IRC-Galleria

Minulla on ollut kylmä,
niin monena yönä peräkkäin.

Minä olen ajatellut sinua,
niin monena päivänä peräkkäin.

Minä olen itkenyt vuoksesi paljon,
niin monena iltana peräkkäin.

Minulla on ollut ikävä,
niin kova ikävä, joka helvetin aamu.

Joka kerta kun herään tähän todellisuuteen,
päivään uuteen.

Kylmäkouristus

Tummuudesta kuiskailee kirkas silmäpari
/viettelee/
ja unohdetut kutsuu jäätyneeseen

Silloin kun hyinen usva kasvaa lännestä
ja rannalta sieluton katselee kylmyyden tiivistymiä
Olemme kadotetut kiirastuleen!

Kimalteleva musta vesi saattaa nieluihinsa hukkuneet

Halki tuhansien vesisirpaleiden
naarmuttamatta ihoja
löysimme perille
Mariaanien haudan syvimpään jäämereen

- - -

Balacenia
Aihe: Jäämeri
Nimi: Kylmäkouristus


No niin, aika aloittaa ruotiminen. Ensin otsikosta; Se on hyvä, oikein hyvä. Jo sanana se herättää huomion, mutta se on niin hyvä, että vaatii myös lähes täydellisesti onnistunutta runoa peräänsä.

Runon ensimmäinen säkeistö ei oikein hirveästi iske minuun. Siinä on käytetty perinteisiä elementtejä kuten tummuus ja kirkkaus. Ne tuovat tunteen aavistuksenomaisesta kliseydestä. Säkeistön lopun sanajärjestys on mielestäni eriskummallinen. Kiinnittäisin siihen huomiota. Voisiko väliin laittaa jonkun sanan tai vaan muuttaa sanajärjestystä. Kaiken kaikkiaan säkeistö ei vaan sykähdytä.

Toinen säkeistö jatkaa yhä perinteisillä sanavalinnoilla kuten:
- Hyinen usva
- Sieluton
- Kadotetut
- Kiirastuli
Varsinkin listan viimeiseen olen jo kurkkuani myöten täynnä. Koko säkeistöstä täytyy kuitenkin sanoa, että se on kasattu rakenteeltaan ja tekstillisesti jo paljon paremmin kuin ensimmäinen, vaikka noita sanoja uudelleen miettisinkin.

Yksinäinen säe runon keskivaiheilla on irrallinen muuhun nähden. Se pitäisi saada paremmin upotettua kokonaisuuteen, sillä noin se ei vaan tunnu toimivan. Siitä tulee kuitenkin esille ensimmäisen kerran kunnolla aiheesi. Säe ei ole huono, se ei vaan painu mieleen.

Viimeinen säkeistö on ehdottomasti runon paras. Miettisin jopa sitä säkeistöä että poistaisit kaikki muut ja pitäisit vain sen. Voisiko tuo viimeinen säkeistö olla koko runo? Voisiko tuon säkeistön ympärille rakentaa paremman tekstin?

Runon pelastus on siis viimeinen säkeistö. Muuten teksti on kimppu osittain yhtyeensopimattomia, jopa väkisin liimatuilta tuntuvia sanoja. Kaikki tarpeellinen tulisi esille viimeisessä säkeistössä ja jos runo olisi ollut vain se, olisi se kuulunut kilpailun parhaimmistoon.

voi vitun writer's block.

Tällaisen kummallisen pätkän kirjoitin. Alkoi unena, johon sitten keksin jatkoa. Siis tämä kohtaus ei ole unesta vaan kokonaan omakeksimääni (en harrasta edes näin vähän "likaisia" unia) ja koko jutun ideana on saada lukija kuvittelemaan, ajattelemaan, kyseenalaistamaan. Palaute olisi IN ja olisi kiva tietää millaisia ajatuksia ja tuntemuksia tämä herätti.

