Törmäsin pari kuukautta sitten hyvään nettisivuun, joka käsitteli havaitsemisen filosofiaa ja antoi tuntumaa aiheesta. Valitettavasti en muista enää sivuston nimeä, mutta yritän hieman purkaa tätä aihetta tuolloin tekemäni pikaisen suomennoksen pohjalta.
Tämän filosofian huomioonottaminen arjessa on mieluisa elämäntapa seikkailua rakastaville ihmisille, joille liian moni asia ei tule täysin selviönä. Katso alla olevaa kuvaa ja koe, miksi näin on.
Mitä kuvassa on? Sotkuinen tiheikkö, jonka tavoin todellisuus esittäytyy tiedonhaluiselle, kriittiselle, skeptiselle ja täsmälliselle mielelle. Filosofiaa onkin kokonaisuudessaan luonnehdittu todellisuuden ja kokemuksen perimmäisen olemuksen järjestämiseksi ja tulkitsemiseksi.
Ylläolevassa kuvassa näkyy kokemuksen monimutkaisuus, tai kuten filosofi William James sanoi, "kukkiva, suriseva hämmennys". Tämän kokemuksen monimutkaisuuden järjestäminen ymmärrettäväksi on erittäin vaikea tehtävä, ja juuri siihen pyrimme.
Katso kuvaa vielä kerran. Missä on kuvan havainnoitsija? Yksi tarkkailija on ottamassa kuvaa. Sinä havaitset kuvan näyttöpäätteeltäsi. Joten, onko kuvassa havainnoijaa? Kyllä ja ei.
Entäpä tässä kuvassa? Ihmisiä työssään. He etsivät ja keräävät informaatiota. Sisältääkö kuva juuri tuota informaatiota? Kyllä ja ei. Ovatko he kuvan havainnoitsijoita, vaiko havaintoja? Molempia.
Tässä vaiheessa olemme astumassa yhteen filosofian monimutkaisimmista ongelmista - Kuinka selvittää kokemuksen muodostama tulkitsijaverkko?
1. Kuinka erottaa tarkkailija tarkkailun kohteesta?
Aluksi olisi hyvä kysyä: Ketä kiinnostaa? Mikä tässä aiheessa on niin tärkeää? Vastaus on yksinkertainen. Ratkaisun löytäminen on hyvin tärkeä osa tutkimuksissa ja mielipiteissä esiintyvän asenteellisuuden ja ennakkoluulojen poistamista, ja näin ollen puolueettoman havainnon tekemistä. Tällainen lähestymistapa on useimmiten hyvin toivottavaa, kun meidän tarvitsee saada todellisuutta ja valheellisuutta koskevia, puolueettomia mielipiteitä.
Jos tunnet, että kaikki tietyn kansallisuuden edustajat ovat epärehellisiä, niin tämä ennakkoluulo tekee sinut luonnollisesti ennakkoluuloiseksi tämän kansallisuuden edustajien väitteistä, kirjoituksista ja tulkinnoista. Samalla tavalla mahdollinen uskosi maapallon ulkopuolisesta (älykkäästä) elämästä yrittää kovasti saada sinut ja koko tajuntasi tulkitsemaan omituiset valoilmiöt todisteeksi ja osoitukseksi tästä älykkäästä elämästä. Loogista ja kriittistä ajattelua koskevat tutkimukset ovat painottaneet sitä, kuinka tärkeää on jättää henkilökohtainen puolueellisuus pois havainnoista.
Joten jos vastaus ykköskysymykseen on, että havainnoitsijaa ei voi koskaan erottaa havainnosta, niin silloin kehoitus objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen pyrkimisestä on harhaanjohtava. Jokainen on aina puolueellinen.
Tällöin kysymyksen pitäisikin olla: Kuinka pitkälle havainnoitsijan pystyy johtamaan havainnosta? Toisin sanoen: Miten me osallistumme omaan havaintoomme? Entäpä havaitun kohteen rooli havainnossamme?
Monet filosofit ovat tuskastelleet tätä yllättävän monimutkaista aihetta.
1. Lue Immanuel Kantin, 18. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Puhtaan järjen kritiikki" hän käsittelee ajan ja avaruuden muotoja, ymmärryksen kategorioita ja puhtaan järjen luomia ajatuksia. Kantin näkemys oli, että ihmisen mielellä on tietty muotti, jota sovellamme kaikkeen havaitsemaamme. Lopulta on olemassa kolme ajatusta puhtaasta järjestä, jotka pohjaavat mielemme toimintaan: Sielu (mieli), maailma (havaitsemamme ympäristö) ja Jumala (havaitsematon ympäristö).
2. Lue Werner Heisenbergin, 20. vuosisadan fyysikon, ajatuksia. Teoksessaan "Fysiikka ja filosofia" hän käsittelee kvanttifysiikkaan liittyvää epätarkkuusperiaatetta. Weisenberg osoittaa, että havaitsija on aina vaikuttamassa havaintoon. Karkeasti tiivistettynä: Jos valaisee jotain nähdäkseen paremmin, on jo tuolla toimenpiteellä muuttanut tarkkailtavaa kohdetta ja sen luonnetta.
