IRC-Galleria

Niin tosiaan päästiin sitten ylioppilaiks.. Kaikki aina kysyy et miltäs nyt sit tuntuu, mut ei suorastaan yhtään miltään tällä hetkellä ton asian suhteen. Ok, onhan se hienoo et päästiin lukiosta, mut nii siihen on jo tottunu et ei oo koulussa päivisin.

Kesä tietää töitä tarjoilemassa ja tekemässä ruokaa jne. Ihan kivaa hommaa, mut työajat saattaa varsinki viikonloppusin juhlissa venyä jonkus verran. Ja tietty kesällä kuuluu ottaa aurinkoo (jos se vaikka tarttuis), käydä uimassa, grillata ja tehä kaikkee mitä nyt kesällä kuuluu :).

Syksy onki sit edeleen arvotus. Tosin sen jo tiiän et en todennäkösesti pääse kouluun, joten edessä on sitten ulkomaille lähtö, niinku oon tässä enteilly. Maasta ei oo vielä havaintookaan, pitäis tässä varmaan kohta päättää ja hakee. Mut hotelli- ja ravintola-alan töitä oon menossa tekemään. Mä oon toisaalta ihan innoissani lähteen ulkomaille, koska nyt on "elämäni tilaisuus" ku ei oo koulua jne. Mut toisaalta täältä jää kaipaan jotain, todennäkösesti aika paljonki ;). Mut hei enhän mä oo siellä ku joku 4 kk näillä näkymin. Joten eiköhän se aika kulu uudessa paikassa ehkä liianki nopeesti.

No mut jokatapauksessa ennen syksyä, viettäkää kaikki oikein hauska ja auringonpaisteinen (ainakin toivottavasti) kesä!!

Niin hassulta ku se musta itestä kuullostaaki ni eilen oli ehkä mun elämäni viimeinen pianotunti.. Jotenki outo fiilis. Soittanu pianoo jostain viis vuotiaasta asti ja nyt ei sit enää mee tunneille. Tulee orpo olo. Niin tottunu siihen et kerran viikossa meet tunnille ja soitat siel..

Toisaalta, ainahan voi käydä niin että jäänki ens vuodeks vielä Loimaalle ja jatkan tunteja, mut se on aika epätodennäköstä. Ja voinhan mä jatkaa pianotunteja jossain muussaki kaupungissa tai soittaa vaan omaks ilokseni, ku ehin.

Muutenki outo fiilis, just miettien noita harrastuksia. Tääl on tottunu harrastaan jotain teittyjä juttuja mitkä on tullu osaks elämää, ja nyt pitää ainaki osista luopua ku lähtee kai muualle. No ainahan mä voin keksiä jotain uutta, mut silti jotenki haikeeta...

Muistan sinut sentti sentiltä..

Kirjoita 21 tuntemasi ihmisen nimet alle. Älä lue jäljessä tulevia kysymyksiä ennen nimien kirjoittamista! Tehtävään saa haastaa myös muita, jos haluaa.

1 Nita
2 Niina
3 Aino
4 Elisa
5 Ulla
6 Janika
7 Eve
8 Joonas
9 Laura
10 Merita
11 Anna
12 Jalmari
13 Meri
14 Lotta
15 Joose
16 Jaakko
17 Tanja
18 Miro
19 Salla
20 Päivi
21 Suvi

Nyt vastaa kysymyksiin niin, että vastaukset koskevat aina kyseistä numeroa vastaavaa ihmistä.

Kysymykset:

Missä ja milloin tapasit ensimmäisen kerran 10?
- En kyl muista sitä, mut siis ihan sillon ku se on syntyny, tai ainaki melko pian sen jälkeen

Mitä tekisit, jos et olisi koskaan tavannut 16?
- No jaa se nyt ei sinäänsä varmaan hirveesti vaikuttas mun elämään, tai no heh en ainakaan kuuntelis Janikan juttua siitä ;)

Oletko koskaan nähnyt 4 itkevän?
- En kyl usko, tai ei ainakaan tuu mieleen...

Olisivatko 13 ja 21 hyvä yhdistelmä/pari??
- No ei ainakaan pari, ehkä muuten vois kyl kavereita olla..

Mikä tekee 7 erityisen?
- hmm.. Se on aina mukana, siihen voi luottaa et se on aina lähössä mukaan

Kuvaile 9:
- Tosi ilonen, sen kans tulee aina naurettuu ihan kaikkee. Se on sellanen joka tulee toimeen kaikkien kans ja on hirveen ihana ihminen.

