olevan.

Julkaistu: 2009

Enpä ole ennen kuullutkaan tästä jo toiseen osaan ehtineestä pelisarjasta, toisaalta ehkä sen Zombie Shooter 1 näkeminen ei ole vaivan arvoista. En nimittäin itse löytänyt tästä pelistä kuin yhden positiivisen seikan ja mahdollisen hukatun potentian joka saa suututtamaan. Nimittäin jos tätä olisi maltettu hioa vähän pitempään olisi kyseessä ihan pätevä kevytroolipeli zombeja kuhisevassa maailmassa. Tällaisenaan en jaksanut innostua, vain ihmettyä ja miettiä että mikäköhän tässä mättää.

Peli hakee luultavasti vaikutteensa vanhoista falouteista ja muutamista muista toimintaropeista. Tosin vanhat falsut olivat postapokalyptisestä teemastaan huolimatta erittäin kelvollisia roolipelejä. En pidä postapogalyptisistä peleistä, vaikka muutama hyvä sellainen löytyykin maailman turuilta. Toinen mielleyhtymäni löytyy elokuvamaailmasta ja se on taannoinen oskarvoittaja shindlerin lista. Ei mikään pieni teos ja se on elokuva jolla on painavaa sanottavaa. Ehkäpä tämänkin maan kaljupääöykkäreiden ja tuulipukukansaan kuuluvien pikkunatsien pitäisi hiukan sivistää itseään että mitä ne oikeat natsit olivatkaan. Voipi olla että teidänkin nimenne löytyisi mustalta listalta jos he nousisivat nyt valtaan. No jokatapauksessa pelin visuaalisen annin kikkailu tuo lähinnä tuon hienon ja karun elokuvan mieleen. Ja edellä mainittu seikka onkin se paras kehu koko tekeleelle.

Kaikki muu anti sitten onkin keskinkertaista huttua. Juoni ei kiinnosta ketään, ai niin oliko tässä edes oikein juonta. Ohjastettava mies tai naispuolinen hahmo on lähinnä vain paperinukke joka vielä kaiken lisäksi liikkuu pelimaailman päälle leijaillen kuin kulissi. Zombit ovat toki aivottomia, mutta tällä kertaa ne ovat vain käväleiviä maalitauluja joita saa joissakin kohtauksissa paukuttaa kyllästymiseen saakka haulikolla tai muulla aseella matalaksi. Roolipeliainekset ovat lähinnä vain jonkin sortin mauste ja tekevät vielä epätoivoisemman koko sopasta. En oikeastaan täysin käsitä miksi näin pätevän oloinen ja visuaalisesti ihan viksu peli on näin onnistuttu sössimään. Mielestäni tähän ei auta selitykseksi alhainen tuotantoputjetti, sillä moni jopa yhden miehen nollapalkalla väännetty indiepeli vie mennessään.


En voi oikein suositella peliä tällaisenaan kellekkään, ehkä 90-luvun puolessa välissä olisin voinut.

Arvosana: 3 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Zombie Driver HD

Alusta: PC

Muut alustat:Xpox 360, PS 3, Android

Julkaistu: 2009

Zombie Driver HD tuo mieleen muutaman takavuosien verellä ja taistelulla mässäilleen autopelin. Esikuviksi voisi sanoa kaksi hyvää ehdokasta carmageddon ja dead rally. Vailla parempaa tietoa tämä jää arvailujen varaan.

Pelin pääasiallinen tarkoitus on hallita kaaosta ja ajaa ympäri zombeja vilisevää pelikenttää autolla jota voi päivittää ja aseistaa. Verta ja suolenpätkiä lentelee ympärille kun kaupungin kadulla on tarkoitus suorittaa kolmisenkymmentä tehtävää. Tämä tosin vain tarinaosiossa joka on ehkäpä tylsin pelin anneista. Sillä tehtävät toistavat itseään ja toiminta tuntuu lähinnä pakkopullalta joka pitää mallin vuoksi suorittaa. Onneksi tämä ei ole koko totuus.

Pelin hauskin anti löytyy mielettömistä kilpailuista joissa ammutaan vastakilpailijoita hengiltä ja yritetään siinä kaaoksen helvetillisessä menossa luovia itseä voittoon. Kilpailuissa zombit ovat vain pelimaailman kulissia ja todellinen vihollinen löytyy ratin takaa. Kilpa-ajojen lisäksi on myös selviytymisosia jossa pitää rymytä niin kauan kuin ikinä pystyy selviämään yhä isomman zombilauman keskellä.

Teknisesti peli ei ole samaa tasoa mitä ollaan totuttu näkemään kullatuilla silmillä, äänetkin juuri riittävät immersion luomiseen. Ääninäyttelyä en edes halua arvioida, oli se sen verta hauskaa tai typerää kuunneltavaa... Mutta mikä tärkeintä kontrollit ovat kunnossa ja se on hyvin tärkeää tällaisessa pelissä. No tietenkin voisi vielä nurista siitä että ylhäältä alaskäsin kuvatuilla radoilla on jokseenkin hankala ajaa kilpaa, mutta kun radat oppii ulkoa ei temppu niin hankalalta tunnu.

Pienoisesta aivottomuudesta ja suttuisuudesta ja kliseillä muka nokkelasti leikittelevästä konseptistaan huolimatta tämä on ehdottomasti niitä parempia indietuotantoja. Toki zombit ja autotaistelut on jo nähty useampaan kertaan mutta tällä kertaa toiminnan mielettömyys ja tekemisen riemu kohtaavat. Ylhäältä alas kuvattuja autoja ohjastaa yhtä suurella innolla kuin pikkupoikana hiekkalaatikolla pikkuautoja. No tokihan tälläiseen rymistelyyn tulee aikanaan ähky, mutta ennen sitä se tarjosi harvinaisen epäkorrektin ja mukaansatempaavan pikkuelämyksen. Tässä oli aavistus sitä jotakin mitä 90-luvulla pidettiin videopelien saralla normaalina. Kyseessä oli innovatiivio eikä mikään kurtut otsassa muka syvällistä tarinaa väkisin ihmisten mieliin puskeva mahtipontinen teos. Aina ei kaiken pidä olla niin vakavaa ja tämä peli näyttää miten tehdään karskimpi huumorijuttu. Ehdoton onnistuja indiepelien moneen suuntaan rönsyilevässä joukossa.

Arvosana: 9 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Trapped Dead

Alusta: PC

Muut alustat: Ei tietoa.

Julkaistu: 2011

Ilmeisesti eletään 80-luvun jenkkilässä. Kaverukset ajavat amerikanraudallaan pienessä olutmyötäisessä huoltoaseman pihaan. Huoltoasemalta ei löydy bensiinä vaan Kasa kalmoja jotka tutoriaalin lopuksi puraisevat kaveria kaulaan. No eihän tässä muu auta ko pistää talla pohjaan ja suunnata sairaalaan. Valitettavasti sairaalakin on kalpeiden ystäviemme valtaama. No löytyy sieltä sentään yksi elossa oleva tohtori joka menee ampumaan henkitoreissaan olevan kaverini. Yllätys yllätys seuraavaksi kerrtaan että pureman saannutta ei voi pelastaa ja kylä on kokonaan kalmojen vallassa. Paikasta ei näytä myöskään olevan ulospääsyä. Joten lääkäri johdattaa sankarimme turvalliseen bunkkeriin jonka suojista voimme pistäytyä eri kohteissa naksuttelemassa, pähkäilemässä ratkasuja ja tappamassa läjäpäin zombikombeja.

Tarinan edetessä saamme mukaan peräti seitsämän hiukan eriävillä kyvyillä varustettua sankaria. Aseitakin löytyy jos jonkin näköistä. Mutta parhaiten toimi viisaasti käytetty pesismaila. Erillaiset aseet kuten peruspistoolikin ajavat asiansa, mutta enpä ole yhtä tuhnuja kranuja nähnyt monessakaan pelissä. Jopa pieruni räjähdysvoima kaalisopan syömisen jälkeen on moninkertainen prlin paukautuksiin verrattuna. No joissakin kohdissa oli idiotismi päässy valloilleen ja ihan sama kuinka monta kalmoa pisti kylmäksi niitä tuli yhä lisää loputtomana armeijana tyhjästä ilmestyen. Hienoa eikö totta, kun tähän yhdistetään ne paskat kranut joita kai olisi pitänyt jollakin ihmeen konstilla hyödyntää tällaisissa kohtauksissa.

Tekninen laatu on indiepeliksi hyvää tasoa ja kyllä tätä katselikin ihan mielikseen. Tietenkään tällainen isometrinen kolmannen persoonan kuvakulma ei välttis vaadi mitään erikoista graafista tykitystä. Taustameteli ja musiikkivalinnatkaan eivät aiheuttaneet päänvaivaa, mutta harvoin olen saanut kuulla yhtä taitamattomia ääninäyttelijöitä enää nykyaikana. Paras puoli audiovisuaalisuudesta on kaiketi sarjakuvamaiset väliruudut jotka tarjoavat ihan hienoa katseltavaa.

Yritys hyvä kymmenen pistettä. No ei nyt ihan. Tämän pelityypin pelit eivät ole ehkä se kaikkein mieleisin genre minulle, mutta olen kyllä pelannut hyviäkin reaaliaikanaksutteluja. Valitettavasti tämä peli menee lähinnä lokeroon tyhjänpäiväiset hinkkaukset. Peliä pelatessa nimittäin tulee se ikävä tunne josta en pidä silloin kun kyseessä on tuntikausia kestävä viihdepaketti. Sen tunteen voi kiteyttää yhteen lauseeseen: "Olisiko minulla kenties parempaakin tekemistä?". Tosiaikanaksut jotka ovat kiinnostaneet ovat myös antaneet enemmän pelivaraa ja todellista haastetta, tällainen putkinaksu tyhjänpäiväisillä mukatärkeillä hahmoilla ja jonkin sortin juonipätkillä ei ainakaan minua jaksa kiinnostaa mutamaa iltaa pitempään. Ehkä joku todella kova genrefani voi tästä jotakin saada irti, mutta markkinoilta löytyy parempaakin hiirenklikkailua.

Arvosana: 4 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Containment The Zombie Puzzler

Alusta: PC

Muut alustat: Ilmeisesti ei, ja Steam on se paikka mistä kannattaa pongailla tapausta.

Julkaistu: 2012

Tervehdys täältä indiemaan ihmeellisestä maailmasta joka löytyy maan äärilaidan takaa, paikasta jota ei edes herra Santa Marian kapteeni löytänyt. Tämän ihmeellisen ja sekavan maanosan eräästä kulmasta löytyi tällainen Zompiaiheinen nopeatempoinen palikkapeli joulutarjousten aikaan. En voinut vastustaa kiusausta ja vingautin kovin kulunutta visaani vielä hiukan. 1,35 € köyhempänä mutta sitäkin onnellisempana minusta tuli zombipuzzlen onnellinen omistaja ja pystyin jatkamaan seikkailuani indiemaan syviin syövereihin.

Näin ensialkuun on pakko myöntää etten aktsonut alkuun hyvällä silmällä Steamia ja sen natsistista pakkonettiyhteyspuuhastelua. Viime vuoden aikana siitä on kumminkin tullut se tärkein pelien hankintakanava. Sillä ainakaan Tornion kokoisesta persereikäkaupungista on turha yrittää löytää mitään erityisen hyvää kivijalkamyymälää ja noiden viimeisten mohikaanienkin pelitarjonta alkaa olemaan nykypolitiikalla aika köykäistä kamaa. Joten ystäväni Steami anna minulle anteeksi ja ota rahani vastaan. Steamissa on toki omat varjopuolensakkin, mutta yksi pirun hyvä puoli on se että tämän kaltaiset pähkahullutkin ideat pääsevät kätevästi julkisuuteen. Normaaliin kivijalkakauppaan Containment The Zombie Puzzlerilla ei nimittäin olisi asiaa. Ajatelkaapa asiaa vaikka filmi ja tv-puolelta käsin. Joskus muinoin pääsi julkisuuteen luiskahtamaan sammakko jos toinen. Yksi hyvä esimerkki näistä sammakoista on loistava ja jokaisen pakollinen katseltava jo pelkästään yleissivistystä silmällä pitäen. Nimittäin Monthy Pythonin lentävä sirkus, nykypäivänä televisioon olisi hankala päästä sellaisella materiaalilla ja tavalla miten he sen tekivät. Mutta vaikka elämmekin kovien tuotantoarvojen aikakautta aina jokin vähän erikoisempikin viritelmä pääsee neulansilmästä livahtamaan. Pelipuolella yksi muutamasta neulansilmästä on Steam.

Itse illan tähti, nimittäin tuttavallisesti Zombiepalikka ei tarvitse isoa esittelyä. Tekniseltä puolelta sanottakoon että sen graafinen anti on aaa-peleihin verrattuna karua mutta ajaa asiansa. Äänimaailmakaan ei yllä korkeuksiin saakka, mutta sekin on ihan aiheeseen sopivaa ja toimii pelin lyhyen keston ajan. Kontrollit ovat simppeliä hiirellä kliksutttelua ja jos mokaat on se sun oma vika. Yleisesti ottaen peli pyörii lähes koneella kuin koneella eikä isompia kirppujakaan esiintynyt.

Itse pelaaminen on simppeliä eri väristen selvytyjien naksuttelua. Tarkoitus olisi joka sivulta ympyröida yksi tai useampi kalmo samaan poppooseen kuuluvalla jengillä. Onnistuessaan kukin neljästä (sotilaat, poliisit, lääkärit ja punkkarit) ryhmästä tekee omanlaisensa ammuskelu tai silpomisliikkeen. Perussiirtojen lisäksi tarjolla on muutama erikoishyökkäys kuten polttopullo ja tarkka-ampujan laukaus. Tarkoituksena on puhdistaa aina kenttä kalmankalpeista ystävistämme ja tämän jäkeen siirrytään seuraavaan koitokseen lyhyen katukamera-ajon saattelemana. Kameran liikkuessa yläilmoissa näytetään kaupungin kaaoottisia katuja ja paiskotaan tekstimuodossa pientä tarinan tynkää joka on kliseisyydessään humoristista ja luultavasti ainakin paikoitellen takoitettu sellaiseksi. Muutenkin osa Zombeista tuntuu olevan pilvikornerin kautta suunnittelypöydälle päätynyttä materiaalia. Peruskalmojen lisäksi pelilaudalla häärii zombivelhoja, jättimäinen, apina, pääkollodinosurus ja muutama muu pöhkön näköinen elävä kuollut.

Peli ei ole mikään erityisen huono tapaus, mutta jotenkin tuntuu että hyvä idea on jäänyt hiukan kesken ja tämä kaipaisi lihaa luiden päälle. Mutta lyhyen kestonsa ja nopeatempoisuutensa ansiosta se kestää viihdytsarvoltaan päivänvalon ja kyllästyminen ei ainakaan minua saanut valtaansa. Tietenkin vähän enempi haastetta ja vaihtoehtoja olisi voinut olla kirsikka kakun päälle. Mutta ei se ollut tällaisenaankaan pässimpi esitys hintaansa nähden. Jos uskallatte kokeilla jotain hieman erillaista, tämä voi olla ihan varteentotettava valinta. Vaativammalle pelaajalle en tätä kumminkaan suosittelisi varauksetta.

Arvosana:
7 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Mielenkiintoisella idealla höystetty lyhyehkö puzzlepeli.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Dead Rising 2

Alusta: PC (Muut alustat: PS 3, Xbox 360)

Kuolleiden rynnistys titokoneruudulle tapahtui jo kauan sitten. Tosin viimeisen viiden vuoden aikana olen kokenut jo pienoisen ähkyn örisijöiden osalta. Tuohon joukkoon mahtuu muutamia todella hyviä pelejä, jokunen floppi ja sitten näitä tapauksia joista ei oikein osaa kunnolla pitää, mutta eivät ne mitään huonojakaan ole. Kuolleiden saari on ollu näistä epäkuolleen kallon kalisteluista parhainta antia ja "vasaemmalle4kuollut" mitä mainiointa ADHD-räiskittelyä vaikkei se ihan mun pelimakuun istunutkaan. Eli tulee väistämättä mieleen että mitä tällä Dead Rising sarjalla on annettavaa. Valitettavasti en koskaan pelannut ensimmäistä osaa koska en omista X-laatikkoa. Ilmeisesti lukemastani päätelleen kyseessä oli melko tavalla samanlainen rymistely erillä hahmolla. Joten joudun lähinnä turvautumaan muihin peleihin vertaillessa tämän antia.