3. Lue Girbert Rylen, 20. vuosisadan filosofin, ajatuksia. Teoksessaan "Mielen käsite" Ryle väittää, että kaikki pohdinnat ja väitteet mielen mekanismeista ovat toistaiseksi kategoriavirheitä.
No olihan tämä suomennokseni sopivan kattava. Vain muutama tekstinpätkä piti lisätä.
Oli vähän levoton yö ja nukuin vähän huonosti sängyssä pyörien. Aamulla sitten päätin pohtia sen hetkisiä tunteita ja sainkin vähän ajatuksiani taas kasaan...
Kuvasin muutaman tunnin pohdintaa rajoitteettomasti siitä mitä ajattelen ja mikä olen. Toinen osa on huolellisemmin edioitu ja siksi hieman nopeampitempoinen. :)
Aika laidasta laitaan pohdin mm. rinnakkaistodellisuuksia, omaa Jumalallista voimaa, todellisuutta, tunteita, omia pelkoja jne.
Osa 1 - Sisäinen Jumalallisuus
Osa 2 - Todellisuuden luominen
Tuossa on nyt vasta vajaa 40 minuuttia alusta. Editoin "pohdintasarjan" loput osat tuosta kaksituntisesta pohdinnasta lähiaikoina.
Tunteaksesi kolikon ei riitä, että katsot vain etupuolta.
Sinun on käännettävä se ja katsottava myös sen takaosaa.
Tämä on kuitenkin vasta pintapuolista.
Tunteaksesi oikeasti koko kolikon, on sinun porauduttava sen sisimpään. Vain silloin tiedät koko kolikon.
Millainen kolikko sinä olet? Miten katselet toisia kolikoita? :)
- Siinä jotain viime yön pohdintaa, joka manifestoitui tänään päivällä tähän muotoon. :)
Suomen nykyinen poliittinen järjestelmä on jäänyt ajastaan jälkeen, eikä se enää palvele modernin kansalaisen demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien vaatimuksia. Teknologia on kehittynyt ja ihmisten ymmärrys asioista on kasvanut valtavasti. Ajat ovat muuttuneet ja ihmiset ovat heräämässä tiedostamaan sen, miten heillä ja vain heillä on kaikki valta ja kaikki vastuu omasta yhteiskunnastaan ja maailmastaan. Poliitikkojen, virkamiesten ja hallitsijaeliitin aika on auttamatta ohi, ja uusi aika on koittamassa. Menneisyyden eliittivetoiset järjestelmät eivät toimi tänä uutena aikakautena, vaan vaaditaan täysin uusia menetelmiä. Yksi näistä uusista menetelmistä on suora demokratia.
Suoralla demokratialla tarkoitetaan järjestelmää, jossa nykyään käytössä olevaa demokratiaa täydennetään menetelmillä, joiden avulla kansalaiset voivat vaikuttaa lainsäädäntöön ja päätöksentekoon suoraan eduskunnan sekä virkamiehistön yli ja ohi. Kansanedustuslaitos ja hallitus toimivat tavalliseen tapaansa ja säätävät niitä lakeja ja päättävät niistä asioista, joita kansalaiset eivät tahdo ottaa itse omiin käsiinsä. Kansa voi kuitenkin milloin tahansa syrjäyttää eduskunnan päätösvallan ja järjestää itse mistä tahansa hyväksi katsomastaan asiasta kansanäänestyksen. Suorassa demokratiassa ylin valta on kansalla, ei eduskunnalla.
Kolme merkittävintä maailmalla käytössä olevaa suoran demokratian menetelmää ovat kansalaisaloite, kansalaisäänestys ja epäluottamuslausemenettely. Näistä kolmesta kansalaisaloite tarkoittaa laki- tai toimenpide-ehdotusta, jonka riittävän suuri määrä kansalaisia on allekirjoittanut. Riittävän suuren määrän kansalaisia toimittaessa kansalaisaloitteen, on hallituksen valmisteltava aloitteessa vaaditun mukainen lakiehdotus tai toimenpide ja altistettava se sitovalle kansanäänestykselle. Jos kansa esimerkiksi kokisi tarpeelliseksi saada taloustieto kouluaineeksi peruskouluihin, kansa voisi kerätä asiaa varten tarvittavan määrän allekirjoituksia, jonka jälkeen asiasta järjestettäisiin kansanäänestys. Kansanäänestyksen tulos määräisi sen, mitä aloitteelle lopulta käy.