5 lempimusiikki?
- Nyt tuli kyl paha, mut mä luulen et joku sellanen "ryminä"musiikki, tai jotain heavyn suuntaan..

Voisitko koskaan asua 19 kanssa samassa kämpässä?
- Voisinpa kai. En kylläkään usko et asuisin.

Onko 15 vapaa vai varattu?
- Vapaa ainakin mun tietääkseni.. tietty jos se ei kerro mulle kaikkee :D

Mitä 17 ajattelee sinusta?
- Luulenpa et se pitää mua hyvänä kaverina ja kuuntelijana (kiitos!)

Mikä on 20 toinen nimi?
- jaa-a oon kyl kuullu, mut mut..

Oletko koskaan halunnut vakavaa suhdetta 6 kanssa?
- heh! no en ihan.. tai onhan meillä vakava suhde mut hehhe....

Missä 3 asuu?
- yksin omakotitalossa, Kojonkulmalla

Mitä mieltä olet 18?
- Toisinaan todella rasittava! mut on se joskus ihan kivaki ja sulonen (siis sillon ku se nukkuu)

Mikä on parasta 14?
- Se on sellanen todella pirtee tapaus, aina menossa ja mukana kaikessa, todella kiva tyyppi..

Voisitko kuvitella riiteleväsi verisesti numero 8 kanssa?
- No just tällä hetkellä en, mut toisaalta kuka koskaan tietää et mistä tulee riitaa ja kuin pahasti.. Mut just nyt en usko et voisin kovin verisesti sen kans riidellä <3

Miten tapasitte 11 kanssa viimeksi?
- Pianotunnilla, kuten lähes aina

Onko sinulla sisarellinen suhde 2 kanssa?
- On, sehän on tavallaan vähän ku sisko mulle, tosin ei vaan asuta saman katon alla ja muutenki se on linnotautunu nykyään kauemmas..höh

Paras piirre 12?
- No tota.. hmm.. se on varmaan sen avoimuus ja sellanen tuttavallisuus

Luuletko pitäväsi yhteyttä 1 kanssa koko loppuelämäsi ajan?
- Totta kai toivon niin ja toivottavasti niin kans tapahtuu et ei jää vaan ajatukseks...

en nyt millään jaksa haastaa ketään..

Tosiaan hain viime viikolla kouluihin. Kolmeen restonomi koulutukseen ja kahteen sisustussuunnittelun koulutusohjelmaan. Nyt pitää vaan odottaa et mihin kouluun sitä pääsee, jos pääsee mihinkään. En oo varma kumpaan ammattiin haluisin enemmän. Toisaalta mä oon aina pienestä asti halunnu sisustussuunnittelijaks, niitä piirrustuksii oon piirtäny ainaki kuus vuotiaasta asti. Toisaalta hotelli- ja ravintola-ala kuullostaa ehkä enemmän multa.

Nähtäväks myös jää et mikä on mun asuin kaupunki ens vuonna. Onko se Lahti, Turku, Tampere vai Helsinki? Vai onko se edelleen Loimaa, mikä se on ollu kaikki näät vuodet mun elämän aikana. Toisaalta ois tosi kiva lähtee täältä välillä pois ja "nähdä maailmaa" ku näät nurkat tuntee jo ku omat housunsa. Eikä ois varmaan pahitteeks nähä jotain muitaki pärstöjä välillä ku aina näät samat naamat (ei millään pahalla =)...). Mut no onneks jos en pääse kouluun mulla on varasuunnitelma. Tosin se on vielä kauempana ku ykskään edellämainituista kaupungeista. Mutta se jää sitten nähtäväksi että mitä syksy tuo tullessaan...

Tosiaan, sain tehtyä 2000 palan palapelin, jonka alotin yli 2,5 vuotta sitten, tänään valmiiks. Vähänkö olin onnellinen ku laitoin viimisen palasen paikoilleen. Sitä hetkee olin odottanu kaikki näät kaks ja puol vuotta.

Samalla ku palapeli on valmistunu hitaasti mutta varmasti on tullu toi lukio suoritettua loppuun. Keskiviikkona oli viimiset kirjotukset. Hassua, nyt ei sit enää tarvii mennä kouluun ollenkaan. Mitäköhän nyt sit tekee kaikki päivät? tai no kummasti ne on tässä lorvaillessa kulunu, ihanku ei olis mitään tekemistä...

