IRC-Galleria

Peli: Aliens vs Predator

Alusta: PC

Muut alustat: PS 3, Xbox 360

Julkaistu: 2010.

Alienelokuvat olivat hienoa katseltavaa silloin joskus teininä. Pidin jokaisesta osasta, jopa parjatusta ylösnousemuksesta. Predatorrainat puolestaan eivät herättäneet yhtä suurta mielenkiintoa vaikka ensimmäisen osan pääosaa näytellyt isoarska kuuluikin poikavuosien suosikkinäyttelijöihin. Uudemmista avaruusöllöjen kohtaamiselokuvista en oikein sitten saanut mitään irti, avp-leffat ovat ehkä aihepiirin huonoimmat tekeleet. No Predattorista on onneksi ihan kelvollinen uudempikin tuotos olemassa. Alienit puolestaan ovat eläneet hiljaiseloa avp-leffojen jälkeen.

Takvuosina tehtiin muutamia kelvollisia avp-pelejä joista ainakin avp2 jäi lähtemättömästi mieleeni. Tämä toistaiseksi uusin avaruusöllöjen ja ihmisten kohtaaminen ei selviä ihan yhtä puhtain paperein, sillä viimeinen silaus tuntuu puuttuvan kokonaan ja tämä ei ole ihan niin viihdyttävä kuin sen haluaisi olla. Kyseessä ei silti ole mikään erityisen huono peli ja silmäkarkkikin hipoo kalvoja kolmisen vuotta vanhaksi. Lisäksi vain pari viikkoa vanhalle koneelleni tämä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia pyörityksen suhteen, uudella koneella onkin aina ilo pelata pari vuotta vanhempaa materiaalia pelien sujuvuuden takia.

Pelin päärakenteessa on kolme kamppaniaa jotka kukin suoritetaan eri rodulla ensin pelätään avaruusmariinin housuissa jokaista pimeää nurkkaa, sitten kipitettään pitkin seiniä varjoja hyväksikäyttäen alienina ja viimeiseksi saalistetaan kumpiakin edellä mainittuja predattorilla. Kukin kolmesta rodusta on kiitettävän erillainen pelata. Mariini on lähinnä perusräiskyttelyä, alieni hiippailu ja salamurhaleikittelyä. Predator puolestaan saalistaa ja vaanii puden latvustoissa ja rakennusten katoilla. Sitten sopivan tilaisuuden tullen isketään. Viimeksi mainittu oli mielestäni pelin mielenkiintoisin pelattava ja samalla myös muihin nähden ylivoimaisin. En tainnut kuolla ko muutaman kerran koko predatorkampanjan aikana.

Pelialueena toimii monikerroksinen kompleksi joka koostuu ihmisten rakentamasta koelabrasta jossa he yrittivät mutteivat onnistuneet valjastamaan alieneita omaan sotakäyttöön. Labran alapuolella on pretadoreiden ikivanha temppeli ja kuten arvata saattaa on soppa melkeinpä siinä. Ympäristöt ovat ihan jees-tasoa, mutta niitä kierrätetään paljon ja olisi kyllä liikkumiseen voinut hieman lisätilaakin antaa. Musiikit ovat aiheelle uskollisia ja muukin äänimaailma tuo mieleen ne vanhat p ja a elokuvat. ohjattavuus hieman tökki joissakin kohdissa ja xbox ohjain ei todellakaan ollut paras mahdollinen valinta ammuskeluosuuksiin. Hiiri ja näppis toimi paremmin.

Enimmäkseen viihdyin pelin parissa. Mutta sellaisen yleisen hiomattomuuden ja keskinkertaisten suunniteluratkaisujen takia en voi antaa mitään todella korkeata pisteytystä tälle.

Arvosana: 7 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Alien Breed 2 Assault.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Ei mikään superhyperkone.

Testikone: Nauroi hullulle tiedemiehelle.

Kyseessä on suora jatko ensimmäiselle osalle jonka käsittelin viime viikolla. Eli juoni jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi ja tällä kertaa seikkailemme ensimmäisessä osassa oman aluksen kolaroiman 200 vuotta vanhan ja valtavan ison avaruusaluksen uumenissa. Tällä kertaa vastassa on laumakaupalla ensimmäisestä osasta tuttuja avaruuskirppuja ja muutama uusi tuttavuus, jotka eivät erityisesti hätkäytä. Aseistukseen on tullut pieniä muutoksia nimittäin tällä kertaa mukan ovat minigunin avaruusversio ja melkoisen tehokas raketinheitin. Oikein säikähdin ensimmäistä kertaa laukaistessani tuon tuomion masiinan paukahdusta. Vaikka peli on suora jatko, myös aikaisempaa osaa tuntemattomille on luvassa sarjakuvamuotoinen tiivistelmä ensimmäisen osan tapahtumista ja alku on muutenkin sellainen kevyenlötkeä kokemus ensimmäisen osan veteraanille.

