IRC-Galleria

Vitun maailma pyörii vitun ympyrää. Vitun ihmiset leikkii vitun tärkeitä ja luulee vittu olevansa jotain vitun mahtavaa kun omistaa vitun ison talon ja vitun hienon auton. Mitä vittuja ne luulee olevansa? Joka vitun lauantai tulee joka vitun kadunkulmassa vastaan joku vitun juoppo jolla ei oo vittu ikääkään ku jotain 15 vitun vuotta korkeintaan. Mut ne on vitun kovii. Kyllä vittu kelpaa kavereille kehuskella niin vitusti. Ei saa olla vittu yhtään erilainen tai vitun massa rankaisee vitun kovaa. Pitäs olla joku vitun kova (muka vittu joku rokkari) että elämästä tulis muka vittu jotain. Ei saa vittu olla oma vitun ittensäkään vaan pitää olla vitun täydellinen ja vitun tunteeton, vitunmoinen kovanaama että ansaitsee jonku vitun arvon - saa vittu edes elää. "Vittuun todellisuus" on päivän vitun trendi. Vitun paljo helpompi elää vitun kovaa kuin vittu ajatella mitä tekee. Vitun varmasti kuolema tulee varhain, mutta ei vittu välitetä. Ollaan vitun kovia, jes ja vittu päälle. Rakastetaan niitä vitun rooleja niin ei tuu jotain vitun ihmisiä ikävä. Vitut ihmisistä - roolit vittu elää. Olen vitun kovis, jee ja vihaan vittu maailmaa.

Eikö ne vittu kestä elämää? Onko tämä vitun maailma tosiaan niin vitun paha paikka ettei siitä vittu voi selvitä hokematta koko ajan "vittu"?

***

Milloin alkaisi olla aika herätä todellisuuteen?

kööpenhaminan meluisassa ja sotkuisessa yössä
minä havaitsen kaipaavani stimulaatiota,
älyllistä,
emotionaalista,
aistillista,
mieluiten samassa paketissa

ihmisten etäisyys,
pelokas teatteri
masentaa minua
vaikka joskus tahtoisin itsekin
osallistua siihen enemmän
koska se on niin helppoa

useimmiten olen kuitenkin tuntenut kiitollisuutta siitä
että jokin estää minua


katselen primitiivisimpien viettien dominanssia
jonka turtunut tila herättää,
tunnen meitä kohtaan myötätuntoa, ajoittain sääliä
ja yritän jäsentää itselleni vastauksia siihen
minkä oikeastaan tunnen olevan pielessä.

teen tätä yksin ja se jättää
sosiaalisen maljani puolinaiseksi
itsestäänselvä keino täyttää se
olisi olla riittävän sekaisin
riittävän sekaisinolevien seurassa
jolloin pelot taipuisivat kohtaamatta piiloon

se kuitenkin rajoittaisi suuresti kapasiteettia
älylliseen,
emotionaaliseen
ja aistilliseen stimulaatioon
joten olisin yhä puolinainen


tietysti voisin myös tukahduttaa itseni,
keskittyä johonkin muuhun
tai vain tarkkailla meditatiivisesti
mutta se taas veisi pois
rakastamaani inhimillisyyttä -
jotain olennaista katoaisi

siksi täyteläisimmältä vastaukselta
tuntuu hyväksyä pohjaton kaipuu
sekä se
että jalokiviä tulee kohdalle harvoin
eikä niitä siksi tulisi väkisin vaatia
siellä missä eivät oma-aloitteisesti esiinny.


jatkan havainnointia -
kännisiä ihmisiä hankkimassa tyhjää seksiä
tai tyhjiä väittelyitä
joista vain harvoin jää syviä jälkiä
ja jotka vielä harvemmin johtavat johonkin sellaiseen
jonka takana vielä seuraavanakin päivänä
tuntuu mielekkäältä seistä


ehkä olen ajoittain katkera siitä
että näen niin paljon
mutta sitä en todellakaan vaihtaisi pois
sillä se on juuria myöten minussa.

sitten tunnen jälleen kiitollisuutta.