IRC-Galleria

Rehellisyys itsessään on mielenkiintoinen käsite. Rehellisyys voidaan käsittää totuuden puhumisena, selkärankaisuutena ja rehtinä käytöksenä. Vaikka kaikki edellä mainitut määritelmät ovatkin kaikki päteviä ja enemmän tai vähemmän oikeita katsantokannasta riippuen, itse määrittelen rehellisyyden hieman eri tavalla. Arkinen toimintamme, kanssakäymisemme toisten ihmisten kanssa sekä käsityksemme oikeasta ja väärästä ovat normien ja hyvien tapojen määrittelemiä, eivät siis oikeastaan edusta rehellisyyttä millään tavoin. Valehtelu ei ole hyvien tapojen mukaista. Näin ollen siis toden puhuminen, "rehellisyys", on yleisesti hyväksyttävämpää. Voit myös olla rehellinen itsestäsi; antaa siis ihmisille todellisen kuvan itsestäsi sen sijaan, että teeskentelisit olevasi jotakin muuta kuin mitä itse asiassa olet. Mutta kuinka moni meistä oikeastaan on rehellinen itsestään? Yhteisöissä omaksumme tietynlaisia rooleja, joita sitten jokapäiväisessä elämässämme toteutamme. Palaverissa ei ole soveliasta nauraa. Vaikka kuinka tuolla hetkellä naurattaisi, ei se ole sopivaa, joten taas kerran yhteiskunnan säännöt sanelevat käytöksemme.

Seksi ja kyyneleet. Nämä edustavat minulle rehellisyyttä. Niitä hetkiä, kun kaikki muurit sortuvat eikä yhteiskunnan säännöillä ole enää sijaa ihmisen käytöksessä.

Tiedä sitten, onko tämä oikea foorumi puhua seksistä, mutta uhmaampa kuitenkin kaikkia käytössääntöjä ja teen sen. Useat tuskin ymmärtävät, miten seksi ja rehellisyys liittyvät toisiinsa. Heidän kannattaisi sitten ehkä kysyä itseltään: Olenko pidättäytyväinen? Ilmaisenko haluni ja toiveeni, vai vaikenenko siveellisyyden vuoksi? Estojen kariseminen herättää primitiiviset vaistomme. Tuolloin paljastamme eläimellisen luontomme, ja kukin meistä osoittaa hallitsevan luonteenlaatunsa. Oletko dominoiva ja tunnet lähes pakonomaista halua kontrolloida? Vai kenties alistuva tuntien halua omistautua täysin toisen tuottamalle nautinnolle? Mitä tahansa se onkaan, se on rehellistä ja tekee sinusta myös hyvin haavoittuvaisen. Mutta.. olen kaunis, kun olen rehellinen.

Mitä näet itsessäsi, kun kyyneleitä ei enää voi pidätellä ja suolaiset pisarat valuvat poskillasi? Mitä muut näkevät? Useimmat meistähän eivät itke julkisesti. Juuri tämän vuoksi kyyneleet ovat rehellisiä. Niitä ei ole tarkoitettu toisten nähtäväksi. Ne ovat kaikessa raakuudessaan sielumme syvimpiä tuotoksia. Epätoivoa, tuskaa, syyllisyyttä, haavoittuvaisuutta. Näitä näen katsoessani peiliin. Kyyneleet paljastavat kaiken: mitä rakastamme, mikä meihin sattuu, mikä menneisyydessämme tekee meistä sen, mitä olemme. Kyyneleet tekevät minusta kauniin ja avaavat sydämeni maailmalle.

Kun puhutaan rakkaussuhteista, nämä kaksi merkitsevät minulle henkilökohtaisella tasolla niin paljon enemmän kuin se sosiaalinen naamio, jota kukin meistä ympäristön painostuksesta kantaa. Kaikki valheet karisevat. Näihin tunteisiin voi rakentaa jotakin pysyvää. Mutta kuten niin monesti, sinulle nämä saattavat olla vain kuiskauksia yössä vailla syvempää merkitystä.