Ensimmäisen osan pohjaväri valikoissa oli sininen, toisessa osassa vihreä ja villinä arvauksena seuraavassa kenties punainen. Muuten käyttöliittymä on taysin identtinen.

Tällä kertää läsnä on myös persoonallinen paha, eräänlainen hullun miehen itsestään kloonaama tietokonemieli, joka nauraa räkättää ja heittelee sankarin tielle esteen jos toisenkin. Muuten juoni ei mitään erityisen hienoa tarjoa jatkaa samaa peruslinjaa johon ollaan jo totuttu. Niin ja aivan kuten arvelin, tarina jäi vielä toisessakni osassa kesken ja pelin lopussa lupailtiin suraavaa osaa. Joten taas joudun visaa vinguttamaan ja steamista tilaamaan seuraavan episodin. Tulee jo kalliiksi tällaiselle vapaalle taiteilijalle, joten nauttikaa lukemastanne perkele!

Jos tarina ja ympäristö eivät merkittävästi muutu seuraavassakaan koitoksessa, alkaa tuntumaan koko touhu turhalta rahastukselta vaikka ei peli mitenkään kallis ole ja sillä kaikella rahalla saa ihan kivaa pelattavaa muutamaksi illaksi. Mutta eikö tätä olisi voitu julkaista yhtenä kokonnaisuutena???

Graviikoista, äänistä, ohjattavuudesta ja ulkoisesta asusta ei vaikuta toistamiseen kertoa sillä kaikki tuli jo ensimmäisen osan arvostelussa selväksi. Ainut uusi ulkoasumuutos oli paikoitellen käytetty selviytymiskauhupeleistä tutummat kuvakulmat jotka enemmän haittasivat kuin auttoivat eläytymisessä.

Pelin tehtävät olivat samaa potaskaa kuin ensimmäisessä osassa. Tapettavaa ja väänneltävää vipua riitti.

Samaa rataa jatketkettaessa se kyllästymismittari alkaa lähentelemään kriittistä rajaa joten toivon että seuraava osa antaa jotain uutta, sillä en voi antaa kolmatta kertaa samaa pistemäärää ihan samasta pelistä joka on pilkottu muutamaan osaa.

Hyvää:
Hintaansa nähden laadukas.
Komeat räjähdykset ja hyvin yksityiskohtainen ulkoasu.
Kerrankin ylhäältä kuvattu ammuskelu.

Huonoa:
Tehtävät turhan yksitoikkoisia.
Vaikeustaso ei vakuuta edes vaikeimmalla tasolla.
Pelimeganiikka vähän liiankin retroa uusintajulkaisuun.

Yleisarvosana: 7 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Alien Breed Impact.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Ei mikään superhyperkone.

Testikone: Jahtasi avaruusmatoa.

Joskus muinaisena 1990-luvulla vaikuttanut Team17 loi ikimuistettavan pelinsä Alien Breed. Alien Breediä on tituuleerattu jopa kaikkien aikojen parhaimmaksi räiskintäpeliksi ikinä. siitäkin huolimatta että peli oli ylhäältä alaspäin kuvattu ja graafinen jälki ei ollut niin terävää mihin nykypäivänä olemme tottuneet. Mutta tuossa muinaisessa Amiga 500:sessa pelaamassani pelissä oli jotakin käsin kosketeltavaa, nimittäin tunnelma ja alienelokuvista tutut viholliset. Musiikit myös olivat kolkon avaruusaluksen sisuksiin juuri oikeianlaista kamaa. Vanhoista räiskintäpeleistä puheenollen toivon hartaasti että kaaoksen koneen uudelleenjulkaisu näkisi päivänvalonsa, vaikka en toki valita että saan herkutella vanhan Alien Breedin uudelleenlämmittelyllä.

