Tätä on odotettu.
Tästä on varoiteltu.
Tätä on pelätty.
Tämä on odottanut saapumistaan.
Tähän on pitänyt osata varautua...
...mutta silti se tulee kuin salamana taivaalta: VIIMEINEN VIIKKO ENNEN YO-KIRJOITUKSIA!
Viime viikko meni päin vittua sairastumisen vuoksi. Viikonloppu on tullut lomailtua. Mutta nyt ei ole enää loman aika:
Nyt on aika keskittyä!
Nyt on aika näyttää mihin pystyy!
Nyt on aika lopettaa laiskottelu ja tarttua kirjaan!
Nyt on aika puristaa itsestään kaikki mitä on jäljellä!
Kun yrittää parhaansa, ei kukaan muu voi vaatia sinulta enempää kuin sinä itse!
Nyt on sen aika: LOPPURUTISTUS alkaa nyt!
Viikko-ohjelma:
7. - 13.9.2009
Maanantai: Historia 1. Vasemmistoliiton tulevaisuus -kokous Oulussa.
Tiistai: Historia 2
Keskiviikko: Historia 3
Torstai: Historia 4
Perjantai: Historia 5
Lauantai: Historia 6 & kertaus
Sunnuntai: Kertaus, kertaus ja kertaus.
14. - 20.9.2009
Maanantai: Kuusi esseetä, kuusi tuntia, kaksi jokeria, täydet pisteet, Laudatur. Popovanun kokous.
Tiistai: Yhteiskuntaoppi 1
Keskiviikko: Yhteiskuntaoppi 1
Torstai: Yhteiskuntaoppi 2
Perjantai: Yhteiskuntaoppi 2
Lauantai: Yhteiskuntaoppi 3
Sunnuntai: Yhteiskuntaoppi 3
21. - 27.9.2009
Maanantai: Yhteiskuntaoppi 4
Tiistai: Kertaus, Kertaus ja kertaus
Keskiviikko: Kuusi esseetä, kuusi tuntia, kaksi jokeria, täydet pisteet, toinen Laudatur.
Torstai: Hermolepoa
Perjantai: Juhlimaan
Lauantai: Lepoa. Vasemmistoliiton tulevaisuus -kokous. Paavo Arhinmäki Oulussa.
Sunnuntai: Paluu arkeen monta kokemusta rikkaampana.
LISÄYS: Tehtävä suoritettu: kaksitoista esseetä, kaksitoista tuntia, neljä jokeria, yli täysien pisteiden, kaksi Laudaturia.
Tiedot
- Luokittelu
- Koulu ja opiskelu
- Perustettu
- 16.2.2007
- Tilastot
- Käyntejä: 2 748 (1.7.2008 alkaen)
- Koko
- 30 jäsentä
- Tyttöjä: 17 (57 %)
- Poikia: 13 (43 %)
- Keski-ikä
- 23,3 vuotta
- Otos: 20 jäsentä
- Tyttöjen keski-ikä: 23,0 vuotta
- Poikien keski-ikä: 23,9 vuotta
- Valvojat
- Kepeh
Jäsenet (30)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Nyt se alkaa!Sunnuntai 06.09.2009 06:36
- Luokiteltu yhteisöihin
- Abit 2010 Koulu ja opiskelu,
- Ei pysty ku on YO-kirjotukset Koulu ja opiskelu,
- Haukiputaan lukio Koulu ja opiskelu
Loppu läheneePerjantai 22.05.2009 15:53
Jälleen on yksi merkkipaluu lukiolaisen elämässä saavutettu: kävin tänään ilmoittautumassa ylioppilaskirjoituksiin! Kyllä nyt tuntuu hienolta.
Aika se vain rientää melkoista laukkaa. Vielä pari kuukautta sitten edessä olevat kirjoitukset tuntuivat vielä kohtuullisen kaukaisilta, mutta sitten löi viimekuinen YO-info järisyttävän faktan pöytään. En itse juuri kiirehtinyt asiaa, joten eilen illalla tutkintoilmoitusta täyttäessäni jännä fiilis kiri pintaan: tässä valmistellaan jo loppua! Lappu ja 78 euroa rahaa jäivät koulun kansliaan noin puoli tuntia sitten. Ensi syksynä tehdään sitten lopullisesti tili historian ja yhteiskuntaopin lukion oppimäärästä.
Tässä meneillään oleva koeviikko on lukioaikani kolmanneksi viimeinen, mutta sitäkin merkittävämpää on, että tämä on viimeinen kevääni tavallisena lukiolaisena. Ensi vuonna olen jo kirjoitukset suorittanut ylioppilas ja todennäköisesti valmistautumassa päätä pahkaa lääkiksen pääsykokeisiin. Toivottavasti hyvät kirjoitustulokset ovat avittamassa pääsyäni sinne!
Tavoitteeni kirjoitusten suhteen ovat seuraavat:
L - äidinkieli, historia ja yhteiskuntaoppi
E - biologia
M - kemia, pitkä matikka, pitkä englanti
Ruotsia en ole aikeissa kirjoittaa lähinnä periaatteesta, mutta myös osaltaan siksi, että pääsy edes B:hen voi osoittautua hankalaksi, eikä sellaisella arvosanalla mitään tee. Myöskin fysiikka kaikkien syventävien kurssien suorittamisesta huolimatta on jäämässä pois. Mutta onpahan maailmankaikkeus täydellisesti hallinnassani...
Syksyllä pitäisi siis kirjoittaa kahdessa ensimmäisessä kirjoituksessani kaksi L:ää. Se tulee olemaan hankalaa, sillä taso on yleensä kova. Mutta se on mahdollista. Näissä kahdessa reaaliaineessa minä todella uskon itseeni - niinkin kovasti, että valitsin toisen niistä pakolliseksi aineeksi. Myös äidinkielen tavoite on pelottavan korkea, mutta ihmeitähän tapahtuu harvasen päivä.
Sitä ennen on kuitenkin pakko yrittää rentoutua ainakin juhannukseen saakka, sillä sen jälkeen tämä ns. lomani alkaa jäädä jo liian lyhyeksi kirjoituksiin lukemisen kannalta. Jospa välimeren hiekkarannat hieman asiaa helpottaisivat, vaikka omantunnon tuskat sinne lentämisestä ovatkin valtavat.
Aika se vain rientää melkoista laukkaa. Vielä pari kuukautta sitten edessä olevat kirjoitukset tuntuivat vielä kohtuullisen kaukaisilta, mutta sitten löi viimekuinen YO-info järisyttävän faktan pöytään. En itse juuri kiirehtinyt asiaa, joten eilen illalla tutkintoilmoitusta täyttäessäni jännä fiilis kiri pintaan: tässä valmistellaan jo loppua! Lappu ja 78 euroa rahaa jäivät koulun kansliaan noin puoli tuntia sitten. Ensi syksynä tehdään sitten lopullisesti tili historian ja yhteiskuntaopin lukion oppimäärästä.
Tässä meneillään oleva koeviikko on lukioaikani kolmanneksi viimeinen, mutta sitäkin merkittävämpää on, että tämä on viimeinen kevääni tavallisena lukiolaisena. Ensi vuonna olen jo kirjoitukset suorittanut ylioppilas ja todennäköisesti valmistautumassa päätä pahkaa lääkiksen pääsykokeisiin. Toivottavasti hyvät kirjoitustulokset ovat avittamassa pääsyäni sinne!
Tavoitteeni kirjoitusten suhteen ovat seuraavat:
L - äidinkieli, historia ja yhteiskuntaoppi
E - biologia
M - kemia, pitkä matikka, pitkä englanti
Ruotsia en ole aikeissa kirjoittaa lähinnä periaatteesta, mutta myös osaltaan siksi, että pääsy edes B:hen voi osoittautua hankalaksi, eikä sellaisella arvosanalla mitään tee. Myöskin fysiikka kaikkien syventävien kurssien suorittamisesta huolimatta on jäämässä pois. Mutta onpahan maailmankaikkeus täydellisesti hallinnassani...
