Tapasimme ensimmäisen kerran sattumalta.
En osannut silloin vielä aavistaakaan,
kuinka tärkeä osa elämääni sinusta tulisi.
En osannut edes ajatella olevani kanssasi tekemisissä enemmänkin,
kuin sen yhden ainoan kerran.
En koskaan kuvittelut soittavani sinulle,
saatikka sitten sinun soittavan minulle.
Kuukausi ensimmäisen tapaamisemme jälkeen jo soitit minulle,
kuin vanhalle tutulle.
Et pyytänyt,
kuin pientä palvelusta,
mutta minusta se tuntui suurelta asialta.
Silloinkaan en ajatellut sinun merkitsevän minulle mitään.
Siihen mennessä olin jo saanut tutustua sinuun jonkin verran.
Tiesin millainen olit luonteeltasi.
Tiesin,
kuinka paljon pystyit muita satuttamaan.
Peitit oman tuskasi satuttamalla muita.
Annoin sinun olla,
mikä olit.
Enää en voi sinua unohtaa.
En voi antaa sinun kärsiä.
Haluan auttaa sinua selviämään elämästä.
Antaisit minun auttaa.
Ehkä jonain päivänä sinulla on aikaa puhua minulle,
kertoa mikä mieltäsi painaa.
Pystyt luottamaan minuun enemmän,
kuin muihin.
Ehkä jonain päivänä voin vielä kertoa sinulle,
kuinka tärkeä olet minulle.
Kuinka paljon hyvä olosi merkitsee minulle.