No nuorempi polvi ei luultavasti tiedä tuon taivaallista moisesta Team17 pelitalosta ja sen vanhan koulukunnan räiskyttelyistä. Joten jätetäänpä historainluento tähän ja siirrytään tähän uudelleenjulkaisuun. Alien Breed Impact ei ihan vastannut odotuksiani, mutta miten se voisikaan koska poikavuosien kulttipeliä on vaikea selättää.

Kuvakulma on säilynyt ylhäältä päin kuvattuna ja ohjaus on suunnilleen samanlainen kuin vanhassa klassikossa, sillä erotuksella että hiiren sijasta itse pelasin sitä vanhaa peliä ilotikulla. Tätä taas on pelattava näppäimistön ja hiiren yhdistelmällä. Ohjaustuntuma on ihan hyvä, mutta nopeissa tialanteissa hiirellä kääntyminen meni ainakin minulla jokseenkin epätarkaksi sohimiseksi. Tosin se kämmäily voi johtua siitä että tulee aniharvoin pelattua tällaisia räiskyttelyjä, kun lähes kaikki viimevuosien ammuskelut ovat olleet fps-pikajuoksuja.

Graafinen ilme on päivitetty tälle vuosituhannelle ja ympäristön mallinnukseen on käytetty selvästi aikaa. Räjähdysefektit ovat hienoja ja aseetkin tuntuvat ihan miehekkäiltä avaruusleluilta vaikka ovatkin käytännössä vain tulevaisuuden muunnelmia tämänhetkisistä paukkuraudoista. Ääninäyttelijät hoitavat hommansa hyvin vaikka toisinaan pelattavan päähahmon yliäijäily hiukan huvittaa. Musiikit ja muut äänet korostavat tunnelmaa vaikka eivät mielestäni aivan terävimpään kärkeen yllä. Tallennuspistejärjestelmä ei tällä kertaa aiheuttanut päänvaivaa sillä peli ei ole vaikea, ja systeemi on uskollinen alkuperaiselle teokselle siltä osin että tallennuspaikoissa on myös kauppa josta voi ostaa panoksia, sidostarvikkeita ja aseenparannuksia. Tosin kannattee ostaa vain kallein ja paras aseenparanin sillä aseeseen voi pultata vain yhden lisäosan.

Valitusosastoonkin löytyy pelistä roppakaupalla sanomista. Ensinnäkin missä helvetissä ne alienit ovat? onhan kyseessä alienpeli tai ainakin vanhassa Alien Breedissä oli vastassa aitoja elokuvistakin tunnettuja avaruusöllöjen kuninkaita. Olen itse niiden elokuvien suuri fani, jopa Alien 4 on mielestäni hyvä, nörtit arvattavasti tuhahtavat tätä lukiessa. Tässä pelissä alieneiden sijaan vastaan tulee ihmeellisen näköisiä jättimäisiä avaruuskoppakiiskejä ja matoja ja jotain hämähäkin ja skorpparin ristisiitoksia. Ei näin, ei näin...

Välivideoina toimivat sarjakuvapätkät ovat taiteellisia ja viihdyttäviä, ja vievät hieman juonta eteenpäin. Tai no tämä peli ei ole mikään juonen riemuvoitto, riittää kun tietää olevansa kappaleiksi hajoavassa aluksessa. Tekeminenkin lähinnä on aluksen eri osissa ympäriinsä juoksentelua, eri vipujen vääntelyä ja avaruuskoppakuoriaisten ammuskelua. Pelimekaniikka on hmm aikansa elänyttä monessakin mielessä ja nykypeliin olisi saanut kehittää jotain muutakin.

Alieniammuskelu ei ole kovin pitkä, mutta ei se haittaa tällaiseksi steamin halvaksi lataushässäkäksi ja taidanpa tialata teoksen toisenkin osan kerta juoni jäi katalalla tavalla kesken. Vaikka peliin olisi tarkoitus tehdä suora jatko, voisi lopetus silti olla hiukan mallikelpoisempi esitys.

Ihan hyvä, mutta vanhat Alien Breedin ihailijat voivat pettyä.

Hyvää:
En huomannu kuin 1 bugin.
Hintaansa nähden laadukas.
Komeat räjähdykset ja hyvin yksityiskohtainen ulkoasu.
Kerrankin ylhäältä kuvattu ammuskelu.

Huonoa:
En havainnut yhtään Alienia.
Tehtävät turhan yksitoikkoisia.
Vaikeustaso ei vakuuta edes vaikeimmalla tasolla.
Pelimeganiikka vähän liiankin retroa uusintajulkaisuun.

