IRC-Galleria

Kurkkukipeenä, nuhaisena ja räkä-kurkkuisena laulaminen on ku ajais skootterii silmät kiinni.
Sä pääset eteenpäin, mut sä et pysty hallitsee sitä.

Juha sanos et oon tosi filosofinen ja kusin hunajaa :----D

<<Kirjotin tämän alunperin suomi24:ään 24.2.2011 ja kopioin suoraan tänne>>

Kirjotan nyt tänne jännistä tapahtumista mitä itselle ja läheisille on tapahtunut. En väitä että kyse olisi aaveista ja alieneista tai muustakaan, mutta jotain jännää maailmassa kuitenkin on. Tämä on ollut varsin jännä havainto minulle joka aiemmin olin kovin skeptinen kaiken suhteen, mutta kun tarpeeksi erikoisia juttuja kuulee luotettavilta tahoilta ei voi olla kuin avaamatta vähän mieltä. Voittekin koittaa vapaasti selitellä seuraavia tapauksia mielenne mukaan ja ajatella muuten mitä haluatte, mutta toivon että otatte tän vakavasti. Kuitenkin hölmö se joka kuvittelee tietävänsä kaiken maailmasta.

Pienenä kaverin kanssa näimme hänen takapihallaan valkosen ketun. Se näkyi keskellä pihaa silmänräpäyksen ajan ja katosi. Katsoimme molemmat toisiamme ja tokaisimme yhteen ääneen: "näit sä ton". Mikä lie näköharha mutta näimme molemmat sen.

Aika paljon isompana oltii parin ihmisen kanssa ryyppäämässä eräässä paikassa jossa ei olisi saanut olla. Siksi en kerro sen tarkemmin. Mutta aateltiin että kuunnellaan vähän musaa radiosta. Kävin hakemassa radion lähemmäs mutta kuuluvuus oli aika kehno. Vein sen sitten takaisin ja jatkettiin illanviettoa. Jossain vaiheessa vaan sitten radio rupeskin yllättäen huutamaan. Tiedä häntä mikä siinäkin oli.

Erään tyttöystävän luona ollessa, kun hän jo nukkui ja minäkin yritin, kuulin selkäni narinaa ihan kuin takana olevaan tuoliin olisi joku istunut. Kuuluikohan sitten yläkerrasta? Pelästyin ainakin ja näin painajaisia. Kyseinen tyttöystävä on kuulemma kaverinsa kanssa myös kuullut outoja ääniä ja askeleita asunnossa keskellä yötä. Minäkin olen kuullut erikoisia myöhemmin erikoisia ääniä siellä yöllä minkä lähdettä en ole mitenkään keksinyt.

Eräs toinen tyttöystävistäni kertoi minulle jutun jonka oli nähnyt pienenä äitinsä ja isänsä kanssa. He olivat istuneet keittiössä kun yllättäen isä oli jäänyt tuijottamaan eteiseen. Eteisessä seisoi farkkuasuinen mies joka meni viereiseen huoneeseen. Kun he menivät tarkistamaan ulko sekä parvekkeen ovi oli kiinni eikä missään ollut ketään.

Tätini kertoi minulle tapauksesta kun he olivat olleet mökille porukalla ja alkoi miettiä että ei ******* ei oo röökiä, jäiköhän saunalle yhtään. Tätini oli sitten yllätäen tarjoutunut vapaaehtoiseksi mennä katsomaan vaikka pelkäsikin pimeää. Ranta kuitenkin jolla sauna oli oli kirkas kuin päivällä. Saunalla oli suuri valo-olento joka puhui tädilleni telepaattisesti. Olento tarjosi röökit "näitähän sä tulit hakemaan". Olento ei kuitenkaan ollut ollut yhtään pelottava vaan rauhoittava.

Tätini kertoi myös mökki tapauksesta jossa muut olivat olleet päärakennuksessa ja hän koitti nukkua sivurakennuksessa. Takan eteen oli kuitenkin ilmestynyt vanha nainen joka tuijotti tätiäni. Jonkin ajan päästä nainen vain katosi. Kun tätini kertoi asiasta muille päärakennuksessa oleville hänelle sanottiin vaan että "tuollasia juttujahan täällä tapahtuu".