Kansalaisreferendumi merkitsee sitä, että jos eduskunta on käsittelemässä jotain tiettyä lakiehdotusta tai toimenpidettä, voi riittävän suuri määrä kansalaisia allekirjoittaa vaatimuksen altistaa eduskunnassa käsiteltävänä oleva laki tai toimenpide sitovalle kansanäänestykselle. Tällöin kansanäänestyksen tulos ratkaisee sen, tuleeko eduskunnan käsittelemä laki tai toimenpide voimaan. Jos suora demokratia olisi ollut voimassa eduskunnan käsitellessä Lex Nokiaa, olisi lakia vastaan vahvasti kampanjoinut Effi ry voinut kerätä tarvittavan määrän allekirjoituksia ja tällä varmistaa, että myös kansalaisten olisi tullut hyväksyä laki ennen sen voimaanastumista.
Epäluottamuslausemenettely on tapa, jolla kansalaiset voivat poistaa virastaan tai asemastaan merkittäviä virkamiehiä tai poliittisia päätöksentekijöitä ennen heidän toimikautensa tavanomaista päättymisaikaa. Jos riittävän moni kansalainen allekirjoittaa vaatimuksen esimerkiksi ministerin poistamiseksi tehtävistään, tulee asiasta järjestää sitova kansanäänestys. Kansanäänestyksen tulos määrittää sen, voiko virkamies tai vallankäyttäjä jatkaa toimessaan. Suoran demokratian mallissa kansa olisi voinut käyttää epäluottamuslausemenettelyä esimerkiksi korruptiorahaskandaaliin ollessa pahimmillaan, jolloin kansan luottamus poliittisia päättäjiä kohtaan olisi mitattu suoraan sitovalla kansanäänestyksellä sen sijaan, että enemmistön eduskuntapaikoista pitävät hallituspuolueet päättävät itse omien edustajiensa luottamuksellisuudesta.
Allekirjoituksia kaikkiin suoran demokratian menetelmiin voivat kerätä puolueet, yksityiset toimijat ja yhdistykset. Allekirjoitusten kerääjät voivat toimia yhteistyössä saadakseen kasaan vaadittavan määrän allekirjoituksia. Tarvittava määrä allekirjoituksia vaihtelee sen mukaan, kuinka merkittävästä asiasta on kyse. Mitä merkittävämpi ja kauaskantoisempi asia on, sitä enemmän allekirjoituksia siihen vaaditaan. Esimerkiksi Sveitsissä, jossa suora demokratia on käytössä, kansanäänestykseksi perustuslain muuttamiseksi vaaditaan 100 000 allekirjoitusta. Kansanäänestyksen järjestämiseksi parlamentissa käsiteltävästä laista taas vaaditaan 50 000 allekirjoitusta.
Koska Suomessa on vähemmän kansalaisia ja äänioikeutettuja kuin Sveitsissä ja Suomi on pinta-alaltaan huomattavasti Sveitsiä suurempi, on vaadittavien allekirjoitusten määrän järkevää olla Suomessa pienempi kuin Sveitsissä. Henkilökohtaiset ehdotukseni ovat seuraavat; Kansalaisaloitteeseen ja kansalaisrefenderumiin tarpeellinen määrä allekirjoituksia on 35 000, eli noin 0,8% äänestäjistä. Perustuslain muuttamista ja virkamiehen tai vallankäyttäjän erottamista koskevaan kansanäänestykseen tarpeellinen määrä allekirjoituksia on 43 000, eli noin 1% äänestäjistä.
Suorassa demokratiassa kansanäänestyksiä järjestetään myös automaattisesti ilman kansalaisten keräämiä allekirjoituksia tietyissä riittävän tärkeissä koko kansaa koskevissa asioissa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia koskevat valtiosopimukset ja perustuslain muutokset. Suorassa demokratiassa valtiosopimus tai perustuslain muutos ei voi tulla voimaan ennen kuin kansa on hyväksynyt sen sitovassa kansanäänestyksessä. Esimerkiksi Lissabonin sopimuksesta, eli Euroopan unionin perustuslaista, olisi tullut järjestää sitova kansanäänestys ennen sen tuloa voimaan, mikäli suora demokratia olisi voimassa.
Kaikki suoran demokratian kansanäänestykset ovat sitovia, mikä eroaa Suomessa nykyään käytettävistä kansanäänestysmenettelyistä, jotka ovat ainoastaan neuvoa-antavia. Neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä sekä aloitevalta että lopullinen valta on parlamentilla ja virkamieskoneistolla. Sitovassa kansanäänestyksessä aloitevalta ja lopullinen valta ovat kansalla. Suoraa demokratiaa noudattavassa järjestelmässä valtiolla ei ole oikeutta järjestää neuvoa-antavia kansanäänestyksiä. Kaikki suoran demokratian kansanäänestykset ovat joko kansan itse vaatimia tai sitten sellaisia, jotka koskevat perustavanlaatuisimpia asioita ja joista on sen vuoksi järjestettävä automaattisesti kansanäänestys.
Lisää tietoja:
- Suomessa suoraa demokratiaa ajaa Muutos 2011.
- Olen aiemmin kirjoittanut suoran demokratian eduista ja vastannut suoraa demokratiaa kohtaan esitettyyn kritiikkiin artikkelissani Suora demokratia - valistuneiden kansalaisten valta.