Yleisarvosana: 7 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Olen pelejä sivunnut joissakin elokuva-arvosteluissani, mutta tekee mieli avautua vielä tässäkin muodossa kun tuli nyt halloween-alesta tuo uusin tekele ostettua. 50€ oli hieman liian suolanen hinta arvostelujen lukemisen jälkeen, joten odottelin rauhassa, että hinta putoaa siedettävälle tasolle.

Kaikki leffat ja pelit (viimeisintä AvP-leffaa lukuun ottamatta kun ei ole vielä tarpeeksi halpa) löytyvät kokoelmista joten pakko se oli tämäkin sitten katsastaa. Tässä arvostelun aluksi mainitsen epä-ammattimaiseen arvostelutyyliin, että en ole pelannut peliä vielä Alienilla loppuun enkä Predatorin kamppanjaa edes alottanut, mutta sen verran olen jo nähnyt että tunnen tämän arvostelun olevan vapaa syntymään.

Aloitetaan pelin ehdottomasti hyvistä puolista, sillä niitä on valitettavan vähän. Peli näyttää ensinnäkin upealta ja ammattilaisten tekemänä se voisi heittämällä olla paras AvP ikinä. Tunnelma on paikotellen verrattavissa jopa ensimmäiseen AvP:n (1999) ja erityisesti Marinen kamppanjan alkupuolisko lupailee todella paljon. Pimeät käytävät, liikkeentunnistimen naputus ja siihen ilmestyvä kohde luovat mukavan hyytävän tunnelman. Pidin ehdottomasti myös realismista alieneita vastaan taistellessa, sillä ne haavoittuvat edelleen vastaavalla tavalla kuin aiemmissa peleissä, mutta kestävät paljon enemmän osumia. Pääosumat tietenkin tappavat ne nopeiten, mutta jalkoihin ammuttaessa ne jatkavat tuttuun tyyliin ryömimällä. Alieneita on huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa peleissä, mutta niiden vaarallisuutta on nostettu entisestään ja sen vuoksi peli muistuttaakin enemmän pelisarjan ensimmäistä osaa, jossa kuolema saattoi tulla todella yllättäen. Animointi pelissä toimii tyylikkäästi ja Alienille sekä Predatorille on luotu useita erilaisia "FINISH HIM" tyylejä tappaa vihollinen. Näihin voi Marinella tosin tutustua vain uhrin roolissa, johon taas päädytään helpoiten machoilemalla käymällä lyöden Alienin/Predatorin kimppuun. Yksi lyönti riittää harhauttamaan alienia hetkeksi, jonka aikana ehtii taaksepäin juosten lataamaan aseen, mutta käsirysy alienin kanssa johtaa välittömästi yllä mainittuun teloitukseen. Hyvistä puolista jäljellä onkin enää Charles Bishop Weyland, jonka Lance Henriksen on itse äänittänyt.

Sitten sitä paskaa! Yllämainitun perusteella voisi luulla, että kyseessä on hyväkin peli, mutta unohdettakoon se kokonaan, sillä kyseessä on AvP elokuviin verrattava juosten kustu, viimeistelemätön, amatöörimäinen typeryys. Marinen osuus vaikutti alussa vielä hyvältä, mutta ensimmäinen suuri miinus, mitä en voinut millään uskoa oli, että MERIJALKAVÄEN SOTILAS EI OSAA KYYKISTYÄ. Kyseessä on täysin perus-toiminto, joka on ollut varmasti jokaisessa FPS-pelissä n. 20 vuoden ajan. Pelisarjasta pitävänä tahdoin kuitenkin sivuuttaa tämän naurettavuuden ja ajattelin ettei sille toiminnolle välttämättä sitten ole tarvetta kunnes vastaan tulivat taistelu-androidit. RageQuit oli erittäin lähellä ensimmäisen supersotilaan saapuessa ja kyykistyesä laatikkokasan taakse suojaan. Siinä tämä "Rookie" nyt seisoi taistelukentällä selkä suorana koittaen jotenkin ampua raajoja irti siltä maitomieheltä. Marinen osuus oli kokonaisuutena aika perinteinen putkijuoksu, jonka aikana kohdattiin 3 entistä upeampaa Praetorian-alienia ja yksi Predator. Lopetus sijoittui vastaavanlaiseen temppeliin, joka oli ensimmäisessä AvP-elokuvassa, mutta tässä vaiheessa homma hajosi käsiin. Omasta mielestäni seurasin pelin yksinkertaista tarinaa huolella, mutta en ymmärrä kuinka pääpahiksen putoaminen laavaan sai koko temppelin romahtamaan ja mistä seurasi tällä kertaa tuo lähes jokaisen elokuvan/pelin päättävä ydinräjähdys? Kysympähän vaan.