Tätini mies oli myös tätini kertoman mukaan nähnyt mökillä heidän vieressään valvavan kuulemman tyyliin kolmemetrisen olennon jota tätini ei ollut nähnyt.

Tätini mies kertoi lapsuudestaan kun hän asui asemarakennuksessa. Hän nukkui ylhäällä halleissa. Monesti kävi niin että alakerran raskas ovi avautui ja joku tuli portaita ylös. Hän oli aina mennyt katsomaan kuka sieltä tulee mutta koskaan sieltä ei ollut tullut mitään.

Serkkuni kertoi että hänen työpaikallaan päiväkodissa, joka oli ennen ollut vanhain koti, hän oli kopiohuoneessa ollessaan nähnyt mustan hahmon vilahtavan oven ohi. Kun hän oli kertonu näkemästään keittiö tädille (keittiö oli kopiohuoneen vieressä), tämä kertoi että oli myös huomannut saman mustan hahmon liikuskelevan siellä.

Ja tässä vain osa tapauksista. En kaikkia jaksanut kirjottaa enkä kaikkia muistakkaan kunnolla. Mutta minusta tässä on ehkä jo tarpeeksi miettimistä. Ilman spiritismin yhteydessä tapahtuneita olemattomien käsien kosketuksia ja tulikuumaksi kuumentuneita pentagrammisormuksiakin.

<<Laitan tähän viel lopuks yhen kommentin kaveriltani jonka sain suomi24:jään tekstistäni>>

Ei kaikki tajua
Oon huomannut miten suurinosa ihmisistä ei usko noihin juttuihin, koska heille ei ole sattunut mitään. Mutta ehkä se on hyvä juttu, koska sitten ei tartte pelkää mitään?

Mun suurin pelko on tuntematon, mitä ei voi nähdä. Mutta se onkin jännä, miten ennen mietin "ehkä tai sitten ei, ehkä kuvittelen". Yritin uskotella joka kerta itelleni, että kuvittelen, jos jotakin kummaa oli sattunut. Sitten yks kerta kävi jotain niin kummallista, että se itsessään mulle todisti, että jotain todellakin on :p

Juttelin myöhemmin erään kaverini kanssa pitkään aiheesta. Miksi joillekkin sattuu ja joillekkin ei? Hän selitti, että jotkut ovat vain herkempiä yliluonnolliselle, jos he ovat jossai asiassa huonompia kuin normi ihmiset.

Itsellenihän sattui eniten näitä yliluonnollisia juttuja 15-vuotiaana. Ja jostain syystä ne useimmiten sattuu teineille. Enemmän tytöille. Pahin mitä mulle oli sattunut oli konkreettinen hipaus yöllä, jolloin hyppäsin pistämään valot päälle. Seuraavaksi koitin nukkua valot päällä, jolloin jalkaani tarrauduttiin oikein kunnolla. Kova ote, että sattui, ja nipistäen. Sain sydärin. Soitin kaverilleni eikä hän vastannut (oli yö), soitin serkulleni ja hän vastasi n. 20min soiton yrityksen jälkeen. Sanoi että se on poltergeist, ettei tartte pelätä. Silti se kuullosti pelottavalta. En ollut ennen kuullut sellaisesta. Olin yksin kotona. Sain sitten viimein unta, kun luin vähän raamattua. Ja koulussa kaverini kertoi, että olin soittanut yhteensä 66 puhelua.
Tää oli nyt yks tarina monesta.
Mutta yks mikä avas silmät, oli nimenomaan "lautapeli". Siksi kutsun sitä, eli spiritismi.
Ajateltiin yrittää serkun kanssa. Löydettiin netistä ohjeet ja aloitettiin.
Ollaan tunnettu serkkuni kanssa ihan syntymästä saakka, asuttu saman katon alla monia vuosia, niin tottakai me luotettiin ja luotetaan toisiimme. Kysyin "hengeltä" mun salasanaa facebookkiin, jotta selvittäisin onko se mun serkku, joka liikuttaa, koska serkkuni ei tiennyt salasanaani. Mutta lasi liikkui täysin nappiin. Sitten tehtiin toisteppäin. Ja joka kerta onnistui. Osasi vastata kaikkiin kysymyksiinn oikein. Tuntui pelottavalta se, että "jokin" lukee ajatukset tosta noin vaan ja tietää kaiken. Sitten pyysin sanomaan ihan mitä tahansa, niin se kirjoitti "**** you" :p Ja kaikkee epämielyttävää. Eli ei enää ikinä. Mutta tuo todisti kyllä moniakin asioita.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAArghhRGHHHRGHHH

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGHJHHHH

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
AA AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA


hmmm..

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA AAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
AAAAAAAAAAA
AAAAAAAAAA
AAAAAAAAAA
AA
AAAAAAAAA
AAAAAAAA
AAAAAA
AAAA
AA
A
A
A
A
A
A
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Päivitellääs tännekkin nyt taasen uusia videoita.





Lisää videoita: http://www.youtube.com/user/Wespa

Kategorinen moraali on toinen kahdesta alalohkosta johon mielestäni moraali pitäisi jakaa. Ensimmäinen on yleismoraali jolla tarkoitan sitä, että on asioita jotka moni tunnustaa hyviksi ja pahoiksi. Esimerkiksi ihmisen tappaminen on väärin ja hukkuvan ihmisen pelastaminen on oikein. Kategorinen moraali puolestaan tarkastelee oikean ja väärän käsitystä jonkun aatteen tai olion silmin. Esimerkiksi, jos kategorinen moraali asetetaan tarkastelemaan utilitarismia niin voimme pohtia onko terroristin kiduttaminen/tappaminen oikein, jos säästytään suurimmilta tuhoilta? Tai jos kategorinen moraali asetetaan Adolf Hitlerin "silmiksi" niin voimme kysyä, että miten Hitler perustelisi juutalaisten tappamisen, mikä oli hänen mielestään oikein ja mikä väärin. Metaforana voisi toimia kaukoputki joka näyttää kaiken mitä sen läpi katsoo, mutta kun siihen asetetaan toinen linssi (kategorinen moraali) niin nähdään vain tietyt asiat.

Loin kategorisen moraalin, että ihminen näkisi etteivät kaikkien arvot ole samanlaiset. Se on ajatus joka konkreettisesti näyttää maailman erilaisena. Näillä ajatuksilla kevään YO.sta sitten L. :----D

Veritas lux mea.
Aut viam inveniam aut faciam.

Viskellääs tännekkin nyt sitten muutamia videoita taasen.

Jutskailen avoimuudesta seksistä puhuttaessa


Jutskailen antamisen ja jakamisen tärkeydestä

Lupasin kirjottaa tästä... Oikeastaan aihe vaatisi kokonaisen kirjan yksityiskohtia varten mutta yritän tiivistää.

Lähtökohtana voidaan pitää sitä että jokainen joka syö on myös velvollinen hankkimaan ruokaa. Tämä ei kuitenkaan päde nykyisessä järjestelmässä: tämä yhteiskuntakone ei tarvitse jokaisen työpanosta pyöriäkseen, ja lisäksi siihen osallistuminen on lähinnä pahan tekemistä. Tämä systeemi tuottaa järjettömiä määriä roskaa ja myrkkyä, syö omat elinehtonsa pois ja muutenkin käyttäytyy kuin virus tai syöpäsolu. Nykymaailmassa siis työttömyys - virallisen "työn"teon ulkopuolelle jättäytyminen - on ainoa eettisesti hyväksyttävä valinta.