Syksyllä pitäisi siis kirjoittaa kahdessa ensimmäisessä kirjoituksessani kaksi L:ää. Se tulee olemaan hankalaa, sillä taso on yleensä kova. Mutta se on mahdollista. Näissä kahdessa reaaliaineessa minä todella uskon itseeni - niinkin kovasti, että valitsin toisen niistä pakolliseksi aineeksi. Myös äidinkielen tavoite on pelottavan korkea, mutta ihmeitähän tapahtuu harvasen päivä.
Sitä ennen on kuitenkin pakko yrittää rentoutua ainakin juhannukseen saakka, sillä sen jälkeen tämä ns. lomani alkaa jäädä jo liian lyhyeksi kirjoituksiin lukemisen kannalta. Jospa välimeren hiekkarannat hieman asiaa helpottaisivat, vaikka omantunnon tuskat sinne lentämisestä ovatkin valtavat.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Abit 2010 Koulu ja opiskelu,
- Ei pysty ku on YO-kirjotukset Koulu ja opiskelu,
- Haukiputaan lukio Koulu ja opiskelu
HaikeusSunnuntai 15.02.2009 01:15
"Juuri pääsin turvallisesti nukkuma-asentoon, mutta ajatukset harhailevat vielä aivan muualla. Siideri kuplii suonissa ja olo on häkellyttävä. Samalla niin uskomattoman onnellinen, mutta samalla voisi ihan hyvin vaikka itkeä, kun yksi elämäni parhaista päivistä on tullut päätökseensä. Ja aivan liian aikaisin. Kirottu olkoon se, joka keksi että jossain vaiheessa on väsymyksen otettava kehosta voitto. Mutta mieli on silti virkeä - virkeämpi kuin koskaan. Minä elän." - allekirjoittanut klo 03.11, 14.2.2009.
Nyt on wanhat tanssattu ja jatkotkin juhlittu. Edeltävän illan piinaava jännitys nousi, koki huippunsa ja laukesi jo varhain aamulla, kun koko mahtava tanssiporukkamme koki yhtä aikaa ällistyttävän havainnon: "ei hitto, mehän osaamme tämän!". Jo parin tanssin jälkeen porukan ilmeet alkoivat silminnähden kirkastua ja voisin vaikka vannoa, että viimeistään Salty dog ragin aikana ainakin osa alkoi jo nauttia touhusta. Ja sietihän sitä nauttiakin, kokonaisen neljän tanssiaisnäytöksen verran.
Kieltämättä moinen tanssaaminen käy urheilusta, mutta hämmästyttävän vähän se sellaiselta tuntui. Toki salin lämpötila nousi asteella parilla ja hikeä sai näytöksen jälkeen pyyhkiä paidan päälypuolelta, mutta muuten tanssiaistapahtuma oli täysin omanlainen kokemuksensa. Arvokas ja kaunis, sekä samalla perinteinen että täysin uusi. Ja niinhän sen piti ollakin.
Olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut jakaa tämän kokemuksen juuri oman tanssiporukkani kanssa. Ilman teitä tämä kokemus ei olisi ollut samanlainen. Osa teistä on ollut tuttuja jo kauan, osaan taas olen tutustunut vasta tanssien aikana. Silti kaikki olimme yhdessä samassa liemessä ja sopassa koko tämän härdellin ajan, ja se jos mikä nostatti yhteishenkeä. Eikä vähiten jatkojen riennoissa siitä nauttiminen oli harvinaisen helppoa. Kiitos teille kaikille!