"Tekisitkö minulle palveluksen?"
Minkä? Hänen ilmeensä on tutkimaton, mutta hän näyttää vilpittömältä. Hänen äänensäkään ei ole kuin inuva.
Miksi minun pitäisi sulkea silmäni ja pitää ne kiinni? Miksi ihmeessä? Hän näyttää niin pyytävältä... No, mitä haittaa siitä voisi olla?
Nuotion valo näkyy punaisena luomieni läpi. Hänen sormensa ovat viileät - miksi hän otti kasvoni käsiensä väliin?!? Ei kai - ... Minä värähdin ja hän vetäytyi. Mutta huuliani kihelmöi... Miksen avaa silmiäni ja lähde…? ...Koska tahdon hänen suutelevan minua uudelleen… Tuntuu typerältä edes ajatella noin! Jos hän tietäisi että se oli ensisuudelmani...
Hän liikahtaa - ja suutelee minua, hänen huulensa ovat niin pehmeät... Aivan kuin olisin jokin eksoottinen hedelmä jota hän maistelee... Ei, ei, ei, älä lopeta!
Hän on kuin kissa, puhuu minulle kehräävällä äänellä... Voi, miksi hän pyysi minua avaamaan silmäni? Hänen ilmeensä on kummastunut ja huvittunut ja saa minut laskemaan katseeni. Näytin varmaan naurettavalta; äänetön pyyntö 'etkö voisi suudella minua uudelleen?'
Nyt hän nostaa leukaani, voi, kunpa hän suutelisi! Tuo hänen vino hymynsä, hän sai itsevarmuutensa takaisin. HEI! Hän kaatoi minut selälleni ja tukahdutti huutoni huulillaan... Miksi minusta tuntuu tältä, en tiedä, tahdon enemmän - Rauhoitu, minä sanon! Pakko saada nämä nyrjähtäneet aivoni sijoilleen! Hänen hiuksensa ovat niin pehmeät ja hän maistuu hyvältä - ota ne käpäläsi pois hänen hiuksistaan! Enpäs. En tahdo! Mutta... Mitä jos Varjot tulevat? Tässä heille riittäisikin nauramista, 'kannattiko unohtaa vahtiminen vain tällaisen vuoksi', he kysyisivät - Hänellä on kylmät sormet! Ei lainkaan ihme, koska lämpötila on niin matala...
Joku tulee! Äkkiä piiloon! Maa on niin kova verrattuna hänen kosketukseensa... Miksi olen niin pahoillani kun hän irrotti sormensa minusta? Hei, se on Mummeli! Kylläpä hän nauraa riettaasti...
"Osasinpas jo odottaakin tätä! Mutta, tänä yönä ei teille kyyhkyläisille ole aikaa, sillä meidän on mentävä heti..."

Lisäksi kaksi vähän vanhempaa runoa:

Aurora

Valkea joulu
kuitenkin
Kuin tyynysodan jäljiltä
untuvainen lumi
Jouluruokaa
lahjoja kuusen juurella
naurua
Näennäisidylli

Aamunkoi
Misteli ja
yllätys
Silkinpehmeät huulet

Unen hauraus

Tämä siis on uutena vuotena tehty myöhästynyyt jouluruno ja seuraava on ruokapöydässä aamulla koulusta pois jäämisen jälkeen saadun inspiraation seurausta.

Lyhtyni

Katkera rakkaus
sen viimeiset säteet
valaisevat polkuani
Pimeyden ensi hetkenä
Kaikki tulee loppuun
Kun verinen kuu
nostaa katseensa
horisontista
Suoraan
minuun.

"Älä itke", hän sanoi kuiskaten.

Pystyin tuntemaan hänen lämpöisen hengitykseni kasvoillani ja sydämeni pamppasi kovempaa kuin koskaan. Alex katsoi minua suoraan silmiin, enkä itsekkään kääntänyt katsettani. En tahtonut. Alex otti toisella kädellä kädestäni kiinni ja nousi ylös, vetäen minut mukanani. Hän kietoi kätensä minun ympärilleni, ja katsoi minua edelleen. Kiedoin omat käteni hänen kaulansa ympäri ja laskin pääni hänen olkapäälleen. Alex irrotti otteensa ja nosti kädellään leukani ylöspäin nähdäkseen kasvoni. Pian tunsin hänen lämpöiset huulet omissani.

tuli mieleen tosi hyvä tarinanpätkä, josta vois alkaa työstää jotain isompaa.

If you did see me, you did not
...want me.
It hit me hard below the belt. I gave all back with fists.

This tension between us is more than just a glance.
Power: up.
No more taking control.

If it goes on like this, I swear I'll be dead by Chrismas.
Your fault - guilty you are!
I never decided to have headaches.

And I never preferred someone else - I promise,
I told not to compete.
As they obviously couldn't compare.

It was - will be - only you. Always and all ways.