Toisessa osassa ohjastettavaksi otetaan moottoripyöräilijä Chuck ja Vortuna City toimii peliareenana. Chuck yrittää selviytyä örisijöiden valtaamassa maailmassa pienen tyttärensä kanssa. Hän on menettänyt vaimonsa ja tytär on saanut pureman jota joudutaan hoitamaan Zombirex nimisellä lääkkeellä. Lääke estää tyttöä muuttumasta pikkukalmoksi. Chuckin on tarkoitus voittaa kalmonpilkkomiskisasta rahaa jotta saisi takuun tyttärensä lääkitykseen ja varmaan se näkkileipäpakettikin käy moottoripyöräilijämme mielessä. Toisin käy, hän tulee toiseksi ja lähtee allapäin etsimään tytärtään. Huomatakseen että raha on nyt murheista pienin. Sillä kalmot ovat murtautuneet Las Vegasia muistuttavaan Vortune cityyn. Taisteltuaan ensin tiensä tyttären luokse ja seieltä turvatalolle saa hän huomata että on kalmomurron pääepäilty. Eli ei mikään paras päivä olla moottoripyöräilijä Chuckin saappaissa. Kaiken tämän lisäksi Zombirex on loppunut, joten ei auta muu kuin lähteä kalmoja vilistäville kaduille.

Pelin tarina on mainio ja siinä on valinnaisia rönsyjä jotka voivat vaihdella per pelikerta. Sillä on mahdottomuus yhden session aikana nähdä jokaista rönsyä aikarajoitusten takia. Nämä aikarajoitukset syövätkin melkosen paljon iloa pelaamisesta, minä olen rauhallinen tutkiskelija enkä mikään pikajuoksija. Juoksijoille ja pelleilijöille puolestaan tämä on mainio leikkikenttä. Aseita löytyy joka lähtöön ja kaikkein häröimmät valmistetaan itse. Tasonnousujen yhteydessä saavutettujen piirustusten avulla saa aikaiseksi mainiota tavaraa. Tosin osa näistä tavaroista menee suoraan pilailuosaston puolelle. Ympäristöstä löytyy myös muuta kummallista kamaa joilla voi pelleillä mielin määrin. Olikin suoraastaan hulvatonta pukea miehelle naisten vaatteet ja legopää. Jonka jälkeen menin huitomaan epäkuolleita hengiltä jättimäisella dildolla.

Tällä kertaa en jaksa eritellä pelin graafisia ja ääniannillisia puolia muine teknisine seikkoineen. Riittää kun tiedätte että tapaus on ihan nautittavan näköinen ja kuuloinen ja se ei takkuile vaikka kalmoja pyörisi yli sata ympärillä.

Tekemistä pelissä riittää vaikka toisille jakaa, mutta se perhanan aikarajoite tekee tapauksesta sen verran hermostuttavan kokemuksen etten enää jaksa toista kierrosta aloittaa. Eli lähden uuden pelin pariin ja pidän tätä maukkaana välipalana mutten minään the pelinä jota jaksaisn kerta toisensä jälkeen peleilla.

Arvosana:
7 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Hieno zombirymistely jota piinataan kellon tikityksellä.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Siinä oli sarjamurhaaja joka tappoi mun kavereita ronskilla kädellä

Löysin sitten semmosen hautausmaan mihin kaikki oli haudattu

Ja herätin teidät kaikki zombeina henkiin että pääsisitte kostamaan

JUSTICE!!!!1

....
..........
.................

Zombit huojahtelee rumpukoneen tahdissa
Niillä ei ole tietoisuutta, toimivia aivoja eikä sielua
Niillä on pitkä tukka ja paljastava bilemekko
Tai ruutuflanellipaita lippis ja sillai siniset farkut
Ne mumisee jotain mistä ei saa mitään selvää
Ja vaikka siltä näyttää et ne on kaikki samanlaisia
Ne siltä löytäävät aina toisensa