Kieltämättä tällä hetkellä päälimmäisin tunne on haikeus: mitä sitä nyt odottaa seuraavat kymmenen vuotta? Kaikki stressaaminen, innostus ja odotus ovat saaneet vastikkeensa, mutta nyt se on ohi, eikä käteen jäänyt kuin kauniit muistot. Toisaalta se on suunnaton onni, että muisti valikoi pitkäkestoiseen muistiin vain parhaan kerman - päkiät nimittäin muistelevat tätä kokemusta vielä monta viikkoa. Snif.
Nyt on wanhat tanssattu ja jatkotkin juhlittu. Edeltävän illan piinaava jännitys nousi, koki huippunsa ja laukesi jo varhain aamulla, kun koko mahtava tanssiporukkamme koki yhtä aikaa ällistyttävän havainnon: "ei hitto, mehän osaamme tämän!". Jo parin tanssin jälkeen porukan ilmeet alkoivat silminnähden kirkastua ja voisin vaikka vannoa, että viimeistään Salty dog ragin aikana ainakin osa alkoi jo nauttia touhusta. Ja sietihän sitä nauttiakin, kokonaisen neljän tanssiaisnäytöksen verran.
Kieltämättä moinen tanssaaminen käy urheilusta, mutta hämmästyttävän vähän se sellaiselta tuntui. Toki salin lämpötila nousi asteella parilla ja hikeä sai näytöksen jälkeen pyyhkiä paidan päälypuolelta, mutta muuten tanssiaistapahtuma oli täysin omanlainen kokemuksensa. Arvokas ja kaunis, sekä samalla perinteinen että täysin uusi. Ja niinhän sen piti ollakin.
Olen äärimmäisen onnellinen, että olen saanut jakaa tämän kokemuksen juuri oman tanssiporukkani kanssa. Ilman teitä tämä kokemus ei olisi ollut samanlainen. Osa teistä on ollut tuttuja jo kauan, osaan taas olen tutustunut vasta tanssien aikana. Silti kaikki olimme yhdessä samassa liemessä ja sopassa koko tämän härdellin ajan, ja se jos mikä nostatti yhteishenkeä. Eikä vähiten jatkojen riennoissa siitä nauttiminen oli harvinaisen helppoa. Kiitos teille kaikille!
Kieltämättä tällä hetkellä päälimmäisin tunne on haikeus: mitä sitä nyt odottaa seuraavat kymmenen vuotta? Kaikki stressaaminen, innostus ja odotus ovat saaneet vastikkeensa, mutta nyt se on ohi, eikä käteen jäänyt kuin kauniit muistot. Toisaalta se on suunnaton onni, että muisti valikoi pitkäkestoiseen muistiin vain parhaan kerman - päkiät nimittäin muistelevat tätä kokemusta vielä monta viikkoa. Snif.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Haukiputaan lukio Koulu ja opiskelu,
- Wanhat 2009 Koulu ja opiskelu
Nyt jännittää.Perjantai 13.02.2009 00:26
Huomenna se sitten olisi: hartaasti odotetut wanhojen tanssit. Nyt jokainen minuutti tuntuu niin vääjäämättömältä. Vielä olisi liian paljon tekemistä, mutta aika vain matkaa kohti huomista. Tasan 12 tunnin päästä pitäisi olla jo Jatulissa.
Fiilis on suorastaan hysteerinen. Epärealistinen epävarmuus kalvaa luita ja ytimiä ja koko ajan tulee mieleen asioita, jotka pitää ehdottomasti muistaa ja joita ei missään nimessä saa unohtaa. Kaikki muistettavat asiat on käyty läpi tuhanteen kertaan, mutta silti tuntuu että jokin nyt varmasti puuttuu. Omaan tapaani vienen stressailun myös vuoteeseen, joten yöstä lienee tulossa pitkä, malttamaton ja syvästi odottava. Hitsi!
Tänään kenraalissa sain jo esimakua siitä, millainen fiilis tulee olemaan tositilanteen tullen. Ennen saliin astumista olo on varmasti kuin uimahyppääjällä, jolla liikkeelle lähtö on koko suorituksen hermojaraastavin osuus. Toisaalta voin kuvitella, miten mahtava tunne on nähdä sali täynnä yleisöä, joiden joukossa olen itsekin yli vuosikymmenen istunut. Nyt vihdoin tuo odotus palkitaan. Ja nimen omaan nyt siitä pitäisi osata myös nauttia.
Ei siis ole ihme, että kaiken jännityksen keskellä pohjavireenä soljuu haikea onni siitä, että tämän kaiken saa kokea edes kerran elämässään. Kaikkein kamalin hetki tulee olemaan se, kun huomaa kaiken jo päättyneen.
Mutta sellaista elämä on. Siksi siitä pitääkin ottaa kaikki irti ja jatkoilla tuskin meiningistä tingitään. Näissä tilanteissa sitä rakastaa olla lukiolainen!
Fiilis on suorastaan hysteerinen. Epärealistinen epävarmuus kalvaa luita ja ytimiä ja koko ajan tulee mieleen asioita, jotka pitää ehdottomasti muistaa ja joita ei missään nimessä saa unohtaa. Kaikki muistettavat asiat on käyty läpi tuhanteen kertaan, mutta silti tuntuu että jokin nyt varmasti puuttuu. Omaan tapaani vienen stressailun myös vuoteeseen, joten yöstä lienee tulossa pitkä, malttamaton ja syvästi odottava. Hitsi!
Tänään kenraalissa sain jo esimakua siitä, millainen fiilis tulee olemaan tositilanteen tullen. Ennen saliin astumista olo on varmasti kuin uimahyppääjällä, jolla liikkeelle lähtö on koko suorituksen hermojaraastavin osuus. Toisaalta voin kuvitella, miten mahtava tunne on nähdä sali täynnä yleisöä, joiden joukossa olen itsekin yli vuosikymmenen istunut. Nyt vihdoin tuo odotus palkitaan. Ja nimen omaan nyt siitä pitäisi osata myös nauttia.
Ei siis ole ihme, että kaiken jännityksen keskellä pohjavireenä soljuu haikea onni siitä, että tämän kaiken saa kokea edes kerran elämässään. Kaikkein kamalin hetki tulee olemaan se, kun huomaa kaiken jo päättyneen.
Mutta sellaista elämä on. Siksi siitä pitääkin ottaa kaikki irti ja jatkoilla tuskin meiningistä tingitään. Näissä tilanteissa sitä rakastaa olla lukiolainen!
- Luokiteltu yhteisöihin
- Haukiputaan lukio Koulu ja opiskelu,
- Wanhat 2009 Koulu ja opiskelu
yksi, kaksi, kolme, neljä (läps) ja kolme pyörähdystä...Tiistai 02.12.2008 01:40
On se onni huomata, miten aika rientää: jo nyt olemme yhdessä ikäluokkamme akateemisesti suuntautuneiden veljien ja siskojen kera saapuneet siihen pisteeseen, että lukion yksi merkittävä tapahtumasarja on päässyt alkuunsa: uuttera treenaaminen wanhojen tansseihin alkoi juuri tänään myös meidän lukiossamme!
Tunne on kieltämättä aika upea. Wanhat ovat kuuluneet kiinteästi jokaiseen kouluvuoteemme jo vuosikymmenen, ja nyt sinne pääsee vihdoin tanssaamaan itse. Perinne ja nykyaika, uusi ja vanha, arvokkuus ja hauskanpito kokevat vastustamattoman yhteentörmäyksen. Paitsi että se tunne on mielessä, se myös tuntuu sykkivän koko tanssiharrastuksen aloittavassa porukassa. Intoa puhkuen ja hymyssä suin - ja naurua säästelemättä - ryntäävät iloiset tulevat wanhat tallomaan toistensa varpaille niiden kappaleiden tahtiin, jotka ovat iskostuneet alitajuntaamme jo kauan sitten.