Tyttö menee nukkumaan ja toivoo, ettei herää taas siihen, kun vanhemmat tulevat kotiin. - Tuutte sit oikeesti hiljaa kotiin, nuorempi sisko vannottaa vanhempia. Vanhemmat lupaavat, niin kuin aina. Tyttö pudistelee päätään, sulkee silmänsä ja rukoilee, että vanhemmat osaisivat olla ihmisiksi eivätkä baarista tultuaan taas tappelisi. Tytön kaksi pienempää sisarusta nukkuvat samassa huoneessa tytön kanssa. On lohduttavampaa kuunnella sitä tappelua, kun on muitakin samassa huoneessa. Etenkin tytön pikkusiskoa nuorempi pikkusisarus on saanut ikuisia traumoja, hän ei ole nähnyt millaisia vanhemmat olivat ennen alkoholia. Pikkusisarus oli vanhempien aloittaessa vielä niin pieni. Nyt he kaikki kolme yrittävät nukkua. Toistakymmentä vuotta eläneen tytön pitäisi olla pienempien turva, pitää huolta ja lohdutella, kun tappelu taas yöllä alkaisi. Mutta ei tyttö kykene siihen, hän haluaisi vain sulkea korvansa kaikelta mitä tulee taas kuulemaan. Hän tuntee itsensä avuttomaksi, heikoksi pikkutytöksi. Tyttö toivoo vain, että nukahtaisi ennen kuin vanhemmat palaavat eikä heräisi siihen meteliin, johon hän on jo niin monta vuotta herännyt.

On hauska katsoa kuinka äiti meikkaa itseään illalla. Pienin sisarus on jo nukkumassa, kolme tyttöä istuu pöydän ääressä äidin taivutellessa ripsiään hauskan näköisellä välineellä. Ilmapiiri on iloinen, vanhemmat lähtevät ensimmäisen kerran moneen vuoteen käymään ulkona. Tyttö ei ole kovin vanha, alle kymmenen vielä. Tyttö ja hänen kaksi nuorempaa sisarustaan jätetään isosiskon vastuulle. Tyttö ihailee suuren vastuun saanutta isosiskoaan vaikka iällisesti heidän kahden välinen ikäeronsa on vain muutama vuosi. Vanhempien lähdettyä kolmas sisko laitetaan nukkumaan. Tytöt kaivavat esiin herkut ja katsovat televisiota myöhään yöhön. Nautittuaan tarpeeksi uudesta tilanteesta tyttö ja hänen isosiskonsa lähtevät nukkumaan.
Muutaman tunnin kuluttua tytöt heräävät meluun, jonka vanhemmat saavat aikaan. Tyttöä pelottaa, hän ei uskalla liikkua sängystään mihinkään. Tyttö vain kuuntelee, kuinka hänen vanhempansa solvaavat toisiaan, huutavat toisilleen. Tyttö painaa silmänsä tiukasti kiinni ja toivoo, että tilanne olisi pian ohi.

Tyttö pötköttää pedillään silmät auki. Pienet sisarukset nukkuvat vielä, ovat onnekkaita. Vanhemmat tappelevat taas, eivät välitä siitä, että heidän lapsensa heräävät ja kuulevat kaiken. Tyttö kuuntelee vielä hetken ja nousee sitten lähteäkseen vessaan. Vanhemmat ovat keittiössä, he ovat hetki sitten käyneet suihkussa. Tyttö kehottaa vanhempiaan menemään nukkumaan, vaikka tietää ettei häntä kuunnella. Tyttö palaa pedilleen, vanhemmat lähtevät ulos tupakalle. Pikkusisko herää, käy vessassa ja palaa pedilleen. Myös katraan nuorin on herännyt. Perheen isä huutaa ulkona jotain. Nuorin käy tytön kehotuksesta käskemässä vanhemmat sisälle. Isä käskee nuorimman pois, ei hän välitä siitä, että hänen lapsiinsa sattuu. Kolmen sisaruksen parvi miettii tilannetta, jokainen omalla pedillään. Pian nuoremmat nukahtavat, mutta tyttö ei saa unta. Hän muistelee kuinka muutama vuosi aiemmin hän ja hänen pikkusiskonsa piilottivat kaikki veitset ja sakset, sekä muut terävät esineet talosta. Pelko siitä, että kännisten vanhempien päässä saattaisi naksahtaa oli suuri. Tyttö sulkee silmänsä, vihaten tilannetta, jossa hän on ollut jo niin monta kertaa aiemminkin.