Sitten Alien-paskaa! Marinen osuus oli loppujen lopuksi pettymys, mutta Alienin tarinaa alotellessa alkoi näyttää siltä, että se oli myös pelin parasta antia. Alienin ainoaksi hyväksi puoleksi jää nämä tyylikkäät tapot, joita voi suorittaa kunhan paikalla ei ole muita vihulaisia. Marinen kyykistymisongelman jälkeen alkoi melkein itkettämään kun ALIEN EI PUOLESTAAN OSANNUT SEISTÄ. Itselläni alkoi ainakin särkemään päätä tämä facehugger-perspektiivistä tirkistely. En ymmärrä, mitä vikaa oli ensimmäisen AvP:n alienin liikkumisessa? Useissa arvosteluissa sitä sanottiin vaikeaksi, mutta kuinka Eteen, Taakse, Vasemmalle, Oikealle, Kyykky/seinäkiipeily ja Hyppy saattoi olla joillekin niin mahdoton yhdistelmä (6 nappia, yhdellä kädellä pelattavissa ja ainoastaan keskisormea tarvitsi välillä liikauttaa). Tuolloin Alien oli vielä taitolaji jossa monet pelaajat olivat hetken harjoittelun jälkeen melkoisia virtuooseja. Omasta mielestäni Alienin hahmo pilattiin jo AvP 2:ssa, sillä pitkien hyppyjen suorittaminen ei onnistunut enää ilman järjetöntä karjaisua, jolloin hiiviskely-strategian sai unohtaa. Tasaiseen tahtiin taso on siis vain huonontunut ja tällä kertaa Alien ei osaa mennä edes ilmastointikanavan reiästä ilman erillistä napin painallusta. Uhrin pään lävistäminen pikkuleuoilla ei enää onnistu hiiren ykköspainikkeesta (loogisin ratkaisu) vaan teko täytyy suorittaa E:tä painamalla. Pieni plussa Alienin liikkeissä on kun pääsee yksinään harhailevan Marinen kimppuun. Hännällä ei voi enää tappaa samalla tavalla kuin kahdessa edellisessä pelissä, mutta sillä voi viedä sotilaalta jalat alta, jonka jälkeen voi käydä suorittamassa tämän tyylikkään viimeistelyn. Huono puoli on siinä, että jos etäisyys menee liian pienekis, aloittaa Alien välittömästi ns. Asterix-lyönnin valmistelun, jonka esityö on niin hidas, että Marine ehtii hyvin soittaa apujoukot paikalle. Monesti tuo hitaasti suoritettava lyönti menee myös kokonaan ohi tai on niin tehoton, että seurauksena on nolo äkkikuolema. Alienissa on paljon potentiaalia pelihahmona, mutta sen toteutus on yksinkertaisesti niin surkea, että pelaaminen päättyy puolen tunnin välein vitutuksen rauhoitteluun. Alienilla on myös pakottava tarve tarttua aina seiniin vaikka pelaaja ei sitä haluaisikaan. Tämän takia seiniin tarttumiseen tarkoitettu nappi onkin lähinnä käytössä vain niistä irrottautuessa, joka ei tosin kapeassa käytävässä onnistu, sillä Alien hyppääkin siihen vastapuoleiseen seinään. Yllätyshyökkäykset pudottautumalla jonkun taakse voi siis unohtaa tyystin. Myös niiden ykkösestä (tai kakkosesta) tuttujen pitkien loikkien suorittaminen ei onnistu enää ollenkaan. Alien osaa nyt hypätä vain seinästä seinään tai jos seinää ei ole niin typerän näköisesti suoraa ylöspäin. Ulkotilassa luulin pääseväni tekemään tyylikkään hyökkäyksen kiipeämällä puun latvaan ja ponkaisemalla sieltä kaukana olevan Marinen kimppuun, mutta turhaan, sillä kohde ja maanpinta olivat liian kaukana moisen hypyn suorittamiseen. Lisää paskaa oli tietokoneen ohjaamien Marineiden tekoäly, joka on nykypäivän mittapuulla lähes laittoman huono. Tarkemmin muistellen tekoäly oli 100% samalla tasolla kuin ensimmäisessä AvP:ssä:

"Saavuin ilmastointikanavan kautta huoneeseen, jossa oli 3 Marinea jotakuinkin kaikki selätysten toisiinsa nähden. Viimeistelin jokaisen tyylillä eikä kukaan huomannut mitään äänistä ja varjoista huolimatta. Pelasin saman kohdan toistamiseen ja jätin yhden henkiin, joka hetken pohdinnan jälkeen lähti liikkeelle ja käveli ruumiiden yli noteeraamatta niitä laisinkaan."

Tuollaisen tekoälyn kanssa pelatessa vuonna 2010 ilmestyneessä pelissä alkaa välittömästi tuntumaan siltä, että pelissä on joku "Only for Retards!!!" tarra kannessa. Alienin heikkouksista mainittakoon vielä tuo erillisen napin takaa löytyvä "Focus mode", jota täytyy painaa jos haluaa loikata hieman kauempaa ilmastointikanavaan suojaan tai jonkun kimppuun.

Kokonaisarvio on, että peli on todella suuri pettymys. Predatorin osuus on kuulemani mukaan yhdistelmä Marinea ja Alienia. Predator ei myöskään osaa kyykistyä ja hyppääminen korkealle vaatii myös tämän "Focus moden" ja silloinkin hyppääminen voi tapahtua vain ennalta pelin tekijöiden määrittelemiin pisteisiin, mikä on varmasti nettipelissä hienoa kun vastustaja oppii nuo paikat. Peli on kuin kiskoilla kulkemista, pelaajan perusvapaudet on riisuttu ja taitopelaamisen voi unohtaa. Pelin järjettömyyttä korostaa myös se, että sen takaa löytyy alkuperäisen ja parhaan AvP:n tehnyt pelitalo Rebellion. Lyökää itseänne!

Tämän pelaa vain kerran läpi jokaisella hahmolla ja sen jälkeen todennäköisesti peli poistuu koneelta tilaa viemästä.

Lisäys: No ilmeisesti Predatorin tarinan lopetus selittää tuon temppelin romahtamisen ja ydinräjähdyksen, mutta oli se siinä vaiheessa hieman WTF-elämys. Alienin osuuden läpäisin tänään ja kokemus oli aika "lame". Predatorin osuutta alotin ja huomatessani, että Predator ilmeisesti kuolee paikotellen jopa nopeammin kuin Alien, päätin pitää pienen vitutus-tauon.

Samaan aikaan kun Ridley Scott ahertaa ja ilmeisestikin vielä suunnittelee Alienin esiosan kuvauksia, tulee jo Robert Rodriguezin tuottama Predators jo elokuvateattereihin. Kesäkuun 9. ainakin jenkkilässä päästään näkemään miltä Rodriguezin Predators näyttää ja trailerin sekä synopsiksen perusteella ainakin todella hyvältä. Elokuvan tosin ohjaa ainakin itselleni jokseenkin tuntematon Nimród Antal, mutta Rodriguezin tiimi tuntuu kuitenkin olevan vahvasti mukana, sillä Danny Trejokin nähdään kärkipään roolissa.

Suunta molempien saagojen osalta näyttää jälleen hyvältä pitkän Andersonin ja Straussien raiskauskauden jälkeen. Tietenkään mitään ei pidä mennä liikaa ennakoimaan, sillä näyttihän AvP 2:n trailerikin ihan kivalta mutta lopputuloksen kuvailemiseen ei sanat enää riittäneet. Ridley Scott ei tunnetusti tartu yhteenkään edes lievästi pilaantuneeseen ideaan, joten Alienin osalta voidaan odottaa vähintäänkin saagan arvoista teosta ilman sen suurempaa stressaamista. Näin jaksan uskoa.



