IRC-Galleria

Kaikki on sanonu et hautajaiste jälkeen se helpottaa. Vitut. Tulee koko aja pahempi olo. Onneks sisko sai näkösensä hautajaiset, oli vaaleenpunast ruusuu, siskon lempimusiikkii, ja mikä parast, paljon timanttei ja blingblingii. Mut ne miesstripparit puuttu. Ne se olis viel halunnu.

Onneks on hevoset, ne piristää hetkeks. Kukaa ihmine ei oikee saa yhtä hyväl tuulel ees hetkeks, hyvist yrityksist huolimatta. Ihanaa ku joku jaksaa yrittää.

Vielläki miettii, et miks just mun sisko. Ei näin pitäny käydä. Mä yritin suojella sitä kaikelt pahalt. Aina. Joka paikas. Ku oltii vaik heppaleiril, ni eka piti huolehtii et siskol on kaikki hyvi ja sit vast miettii itteää. Jos se pyys apuu jossai mist ei voinu muille ees kertoo ni tietenki, se on mun sisko. Mut sit näin käy sillon, ku sisko tekee jotai mist me molemmat tykätää. Mille me molemmat ollaa heti ekast kerrast asti menetetty sydämet, mikä on meijä kummanki elämä.

Tänää tallil yks nuorempi tyttö, joka oli myös siskon kaveri, sano et ne vei vanhempien kans kynttilän ja kortin sen haudal. Sen tytön äiti oli miettiny et voiks ne mennä sinne tallikamois, ja tää tyttö tokas vaa et "ei Evee haittais, päinvastoin. Evehä lähti ratsastusvaatteis." Mite voi niin pieni tyttö olla oikeesti niin viisas, ihanasti sanoi.

Ja iskä. Mä en ymmärrä mite se voi olla nii vahva. Se oli itte säveltäny ja sanottanu biisin mun siskolle. Ja laulo sen hautajaisis. Arkun vieres. Se oli samal järkyttävää ja ihanaa. Ne sanat. Ei sellast voi tehä ellei oikeest oo kokenu tollast. Mä ihailen mun iskää.

Oon maannu lattialla,
miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanu keuhkot pihalle,
on tuntunut ettei pysty hengittää.

Jep, eipä olo meinaa millää parantuu, vajaa kolme viikkoo melkei pelkkää helvettii. Onneks on kaverit ja kulta jotka jaksaa pitää pystys. Ja hevoset, ne osaa aina jotenki piristää. Moni ihmettelee ja kauhistelee, et mite mä voin ratsastaa. Mitä mä sit teen? Istun sisäl tekemät mitää? Ratsastus ja hevoset on edellee tärkeimpii asioi mun elämäs, ne on mun elämä. Ja ainoo hetki, jolloin pystyn ajattelee jotai muuta, on hevosen seläs.

Mut eihä eiheppaihmiset ymmärrä. Pitäis polttaa hevoset. Nehän on vaarallisii. Mut polttakaa jalkapallot kans, futis on edellee vaarallisempi laji.

Kuuntelen, sydäntäni kuuntelen
Niin kuin yksinäinen tehdä sen vain voi
Kyyneleen, jääkylmän kyyneleen
Sirpaleiden laulu hiljaa soi
Jos unohtaa, voisin vain unohtaa
Niin helpompaa mun täällä silloin ois
Ei enempää voi yksikään menettää
Kuin mitä vietiin multa pois
Katoaa vain ajan taa
on kuin huominen ei koskaan tulla vois
Kuuntelen, sydäntäni kuuntelen
Se viestin jostain sinulta kai tuo
Viimeisen, toiveista viimeisen
Ne uupuneelle lohdutuksen suo <3

R.i.p. sisko <3
Ei tän pitäny mennä näin
See you there in heaven <3

Nälkäpeli-leffasarjan toinen osa, Catching Fire (Vihan liekit), tulee leffoihi marraskuussa, ja trailerin perusteella must see! Uuuuuuu mite ihmiset osaa tehä niin hienon leffan :3



Ja lukio loppuu nyt syksyn ylppäreihi! Jeijj :D Sitä on odotettu iha sairaasti :D Ylppäreist ku selvitää ni kaik on hyvi (:

Tai no, keskiviikkona vasta, nyt vielä pari päivää lomaa (: Ypäjälle lähden kuitenkin tänään, koska poikaystävä lähti jo koululle ja oon iha yksin täällä. Pakkaaminen on vähän vielä vaiheessa, mutta eipä siihen paljoa aikaa saa kulumaan.