Tytöistä ei ole enää hauskaa saada valvoa myöhään. Tilanne ei ole enää tytöistä jännää. Vanhemmat ovat päässeet kunnolla pullon makuun. Joka viikonloppu he ovat jossain, joka viikonloppu he tappelevat. Pari kertaa perheen äiti on soittanut jopa poliisit, syyttäen kaikesta isää. Tyttö katsoo ikkunasta kuinka poliisi-sedät puhuttelevat isää. Äiti on tyytyväinen tilanteeseen, hän on niskan päällä. Kertaakaan ei äiti eikä isä ole käynyt katsomassa nukkumassa olevia lapsiaan. Vaikka he tietävät, että lapset ovat heränneet, ei heistä kumpikaan tule lohduttamaan eikä selittämään. Lasten täytyy selvitä yksin. Ikinä ei seuraavana päivänä ole puhuttu yöllisistä tapauksista. Ei ole selitetty, ei pyydetty anteeksi. Vanhemmat eivät kysy miltä lapsista tuntuu. Jos asiasta kysyy, äiti syyttää isää. Pikkuhiljaa pienet lapset alkavat uskoa äitiä, tuota manipuloinnin mestaria.

Perheen muutettua, isän jäädessä työttömäksi ja äidin opiskellessa entisellä kotipaikkakunnalla, on pätkä jolloin alkoholia ei käytetä oikeastaan yhtään perheessä. Isä huolehtii lapsista, ei osta kertaakaan olutta. Se pätkä on rankka, mutta kuitenkin jollain tavalla onnellinen. Äiti saa opintonsa loppuun ja pääsee töihin. Pian vanhemmat käyvät tutustumassa paikkakunnan baareihin.
Vuosien kuluessa alkoholi ottaa yhä enemmän valtaa perheessä. Kaupasta lähtee joka ilta mukaan vähintään mäyräkoira. Nyt vanhemmilla on varaa juoda itsensä känniin joka ilta, molemmat ovat nimittäin työllistyneet. Lapset katsovat sivusta, eivät he voi muutakaan. Katraan vanhin muuttaa pois kotoa. Nyt tyttö on vastuussa nuoremmista, kun vanhemmat käyvät istumassa iltaa. Lapset ovat keskustelleet isän kanssa tämän sekä äidin alkoholin käytöstä. Äiti ei edes aio osallistua keskusteluun. Vanhemmat oikeuttavat massiivisen alkoholin käyttönsä sillä, että he eivät moneen vuoteen olleet ottaneet tippaakaan. Nyt he ottavat senkin edestä. Tilanne ei muutu, ei vaikka niin luvataan.

Kaiken tämän alkaessa tyttö oli yhdeksän vuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on vain pahentunut. Pullon henki on ottanut suuren vallan perheen huoltajista. Riitely on normaalia, lähes joka iltaista kuten myös alkoholin käyttö. Isosisko on jo pitkään asunut toisella paikkakunnalla. Tyttö muutti vasta vähän aikaa sitten pois kotoa, mutta vanhempiensa luona käydessään hän haluaisi pitää perheen taloa turvapaikkanaan. Lähes joka iltainen riiteleminen laukaisee tietynlaisen paniikin tytössä. Hän on pienestä asti kantanut harteillaan suurta takkaa. Suurin taakka on kuitenkin hänen sydämessään. Vaikka tyttö ei haluaisi, hän kantaa edelleen sitä vastuuta, joka hänelle sälytettiin vuosia sitten. Tyttö on päässyt pois Pullon hengen valtaamasta perheestä, mutta hänen pienet sisaruksensa ovat siellä edelleen. Edelleen he joutuvat kokemaan sitä tuskaa, pelkoa ja surua jota vanhempien alkoholin käyttö aiheuttaa. Aikanaan tyttö huusi, itki ja valitti vanhempien ongelmasta. Äiti ja isä keksivät vain syitä sille, miksi he tekivät niin kuin tekivät. Tyttö toivoi vanhempiensa eroavan. Ei olisi enää riitoja, lasten ei tarvitsisi enää pelätä kännisten ihmisten päähänpistoja. Mutta ei, edelleen vanhemmat ovat yhdessä, edelleen he riitelevät ja edelleen he kuuntelevat ensisijaisesti Pullon henkeä lastensa sijaan.

********

Tarina kertoo perheestä, jossa alkoholi on suurena osana vanhempien elämää. Lapset ovat huomanneet ongelman jo kauan sitten, mutta äiti ja isä eivät myönnä olevansa alkoholisteja.
Perustuu tositapahtumiin.

_ArkiPäivänVaras_