Oma näkemykseni AvP-saagasta? Loistava idea, mahtava sarjakuva ja pelaamiseen uusia ulottuvuuksia tuonut pelisarja. Elokuvat olivatkin sitten asia erikseen ja molemmat osat tuotettiin dollarinkuvat heijastuneina verkkokalvoille. En tiedä oliko Anderson oikeasti pelannut näitä pelejä vaan ainoastaan kokeillut nopeasti, sillä pyramidi esiintyi pelissä ensimmäisenä listassa olevan alienin ensimmäisessä kentässä ja oli ylivoimaisesti koko pelin paskin kenttä. Tätä samaista miljöötä käytettiin siis tietenkin elokuvassakin eikä se tehnyt kunniaa kummallekaan lajille ja lopulta siitä revittiinkin jotain pohjustusta ihmiskunnan historiaan jne. Voin lyödä vetoa, ettei yhtäkään AvP-fania kiinnostanut paskan vertaa kyseisen pyramidin historia, josta elokuvassa jauhettiin aivan liikaa. Sivurooleissa olevat Predatorit tappelivat sivurooleissa olleita Alieneita vastaan ottaen reippaasti turpaansa jo ensimmäisessä yhteenotossa. Tuntui sarjakuvien, pelien ja ensimmäisen Predator-elokuvan jälkeen vaikealta ymmärtää kuinka predatoreista oltiin tehty näin munattomia nynnyjä. Liittoutuminen naispääosan vetäjän kanssa elokuvan lopussa ei tullut minään yllätyksenä, mutta sarjakuvassa tällä liittoumalla oli triljoona kertaa pätevämpi syy. Jos elokuva olisi noudattanut Predatorin perinteistä käytöstä niin se, että nainen sai alienin hengiltä olisi tehnyt hänestä vieläkin arvokkaamman saaliin Predatorien kokoelmaan.... seinällä keihään kärjessä eikä liittolaisena... vai hämäsikö pitkät hiukset Predatoria luulemaan naista lajitoverikseen? Olin jo lähes satavarma elokuvan lopussa, että pitkä tuijottelu päättyisi suuteluun.

Jatko-osasta en taida vaivautua avautumaan sen erityisemmin, sillä kirjoitin siitä arvostelunkin... pariin otteeseen. En edelleenkään kykene täysin ymmärtämään kuinka niin huonoja elokuvia voidaan tehdä, mutta yksi syy lienee tuo järjenvastainen rahastaminen nimekkäillä otsikoilla. Yhden seikan olen laittanut merkille näistä läpinäkyvistä rahastus-elokuvista ja se on ehdottomasti tapa, jolla elokuva lopetetaan jättämällä selkeä linkki jatko-osaan. Se on lähes sama kuin korttipelissä kertoisi vastustajalle lyövänsä voittajakäden pöytään, mutta mitä tekee järkevä vastustaja? luovuttaa. En ole korttipelejä pelaava henkilö, mutta uskon että vertaus osui aika lailla nappiin. Nimekkäillä elokuvilla pelaaminen ajaa helposti tekijänsä pimeälle polulle, sillä tuotantoyhtiötäkin saattaa kiinnostaa jatko-osan tekeminen. Tämähän toimii ainoastaan nimekkäiden teosten kohdalla, mutta ei aina. Kuinka kävi esimerkiksi jenkkien versiolle Godzillasta? Elokuva oli täysi floppi, mutta järjen nimissä jatko-osaa ei ikinä nähty vaikka elokuva lopetettiinkin selkeästi sen toivossa. Saman uskon käyvän nyt AvP2:llekin eikä Straussin veljekset pääse imemään enempää rahaa yhdellä potentiaalisimmista otsikoista.

Tulevalla Alienilla ja Predatorilla ei ole selvästikään ensisijaisena tarkoituksena takoa "vitusti massia" vaan jatkaa molempia elokuvasarjoja uskottavasti ilman mitään kytköksiä toisiinsa. Uskon ja toivon myös, että Alienin esiosa heittää läjän paskaa AvP:n niskaan ja katkaisee "huomaamattaan" AvP2:n lopussa nähdyn hölynpöly-liitoksen saagojen väliltä ja Predators tekee saman toisesta suunnasta. Näin jätettäisiin AvP tekijöineen täysin irralleen, yksin pimeään, paskaisena, häpeämään ja miettimään mitä tulikaan yritettyä... Aamen.

Tuli käytä muuten senkin näyttelys viime viikol. Piirtotyyli oli aivan upee, tosi hyvin tehdyt valoorit, kuvat näytti tosi kolmiulotteisilta. En tosin tienny Gigerin töide olevan nii pervoja, tai sitten vika on katsojan ajattelu tavassa. Tosin osa kuvista oli niin selkeen irstaita ettei niistä erehtyis sokeekaan. :D

haa! tein kotisivut ystävälleni.

www.marikasurinen.com

tsek it out! my little ponies <3