Tanssiminen on asia, joka näyttää vaikealta, mutta on kenties kaikkein ideaalein esimerkki tekemällä oppimisen ihmeellisestä maailmasta. Oudot ja vaikeat asiat kuten lihasmuisti ja rytmitaju pitäisi jotenkin saada kuntoon. Askelten laskeminen ja oikean otteen löytäminen ovat ihka ensimmäisiä murheita. Aiemmin opituista taidoista ei ole tietoakaan ja jopa tuttuakin tutumpi valssi tuntuu pirun hankalalta... Ja kaiken huipuksi kaikki muut tanssivat aina paremmin kuin itse!
Mutta tietysti: aikaa on oppia vaikka säkkipillin soittaminen. Kokonaisen jakson ajan 75 minuuttia treeniä kolme kertaa viikossa on paljon tehokasta peliaikaa. Sitä paitsi stressi ei kuulu tähän juttuun: tämänhän pitää olla hauskaa. Ensimmäisen kerran perusteella voikin jo sanoa, että sitä tämä toden totta on. Sitten kun vielä tekniikan saa jotenkin kohdalleen, niin hommahan muuttuu täysin nautinnolliseksi. Yks' kaks' kol' kaks' kaks' kol' ---
Taas yksi ihana syy, miksi on mahtava olla vapaa, lukiolainen ja 17.
Tunne on kieltämättä aika upea. Wanhat ovat kuuluneet kiinteästi jokaiseen kouluvuoteemme jo vuosikymmenen, ja nyt sinne pääsee vihdoin tanssaamaan itse. Perinne ja nykyaika, uusi ja vanha, arvokkuus ja hauskanpito kokevat vastustamattoman yhteentörmäyksen. Paitsi että se tunne on mielessä, se myös tuntuu sykkivän koko tanssiharrastuksen aloittavassa porukassa. Intoa puhkuen ja hymyssä suin - ja naurua säästelemättä - ryntäävät iloiset tulevat wanhat tallomaan toistensa varpaille niiden kappaleiden tahtiin, jotka ovat iskostuneet alitajuntaamme jo kauan sitten.
Tanssiminen on asia, joka näyttää vaikealta, mutta on kenties kaikkein ideaalein esimerkki tekemällä oppimisen ihmeellisestä maailmasta. Oudot ja vaikeat asiat kuten lihasmuisti ja rytmitaju pitäisi jotenkin saada kuntoon. Askelten laskeminen ja oikean otteen löytäminen ovat ihka ensimmäisiä murheita. Aiemmin opituista taidoista ei ole tietoakaan ja jopa tuttuakin tutumpi valssi tuntuu pirun hankalalta... Ja kaiken huipuksi kaikki muut tanssivat aina paremmin kuin itse!
Mutta tietysti: aikaa on oppia vaikka säkkipillin soittaminen. Kokonaisen jakson ajan 75 minuuttia treeniä kolme kertaa viikossa on paljon tehokasta peliaikaa. Sitä paitsi stressi ei kuulu tähän juttuun: tämänhän pitää olla hauskaa. Ensimmäisen kerran perusteella voikin jo sanoa, että sitä tämä toden totta on. Sitten kun vielä tekniikan saa jotenkin kohdalleen, niin hommahan muuttuu täysin nautinnolliseksi. Yks' kaks' kol' kaks' kaks' kol' ---
Taas yksi ihana syy, miksi on mahtava olla vapaa, lukiolainen ja 17.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Haukiputaan lukio Koulu ja opiskelu,
- Wanhat 2009 Koulu ja opiskelu
Tajunta virtaa ainakin lauantainaLauantai 16.08.2008 22:35
Ensimmäinen lomapäivä sitten kesäloman. Fiilis on huipussaan...
Hah.
