On niitä ihmisiä, jotka valittavat aina kuinka heidän elämänsä on paskaa. He reagoivat kohtalaisenkin pieniin epäonnistumisiin hyvin voimakkaasti, ja kun joskus tapahtuu jotain oikeasti mukavaa, he toteavat vain "No tää nyt oli vaihteluu!". Pessimistit eivät ainakaan pety, kuten sitä sanotaan, mutta iloitsevatko he oikeasti mitään? Vai onko pessimismi jonkinlainen suojakilpi kovaa maailmaa vastaan? Ovatko pessimistit sittenkin vain pelkureita?
Sitten on niitä ihmisiä, joille monet meistä naureskelevat. Niitä, jotka jaksavat ilahtua kun valot vaihtuvat vihreäksi saman tien kun kävelee suojatien eteen. Ja jotka jaksavat nähdä hyviä puolia ilmeisissä epäonnistumisissa "onneksi murtui vaan vasen käsi!". Mutta onko siinä jotain vikiaa että iloitsee asioista, joista kukaan muu ei jaksa välittää? Sitäpaitsi optimistit tutkimusten mukaan, elävät pidempään kuin pessimistit!
Helposti kuvitellaan että onnellisuus tulee yhtäkkiä isona ryöpsähdyksenä, kenties lottovoittona tai jotain. Harvoin se kuitenkaan niin menee. Olen vahvasti vakuuttunut, että onnellisuus kerääntyy pienistä asioista. Läheisistä ympärillä, kauniista kesäpäivästä, onnistumisesta, ystävällisyydestä, hymyistä... Toki onnellisuutta tulee joskus isoina tapahtumina, kuten rakkauden löytämisenä, mutta uskon, että sekin tapahtuu pikkuhiljaa, kunnes joku päivä tajuaa, kuinka ihanaa onkaan kun on vieressä rakas ihminen joka välittää ja rakastaa ehdotta.
Onnellista kesää kaikille <3:llä -CherryPop- galtusta!
Mä nään tän värittömän, harmaan maailman kaatuvan ihmisten ahneuteen ja itsekeskeisyyteen. Mä mietin miks ihmiset tuhoo tän maailman vaiks ne siitä maailmast ei välitäkää? Ne ihmiset välittää rahast ja vallast. Eikä ne vaa välitä, vaa ne palvoo ja rakastaa. Ne rakastaa rahaa, materiaa.
Meidän ihmisten yksi elin-ikä on liian lyhyt. Miksi? No siksi koska se itsekeskeinen raha-ahne paska tietää sen et se tosiaan on liian lyhyt ja siks se haluu kaiken itselleen heti ja muusta välittämättä. Niin, maailmasta, tulevista sukupolvista ja muista ihmisistä välittämättä.
Ihmisille puhutaa vastuusta joka käytännössä tarkottaa sitä et mitä korkeampi arvoisempi olet täs maailmas sitä vähemmän sun pitää kantaa sitä vastuuta. Meikä ajaa bussilla et pääsen salille, herrat ajaa yksityis lentokoneella et ne pääsee kauko-itää perustamaan saastuttavan tehtaan joka täytetää alipalkatuilla ihmisillä kosk se herra haluu petroolii siihen vitun lentokoneesee.
Välillä mä istun yksin himas ja kelaan tätä maailmaa. Kelaan kaikkee pahaa mitä ihminen on saanut aikaan. Sillo mulle iskee aina se sama fiilis. Mä vihaan ihmisrotua. Ilman ihmisiä tääl todellakin olis paljon paremmin asiat.
Kelatkaa nyt vaikka rasismii. "Ööö, vihaan sua koska et ole saman värinen, et puhu samaa kieltä etkä muutenkaa ole samanlainen länsimaalainen valtavirran mukana kulkeva ku minä vaan olet oma itsesi." Mä ymmärrän et jänis ei pidä ketusta kosk aika usein sen ketun tekee mieli syödä se jänis eli mistä se johtuu? Pelosta. Pelko on tauti jonka oireena tunnetaan mm. rasismi.
Ja sulle rasisti tiedoks et mulla enemmän eri värisii tuttavii ku sulla on värejä natsi-saksan värikartas ja jos leimaat mut joksikin rotupetturiks ni anna mennä vaa kosk sitähän mä oon sun silmis mut sano se mulle päin naamaa. Mut mä tiedän, et sä et sano sitä kosk sä oot PELKURI.
Me nuoret. Meistähän ei oo mihinkää. Me käytetää huumeita, ryypätää ja tapellaa vaa. Näin nämä aikuiset ihmiset meistä ajattelee. Aikuiset, jotka ovat keksineet nämä huumeet. Vertauskuvana, eihän kirjailia saa kunniaa hienon luomuksen kirjoittamisesta vaan lukijat saavat kunniaa lukemisesta? Onko näin? Ei. Mut niinpä nii, helppoa sitä on heikompaa syyttää.
Ja niin, mehän tapellaa tuolla kadulla. No mut miksei, kosk herrat pistää kokonaisia armeijoita tappamaan ihmisiä. Ei kukaan sinipukuinen tule herraa hakemaan ja heitä sinne maijan taakse. Eipä tietenkää kosk mitä lähempänä sä oot järjestelmää niin sitä paremmin sua täällä kohdellaan. Järjestelmän rakentajat ovat kuninkaita ja järjestelmän vastustajat ovat orjia tai kuolleita.
Tämän seuraavan kappaleen takia tämä blogi varmaan poistetaan. Siinä raamattu nimisessä kirjassa se jumala luo tämän maailman. Se loi sen 7 päivän aikana kasvit ja eläimet ja kaiken. Mut meillä on myös toinen kirja nimeltään laki. Ja siinä kirjassa väitetään että jumala on erehtynyt. Se kirja (jonka meistä viisaammat ovat kirjoittaneet) kieltää kannabiksen kanssa veljeilyn. Meidän länsimaalainen kristillinen maailma väittää että herra täydellinen, jumala, on tehnyt virheen tän kasvin muodossa? Kai nyt jumalauta edes jeesus olis siit jotain sanonut?!
Ja hauskintahan tässä on se että sillä kasvilla on monen monia eri käyttötapoja joilla Jack Herer on kirjassaan todistanut että jopa koko maailma pelastuisi. (Suosittelen lukemaan http://emperor.wikidot.com/)
Emmä tiiä vittu. Näitä ees kukaa lue. No sainpahan ajan kulumaan. Vois nukkuu mennä.
Yhden jutun haluun viel sanoo, tieto lisää tuskaa. Jos et halua kärsiä joka päivä sen takia et tiedät mikä täs maailmas on pieles ja tiedät miten tätä voi muuttaa paremmaksi ni älä vittu ota asioista selvää. Mä tiedän ihan liikaa ja mä kärsin.
P.S
Jos jeesus ei olis kuollut meidän syntiemme puolesta eli ei olisi sovittanut meidän syntejämme ni olisko maailma parempi paikka? Koska taivaaseen pääsee tunnetusti siten ettei tarvi muuta kuin uskoa jumalaan. Mä tapan yhden kansan, vauhditan maallista maailmanloppua, ryöstän mammonan itselleni, elän hurskaasti ja uskon jumalaan ja pääsen taivaaseen kosk jumalan poika kuoli sen takia? Mun käsitykseen mukaan rastafarit lukevat pelkkää vanhaa testamenttii, ymmärrän kyl ihan miks.
Ensimmäinen ajatus: "Jes! Mä selvisin siitä!"
Toinen ajatus: "Kohta on kesä ja lämmin!"
Kolmas ajatus: "Voi ei! Pitäis keretä vielä hiihtää ja luistella ennenku tulee kesä, apuva mistä saan kesätyöpaikan, nii joo kohta on psykologian kirjotuksetki!!"