Maailma, jossa jokainen tekee osansa ja on siten oikeutettu nauttimaan kaikesta tuotetusta hyvästä, ei tarvitse rahaa. Raha on väline jolla yritetään yhteistyötä tilanteessa jossa sitä ei oikeasti osata. Raha luo monia ongelmia itsessään; se mahdollistaa pelinappuloiden keräämisen ja näinollen tuotetuista hyödykkeistä nauttimisen yli sen mitä on oikeasti antanut konkreettista työpanostaan. Esimerkiksi pörssin pyörittely ei ole työtä - se on työn leikkimistä, hyödytöntä ja jopa haitallista puuhastelua jonka avulla yritetään näyttää kiireiseltä ja tärkeältä silloin kun ei oikeasti tee mitään mikä tuottaisi mitään järjellistä hyötyä. "Työ" on muutenkin menettänyt merkityksensä: ennen oli tehtävä ja sille tarvittiin tekijä, nykyisin tekijän on itse aktiivisesti etsittävä tekemistä ja mikä tahansa turhanpäiväinen puuhailu mainosten tuottamisesta erilaisissa vaatteissa keikistelyyn lasketaan "työksi". Lapsikin ymmärtää etteivät tällaiset touhuilut edistä yhteistä hyvää vaikka tuovat tekijälleen ansiottomasti pelinappuloita.

Työ on sitä, mistä on hyötyä. Hyöty on sidottu aina kulloiseenkin tilanteeseen, mutta se on pystyttävä määrittelemään konkreettisesti ja tiukan loogisesti. Kalsaritonttulogiikkaa ei voi sallia. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää tätä: jos sitä pitää mainostaa että ihmiset alkaisivat haluta sitä, sitä ei tarvita.

Ihmisen tarpeita ovat luonnollisesti ravinto ja suoja. Nämä ovat välttämättömiä elämän jatkumisen kannalta. Jokainen, joka osallistuu osaltaan yhteisen hyvän tuottamiseen, on samalla automaattisesti oikeutettu saamaan ne itsestäänselvät perustarpeensa joita ilman olemassaolo ei jatku. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska pelkkä olemassa oleminen ei vielä ole mielekästä. Ilman mielekkyyden kokemista on aivan samantekevää elääkö vai lopettaako elämänsä. Mielekkyyden kokeminen taas vaatii myös vapautta; tunne siitä että on itse oman elämänsä ohjaksissa täysivaltaisena päätöksentekijänä ja toimijana on ehto aikuisen yksilön hyvinvoinnille. Nekin, jotka todellisuudessa elävät vaikka keskellä diktatuuria, tarvitsevat vapauden kokemusta ja sulkevat pois tietoisuudestaan ne tapahtumat jotka osoittavat vapauden vain illuusioksi. Vapaus on tärkeää myös kapinoinnin ehkäisemiseksi: jos ei ole ketä vastaan kapinoida, voi ainoastaan tehdä itsestään pellen kiukuttelemalla. Toki on neuvoteltava asioista muiden sellaisten kanssa jota asia suoraan koskettaa, mutta lähtökohtaisesti uhmaaminen on silloin erittäin epätodennäköistä. Kukapa sitä järjestäisi kohtauksen kaveriporukassa kun mietitään mitä keksittäisiin illanvietoksi, ellei sitten koe toisten sanelevan omat tekemisensä ja vielä pakottavan osallistumaan vaikkei itse halua?

Elämän jatkumisen ja mielekkyyden kokemisen lisäksi tarvitaan nautintoa. Se, mistä kukakin nauttii, on täysin makuasia. Se mikä yhdelle on taivas on toiselle helvetti. Hevari kärsii teknobileissä ja teknohippi hevikeikalla. Kuitenkin se, mikä tuottaa ihmisille nautintoa, on hyvä ja tarpeellinen asia. Vaikka sähköiset mainostaulut ja markettilelut ovat selvästi tarpeetonta resurssien tuhlaamista, esimerkiksi huvipuistot ja uimahallit ovat massiivisuudestaan ja energiankulutuksestaan huolimatta tärkeitä sillä ne tuottavat ihmisille sitä, mikä tekee olemassaolosta mielekästä. Nautinto ei ole turhuutta vaan itsetarkoitus.

Tästä taas päästään kätevästi aasinsiltaa päihteisiin. Joku haluaa vetää kännit, yksi piristää itseään kemiallisesti ja kolmas kokea psykedeliaa; joku taas viettää aikaa selvinpäin ja selväpäisten seurassa. Jokaiselle se oma mieltymys on se oikea tapa, eikä kukaan ole pätevä määrittelemään toisen puolesta mistä tämän tulisi nauttia. Vain silloin kun jonkun yksilön päihtyminen aiheuttaa ympäristölle häiriötä, muilla on oikeus puuttua tämän toimintaan. Jos puututaan varmuuden vuoksi ennen kuin häiriötä on tapahtunut, on aiheutettu tarpeetonta kärsimystä. Kultainen keskitie tässäkin.

Suurin osa ihmisyksilöistä kokee tarvetta päihtyä, samoin kuin suurin osa muustakin eläinkunnasta. Vaikka on myös yksilöitä joilta tämä tarve puuttuu, se voidaan laskea samalla tavalla perustarpeeksi kuin seksi - on myös aseksuaalisia yksilöitä jotka eivät jostakin syystä koe minkäänlaista tarvetta sukupuolisen kiihotuksen hankkimiseen. Seksistä päästään taas takaisin alkupisteeseen; oman yksilön eksistenssin ylläpitämisestä omien geenien olemassaolon jatkamiseen. Ympyrä sulkeutuu.

Näiden periaatteiden mukainen yhteiskunta on kuin kollektiivista tanssia: jos seisot paikallasi, muut törmäilevät sinuun; jos liikut liian laajasti, sinä törmäät muihin. Tämä on koko ajan molemmin- ja jokapuolista huomioonottamista jossa ei ole kiveen kirjoitettuja totuuksia siitä miten jonkun pitäisi elää elämänsä. Yksi tykkää kasvisruuasta ja toinen pihvistä, yksi omasta sukupuolesta ja toinen vastakkaisesta. Ainoa asia mikä estää ihmisiä toimimasta aidosti yhteistyössä toistensa tarpeita kunnioittaen on uskomus siitä että se ei onnistu, että ihmiset ovat liian itsekkäitä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä yhteistä (eli myös omaa) hyötyä ja että joku pääsisikin vapaamatkustajana. Nyt meillä on yhteiskunta jossa on paljon pummeja myös niissä jotka näennäisesti tekevät "työtä", joka oikeastaan on enemmän itsensä rankaisua epämiellyttävällä puuhailulla siitä ettei oikeasti tee mitään hyödyllistä. Kärsiminen korvauksena omasta hyödyttömyyden tunteesta ei kuitenkaan ole hyvä, vaan kaksi huonoa yhdessä.

Ehkä joku päivä ihmiset tulevat vielä järkiinsä ja alkavat oikeasti toimia niinkun hyvä olisi. Avainsanoina logiikka, rationaalisuus ja jokaisen yksilön - myös itsen! - tarpeiden kunnioitus. Aamen.

Vitutus, masennus, kärsimys ja siitä eroon pääsy. Onko masennus lopulta vain ihmisen psyykkeeseen kuuluva kausi/sykli jonka jokainen käy jossain vaiheessa läpi kehittyäkseen?

Ajattelin nyt laittaa tän tännekkin. Tällaisia ajatuksia tuli englanniksi eilen musiikkia kuunnellessa. :)

The way of your life is how you describe your world.
How you feel that things are, how you feel that people see you as being.
But you see, that is how you reflect your world back to you, that is how you make your world.

I tell you this, don't judge but learn, see good things about every situation.

It is simple as that, take your steps, use your heart energy. Appreciate, understand, accept, love, enjoy, be thankfull and we will smile back to you. :)

So what is the Grand Illusion then?

It is that life/world/situations have no meaning, have no good or bad aspects!
You are the one who make those, you are the one that decides what is right or wrong, good or bad, sadness or joy.

Are you seeing it now?