Elieli kävin maanantaina ottamassa sen huulilävärin, uhh I love it! Ja sattu yllättävän vähä, luulin et kasvoihin ku tehää, sattuu paaaljo enemmä ku esim. napakoru, mut olikin päinvastoin (: Nyt on tollane pikkune koru nätil mustal kivel, omnomnom :3

Ja tatska-aika on varattu joulukuulle, can'twaitcan'twaitcan'twait :D Valmistumist odotelles :D

Kouluki alkaa koht, jeijjj :DD ootan iha innol et pääsen koulul, näkee kaverit ja on opiskelu iha kivaa välil, loma alkaa kyllästyttää pikkuhiljaa :D Lukiokirjat pitäis ehkä hankkii, mut kyl täs ehtii viel (:

Puss och kram!

Nyt ku Suomeen paluusta on muutama viikko, oon miettiny et hei, Ruotsi oli oikeesti tosi ihana maa, vaikken siel missää Tukholmas tai Malmös päässy käymään (okei Malmös kyllä, lentokentäl). Ja se kieli <3 Sinne on pakko päästä viel uudestaa, ei varmaa oo toista maata mikä sopis mulle näin hyvin (ei välttämät ees Suomi). Oke kaikki varmaa ajattelee nyt et oon iha hullu ja sekasi mut hei, joku rakastaa Amerikkaa, mä rakastan Ruotsii :D



Ääh ja kauhee lävistysinnostus taas iski, näis on näköjää sama juttu ku tatuoinneis, eli ku ottaa yhen ni se ei ilmeisest jää viimiseks :D Elokuun alus olis siis tarkotus mennä ottaa labret, can't wait :D Ja joulukuuhu pitäs varata tatska-aika, tulis sellane kiva valmistujaislahjakuva nilkkaa, iha innol oottelen :D

Puss och kram!

Kesäloma on lähteny käyntii iha sairaan hyvi, vihdoi saatii kuskattuu loput kamat poikaystävän luo (: Nyt sit vaa heppailuu, auringonottoo, uimist ja vähä lisää heppailuu (:

Toisaalt kyllä jo oottaa koulun alkuu, tuntuu et on kulunut iha järkyttävän pitkä aika siit ku on viimeks nähny kämppikset, äääää! Ja syksyl starttaaki sitte viimine puol lukuvuotta, joulukuus olis valmistumine eessä :D Mihi nää 3,5 vuotta oikee on hävinny?

Tänään oli siis viimeisen työssäoppijakson viimeinen työpäivä, jaiks! Aika haikeeta, mut kute Lil Wayne JLo:n biisissä "I'm into you" sanoo (voiks tota verbii ees käyttää täs yhteydes?); "Every finish line is the beginning of a new race", eli täst saatiin taas kokemust iha huisin paljo, ja nyt tulee sit uudet jutut (:

Oli kyl aika mahtava työssäoppijakso, kyl Ruotsi on oikeesti hieno paikka ja mikä parast, tää kieli on ihana <3

...ska ja komma tillbaka! Eli 7 viikkoo (ei ny viel ihan mut..) on hurahtanu yllättävän nopeesti, ja jo reilu viikon päästä tuun takas Suomee! Toisaalt iha jeejeejjeeee, ku näkee kaikki rakkaat ja heppulit, toisaalt taas nejnej, ku alkaa tottuu tähä kahel eri kiele kommunikointii ja nää työkaverit on jotain iha parasta <3 Suomalaisen kans tietty tulee puhuttuu enemmä, mut hejj ruotsii oon oppinu puhuu ja etenki kuuntelee (ja ymmärtää) paremmi (:

Lähtölaskenta; enää 10 päivää Suomeem!

Puss och kram (: