Jepjep, heppaopiston opinnot alkaa olla loppusuoralla, kaks viikkoo enää jäljellä. Toisaalta iha jeejee-fiilis, mut toisaalta iha hirveen surullista. Onha Ypäjä ollu vähän ku toine koti sen 3,5 vuotta, ja kämppikset on ollu parhaat ikinä. Onneks asutaa melko lähel toisiamme, mut osa varmaa lähtee jossain vaihees ulkomail töihin.
Nyt oon itte saanut päätettyy, mitä meinaan tehä ku valmistun; toiminimi pystyy ja kengityksii maakunnas. Eli kaikki hevosenomistajat tääl Turun ja Salon alueel, tääl olis yks innokas ja -täytyy vähä kehuu- osaava kengittäjä (:
Nyt alkaa itellä olla jo aika hyvii hetkii, mut silti koko aja on tosi paha olla. Tuntuu jotenki et osa puuttuu ku ei oo siskoo. Ehkä tää täst helpottaa joskus, sen näkee sitte.