IRC-Galleria

jaah, miehet kuulemma tykkää katella naisia. huh, onneks mä oon sinkku eikä kukaan oo kiinnostunu musta. jaan hulluuteni mieluummin itseni kanssa.

Have I gone mad?
I'm afraid so. You are entirely bonkers. But I'll tell you a secret. All the best people are.

AlwaysGood kuiskasi... (tänään 19:31)
if you were in helsinki i would rape you lol

ei enää koskaan helsinkiin.

Selasin mun piirustusvihkoa. Tulin tulokseen että luotan ihmisiin ihan liian helposti, vaikka luulin vähän muuta. Kiitos taas tästäkin.

Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan, mene vaan

tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
mene vaan, mene vaan
en kävele vastaan

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
ei mikään mee enää niin

aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
mene vaan mä voin kääntää pään
vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

I stretch myself across the world
Pushing my limits for your entertainment
And you had the nerve
To call out my weaknesses
And drag me through the dirt

I can't remember
The last time I've seen my own eyes
Or the color of my skin
Do you know what it's like
to feel ugly all the time?

I'm staring in the mirror
Looking back at the person I hate

One minute I held the key
Next the walls were closed on me
And I discovered that my castles stand
Upon pillars of salt and pillars of sand


It was the wicked and wild wind
Blew down the doors to let me in
Shattered windows and the sound of drums
People couldn't believe what I'd become


For some reason I can't explain
Once you go there was never
Never an honest word
And that was when I ruled the world

ai että mun tekis mieli huutaa sun naamaan ja kerrankin käntää sun pää pois, kattomaan tätä maailmaa täältä alhaalta; ihan pohjalta. kuinka tyhmä mä olen että mä vapaaehtosesti valitsen tän, kun se mitä mun pitäis tehdä, on juosta, juosta ihan helvetin kovaa niin kauas kun jalat vaan kantaa!
monesti oon jo ollu täysin valmis lopettamaan tän leikkimisen ja aikonu lähtee; jättää ihan tän kaiken taakse sanomatta sanaakaan ja tuhota kaikki yhteydet, enkä enää ikinä, ikinä, ikinä kattoo taakseni. se ois ollut niin helppoa!
mutta kuitenkin, joka päivä tän kaiken loan ja paskan seasta nousee ne päivät, ne hetket. muistatko edes mitä se oli; me luvattiin elää toisillemme, me naurettiin ja mä rakastin... rakastin sua, ja vaikka kuinka paljon kirpasee kaiken jälkeen sanoa, niin rakastan edelleenkin. suoraansanoen hävettää miten sairas voi ihmisen mieli olla että rakastuu omaan itsemurhaansa?

kaikki tulee kuitenkin ajankanssa tiensä päähän, ja tähän satuun ei ole kirjoitettu onellista loppua, mutta mä en tarvitse sitä, jos sä ymmärrät tän...
lupasit huolehtia musta, lupasit ettet jättäis mua tänne yksin, ja mä toivon, mä niin toivon, luotan ja uskon ettet sä jätä mua yksin tyhjän päälle, joten anna anteeks, ihan kaiken sen vääryden takia mitä sulle teen ja aiheutan päivästä toiseen. mun ei koskaan, ikinä ollu tarkotus satuttaa!

Voiko enempää alkaa vituttaa. Mun koti on rikki.
Ihminen johon luotin, jota rakastin, petti minut, minun luottamukseni.

Toivo tulevasta ei saanut häntä heräämään. Nukkukoon pois, omaan maailmaansa. Minä sokeana en huomannut, kuinka tämä olento repäisi jokaisena hetkenä minusta terälehden arvuutellen rakastaako vai eikö.

Lopulta loppuivat lehdet.. jäi vain riutunut, raiskattu kukkanen. Juuriltaan sitä ei täysin vedetty. Se kasvaa vielä kukoistukseensa. Siihen onneen, jonka se on ansainnut.

Mutta mistä löytää sen, joka tämä kukan istuttaa, kastelee ja antaa valoa. Olkoon se vielä mysteeri.

Nyt, antaa maailman sateet piiskata minua. Pestä paha pois, viileällä vedellä.

Vaan tuo, kodinrikkoja, mitään sanomaton olento unohtukoon ikuisuuteen suuresta suuttumuksesta ja surusta huolimatta. Hän mätänee sisältä, kun minä kasvan ja voimistun
...ja rakastan.