IRC-Galleria

Meille jokaiselle tulee varmasti aika elämässämme, kun etäisyys ystäviimme kasvaa. Syitä lienee lukemattomia; muutto uudelle paikkakunnalle, uusi parisuhde, tai ehkä vain ne isot myrskyt elämässä, jotka tuntuvat vievän kaiken käytettävissä olevan ajan ja voiman. Kaikesta siitä huolimatta, vain hetki todellisten ystävien seurassa saa useimmiten muistamaan, miksi heidät alunperin tulikaan edes luettua ystäviksi. Vaikka arjen puuhastelut ovat jääneet menneisyyteen heidän kanssaan, et koskaan tunne itseäsi vieraaksi heidän seurassaan. "Heidät minä tunnen". Tavalla tai toisella. Ja miten hyvältä se tuntuukaan huomata, että ne ainutlaatuiset, kauniit ja sanan jokaisessa merkityksessä hyvät luonteenpiirteet säilyvät, vaikka vuodet kuluvat. Antaa toivoa huomata, että jopa tässä maailmassa on pieni pilkahdus valoa.

He ovat avoimia, lämminsydämisiä, huumorintajuisia niin hyvässä kuin huonossa. Heidän seurassaan voi olla rauhallisin mielin. He ovat eloisia ja hymyileviä. Heille minun on helppo hymyillä, koska näen edessäni jotakin, minkä vuoksi elämä ehkä sittenkin on ainutkertaista.

Iso halikiitos Heidille ja Sariannalle eilisestä illasta!