Ei ahistuksen megamultisuperhypervittujotakihuipennus.
Mikä siinä taas ottaa...?
Tuntuu vaan että henki ei kohta kule ku ahistaa, itteesä ei saa liikkeelle. Itkeeki, pitkästä aikaa... Mittää ei oo teheny ja tuntuu että silti on ihan lopussa. Ei jaksa ees syyä... Koko ajan vaan nukkuu ja nukkuu. On kylymä,on kuuma, nukuttaanukuttaanukuttaa ei nukuta, mittää ei saa vaan aikaseksi, vaikka kovin suunnittellee ku sängyssä kierii päivät pitkät... Ja muutenki napsuu päässä kivasti.
Sitten kaikki alakkaa sannoo että ota ittiäs niskasta kii, turhhaa nääki valitat, itteppä oot ittes tuohon jammaa ajanu ja lässynlää. On vaan oma syy, on varmasti, ja varmasti on koko paskan maailman syy, mutta ku ei vaan jaksa ja sitte koko maailma kaatuu päälle... Vittu ja on joitakin ihimisiä nii ikävä...
Enpäs ole koskaan kattonu ahdistavampaa leffaa. Siis ei sillee et se ois ollu huono, mutta ehottomasti masentava. Kaikki menee vituiks ja me kuollaan kaikki vaikka vähän aikaa kaikki näyttäiskin hyvältä, tiesittekös?
<qtti> Pps, arvaa mistä stressaannuin tänään.... mun viereen istu yks aasialaisperäinen tyttölapsi, sit mietin että mitä jos se ei jääkkään ennen mua pois, että miten mä pääsen siitä sen ohi kumartumaan ja painamaan stoppia. Ja sit miten pääsen siitä sen ohi sillee etten runtele sitä mun kauppakassieni kanssa. Ja siis että mitä sille voi sanoa, jos se ei vaikka osaiskaan yhtään suomea!
<qtti> Kyllä mun elämä on sitte kovaa joskus...... helpotti ku se jäi ennen mun pysäkkiä pois : D
Kyllä kadehdittaa joskus sellaset ihmiset jotka osaa "elää hetkessä"