Huoh...
Nyt kun olen asiaa pitkään ja piinallisesti pohtinut, olen päätynyt edelleen melkoisen paskalla ja vittumaisella tavalla kahden vaiheille.
On selvä, etten haluaisi luopua sinusta, koska olet erilainen ja tärkeä ihminen (äläkä vedä tästä taas omia johtopäätöksiäsi, ihminen voi olla minulle tärkeä, ilman että haluaisin sen enempää PISTE).
Mutta jos luottamus on se mitä "vaadit", niin olen pahasti kusessa... Tavallaan tiedän, että luotan sinuun 110 prosenttisesti, koska olen kertonut asioita, joita moni muu ei tiedä ja joita ei kaikille kerrota. Kuitenkin, sinun näkemyksesi tästä luottamuksesta tuntuu (vain ja ainoastaan minun mielipiteeni - korjaa jos olen väärässä) oleva se, että minun pitäisi kertoa jokainen ajatukseni ja tunteeni, jotta oikeasti uskoisit mitä sanon. Valitettavasti tähän en kykene, en sinulle, en itselleni, enkä kellekään muullekaan.
Joo'o, ahdistaa ja vituttaa ihan sievoisella tavalla, mutta en koe mitenkään tärkeäksi infota siitä. Kuka helvetti siitä hyötyy että kerron kuinka paskaa kaikki on ja kuinka kaikki vaan vituttaa?! Todellisuus on, että KUKAAN ei jaksa kuunnella sellaista määrää valitusta ja paskaa, kuin mitä minulla olisi tarjota..
Ihan on oma päätöksesi onko tämä nyt sitten sitä luottamusta sinun mielestäsi, mutta itse tiedän, että luotan näköjään vähän turhankin paljon. Tiedän, koska ajatus toisen ihmisen puolesta kuolemiselle on näitä asioita läpikäydessä käynyt mielessä useammin - Sinun puolesta voisin uhrata elämäni ja puoli maailmaa. Ja päätit miten tahansa, niin olkoon sitten niin..
Mä en vaan voi ymmärtää.. Mikä siinä on saatana, että ihmisillä voi muka leikkiä niinkun tahtoo?!
Sä et ole ensimmäinen, etkä valitettavasti varmaan viimenenkään, joka tulee kertomaan mulle tota aivan samaa - kuinka luotetaan ja voidaan puhua, ollaan tärkeitä ja välitetään... Mutta se on jännä, miten te kaikki katottee sillä punasella sekuntilla kun mä oikeesti tarvitsisin sitä huomiota! Eihän ketään sillon enää kiinnosta, miks pitäis - onhan teitä jo kuunneltu ja autettu, tuettu ja lupailtu hyvää tulevaisuutta.
En mä oikeesti ole niin unohtumaton ihminen ja persoona, ettenkö mä unohtuis teidän pienistä mielistä, heti kun te ette enää tarvitse mua. Ei teistä kuulu, ei ole aikaa, ei jaksa... Se on ihan vitun sama, vaikka mä kuolisin näitten tähtien alle!!
Vittu mua ei sitte nää tääl perämettässä..sillä joskus on aika lähtee kotoo ja mun aika tuli nyt..en kuuntele ketää joka koittaa sanoo jtn mulle..enkä jatka näyttistäkää enkä mtn muutakaa...se on mro..enkä vastaa mihkää kysymyksiii,paitti jos oot joku tärkeee...se o moro
♥:Salla