***
Heräsin tänä aamuna reippaasti yhden jälkeen. Sitten istuin koneella viiteen ja huomasin, että kohta on ilta. Sitä on taas tottunut heräämään kahdeksalta ja viettämään suurimmas osan päivää sivistämässä itseään akateemisen opetuksen ihmeellisessä maailmassa. Ei sillä, mukavaahan se on. Kohta saa laulaa Gaudeamusta.
***
Sain valintani kuntoon, vaikka opon sijainen onkin hieman - miten sen nyt sanoisi - omalaatuinen. Tai no ei omalaatuinen, mutta "vähemmän-asiansa-sisäistänyt-kuin-moni-lukiolainen". Olkoonkin, ettei ongelmia vielä ole ollut. Eikä toivottavasti tulekaan. Tämän vuoden kurssisaalis vaikuttaa lupaavalta, kun 32:n jo suoritetun kurssin lisäksi tullaan lätkäämään yhteensä 37 kurssia, kun vuoteen on mahdollista 40 (8 kurssia/jakso, joita on 5). Tämä tarkoittaa pitkäpiimäistä istumista ja miellyttäviä abien historian tunteja. Sen siitä saa, kun ei osaa päättää ajoissa. Lääkistä varten kemian ja fysiikan kurssit ottavat välillä päähän, mutta sittempä on universumi hallinnassa -.
***
Tutor-homma on sentään kivaa. Ryhmä vaikuttaa ihan mukavalta ja Tutor-toveritkin ovat suurimmaksi osaksi vanhoja tuttuja ja mukavia ihmisiä. Tästä vuodesta tulee parempi kuin viimevuodesta.
***
Nuorten näytelmäryhmä tekee tänä vuonna jonkun ihmeen Tirlittanin, joten sen osalta mielenkiinto on tälle syksylle loppu. Ehkä sitä saattaisi pikku roolin käydä vetämässä, kun ei ole muuta tarjolla, mutta kun toinen mahdollisuus on itse Haukiputaan nurkkanäyttämö, niin valinta lienee selvä. Harmittaa tosi paljon, ettei ehdotuksia Nancysta otettu todesta. Koko kesän valmistautuminen toivomaani Viciousin rooliin haihtui savuna ilmaan. Juuri kun akateemisen sivistyksen rinnalle olisi saanut pienen sivalluksen anarkiaa! Ehdin jopa opetella My Wayn sanat... End is near.
***
Eilen illalla oli hauskaa. Koko päivä kahvipöytäkeskusteluja ja järkyttävyyteen asti vakuuttavia salaliittoteorioita. Tulimme kavereiden kanssa siihen tulokseen, että maailma on paska ja USA valtaa sen pian. New World Order. Vittu. Muutto Lapin erämaihin alkaa kuulostaa yllättävän houkuttelevalta siinä vaiheessa, kun käsivarsiimme yritetään mikrosiruja ängetä. Eikä kukaan usko kun yrittää väittää, että meitä huijataan. Tieto on vittumaista. Kaikki mitä luullaan totuudeksi, pidetään totena hatarinkin perustein, mutta niiden vääräksi todistamiseen pitää olla ylimaallisen pitävät todisteet, että niitä voidaan edes harkita.
***
On ihan kiva kun arki on alkanut. Olen ollut harvinaisen tuottelias kirjoittamaan sen takia, ja elokuun puoleen väliin ehtiessä olen tuottanut enemmän tekstiä kuin koko lukion ensimmäisenä vuonna. On mukavaa kun tuntee saavansa aikaan jotain, eikä vaan märehdi itse pohtien maailman menoa ja vituttuneena siitä, ettei osaa pukea asioita sanoiksi. Yläasteen aikaiset tarinatkin ovat kohta puoliin täysin sähköisessä muodossa kaikkien nähtävillä. Jes.
***
Joko riittää?
***
Hah.
***
Heräsin tänä aamuna reippaasti yhden jälkeen. Sitten istuin koneella viiteen ja huomasin, että kohta on ilta. Sitä on taas tottunut heräämään kahdeksalta ja viettämään suurimmas osan päivää sivistämässä itseään akateemisen opetuksen ihmeellisessä maailmassa. Ei sillä, mukavaahan se on. Kohta saa laulaa Gaudeamusta.
***
Sain valintani kuntoon, vaikka opon sijainen onkin hieman - miten sen nyt sanoisi - omalaatuinen. Tai no ei omalaatuinen, mutta "vähemmän-asiansa-sisäistänyt-kuin-moni-lukiolainen". Olkoonkin, ettei ongelmia vielä ole ollut. Eikä toivottavasti tulekaan. Tämän vuoden kurssisaalis vaikuttaa lupaavalta, kun 32:n jo suoritetun kurssin lisäksi tullaan lätkäämään yhteensä 37 kurssia, kun vuoteen on mahdollista 40 (8 kurssia/jakso, joita on 5). Tämä tarkoittaa pitkäpiimäistä istumista ja miellyttäviä abien historian tunteja. Sen siitä saa, kun ei osaa päättää ajoissa. Lääkistä varten kemian ja fysiikan kurssit ottavat välillä päähän, mutta sittempä on universumi hallinnassa -.
***
Tutor-homma on sentään kivaa. Ryhmä vaikuttaa ihan mukavalta ja Tutor-toveritkin ovat suurimmaksi osaksi vanhoja tuttuja ja mukavia ihmisiä. Tästä vuodesta tulee parempi kuin viimevuodesta.
***
Nuorten näytelmäryhmä tekee tänä vuonna jonkun ihmeen Tirlittanin, joten sen osalta mielenkiinto on tälle syksylle loppu. Ehkä sitä saattaisi pikku roolin käydä vetämässä, kun ei ole muuta tarjolla, mutta kun toinen mahdollisuus on itse Haukiputaan nurkkanäyttämö, niin valinta lienee selvä. Harmittaa tosi paljon, ettei ehdotuksia Nancysta otettu todesta. Koko kesän valmistautuminen toivomaani Viciousin rooliin haihtui savuna ilmaan. Juuri kun akateemisen sivistyksen rinnalle olisi saanut pienen sivalluksen anarkiaa! Ehdin jopa opetella My Wayn sanat... End is near.
***
Eilen illalla oli hauskaa. Koko päivä kahvipöytäkeskusteluja ja järkyttävyyteen asti vakuuttavia salaliittoteorioita. Tulimme kavereiden kanssa siihen tulokseen, että maailma on paska ja USA valtaa sen pian. New World Order. Vittu. Muutto Lapin erämaihin alkaa kuulostaa yllättävän houkuttelevalta siinä vaiheessa, kun käsivarsiimme yritetään mikrosiruja ängetä. Eikä kukaan usko kun yrittää väittää, että meitä huijataan. Tieto on vittumaista. Kaikki mitä luullaan totuudeksi, pidetään totena hatarinkin perustein, mutta niiden vääräksi todistamiseen pitää olla ylimaallisen pitävät todisteet, että niitä voidaan edes harkita.
***
On ihan kiva kun arki on alkanut. Olen ollut harvinaisen tuottelias kirjoittamaan sen takia, ja elokuun puoleen väliin ehtiessä olen tuottanut enemmän tekstiä kuin koko lukion ensimmäisenä vuonna. On mukavaa kun tuntee saavansa aikaan jotain, eikä vaan märehdi itse pohtien maailman menoa ja vituttuneena siitä, ettei osaa pukea asioita sanoiksi. Yläasteen aikaiset tarinatkin ovat kohta puoliin täysin sähköisessä muodossa kaikkien nähtävillä. Jes.
***
Joko riittää?
***
- Luokiteltu yhteisöihin
- Haukiputaan lukio Koulu ja opiskelu,
- Joko riittää? Muut,
- Meille valehdellaan Mielipiteet
« Uudemmat
-
Vanhemmat »