Ku miettii tota palapelin valmistumista ni siihen liittyy aika paljon muistoja. Sitä on tullu meinaan aikas monta iltaa väkerrettyä, tosin vähän vaihtelevalla menestyksellä. On siiinä ollu aika monta ihmistä auttamassakin. Ja kummasti varsinki nyt viime päivinä ku se on ollu ihan loppusuoralla porukat on innostunu kokoon sitä vaikkei ennen ois voinu vähempää kiinostaa. Ihan sama ku se että kyl nyt kirjotuksia on sit hyysätty vaikka muuten ollu vähän se ja sama ton lukion kans. Nyt on jotenki tyhjä olo, mitä mä nyt teen aikani kuluks? Ja pakko myöntää kyl se kouluki aika suuren aukon jätti mun elämään. Tuntuu jotenki hassulta et niitä ihmisii keitä oot nähny viimiset 2,5 vuotta päivittäin ei nyt enää näekkään, osaa ehkä enää koskaa yo-juhlien jälkeen.

Toisaalta uus elämän palapeli odottaa tuolla jossain..

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Mun pitäis lukee kirjotuksiin, mut keksin koko ajan kaikkee muuta muka tärkeetä tekemistä et en vaan joutuis lukeen. Nyt mä oon sentään jo saanu aikaseks alotettuu ja lukenu uskontoo ja psykologiaa ehkä minimaalisesti.. Ihan hassua ku ei oo enää koulua, voi vaan lusmuta kaikki päivät, tosin työt ei ois pahitteeks. Toisaalta ehkä vähän haikee olo ku ei enää nää niiitä ihmisii, eikä tarvii istuu enää tappavan tylsillä tunneilla. Hassua, ensin sitä et koulu loppuu odottaa ihan innolla ja sit ku se loppuu ni onki ihan oudon tyhjä olo..

Järjestettiin yhelle kaverille yllätyssynttärit, aikas kivat oli.. Ja mä vielä onnistuin oikeesti ottaa sillee rauhallisesti ja harkitusti, lauantain olin kokonaan juomatta. Sekeltä mä en silti onnistunu välttymään, vaikka yritys oli jo aika hyvä. Mut joku kummat mut sinne vaan veti ;)

Ehkä mun pitää nyt lopettaa tää paskan jauhaminen ja turhan tekeminen ja mennä oikeesti lukeen..

Meillä oli penkkarit torstaina, oli niin kivaa sotkee kaikkii muita ku on aina ennen joutunu sotkettavaks. Sit oltiin abiristeilyllä. Oli ihan kivaa. Tuli ehkä otettua vähän liikaa, koska osa asiaoista on aikas hämärän peitossa. Jouduin nukkuun poikien hytissä, koska eräs ihana ihminen oli vallannu mun sängyn!! Reilu!! Aamupäivällä sitten taas aloteltiin sellateitten 4 tunnin yöunien jälkeen..

No sit ku lopulta selvittiin takas loimaalle, menin katton Wanhojen tansseja. Aikas hienot oli, pääsin mäki tanssiin pari tanssii, kivojen poikien kaa..Sit menin jatkaan juomista kaverille ja sit sekelle. Jossa oli oikeesti tosi kivaa. Melkeinpä kivempaa ku abiristeilyllä. Sain ainaki ratkasun yhteen ongelmaan: kaikesta huolimatta kavereita tai ainakin puheväleissä.. jes! Joo ja sit tutustuin muutamaan kivaan ihmiseen, erityisesti yhteen tyyppiin...Ja muutenki oli tosi kivaa kyl..

Nyt pitäis päättää et juoks tänään vai ei? Toisaalta mut sit taas toisaalta ei.. Sen näkee sit..

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Mä oon varmaan sekoomassa, mä oon harrastanu ihan vapaaehtosesta urheiluu. Eka oltiin pe pelaas sulkkista, sit oltiin taas tänään ja nyt oon vielä menossa aerobiciin. Oonkohan mä tulossa kipeeks? Rakas pikkusiskonikin sai melkein sydänkohtauksen ku kuuli mun siis MUN urheilusuorituksista..

Mikä ihmeellistä mä olin koko viikonlopun kotona. Katottiin siskon ja parin kaverin kans leffoja. Peter Pan on kyllä niin ihana elokuva, kumpa mikämikämaa ois oikeesti olemassa, mä muuttaisin sinne. Siel on niin satumaista. No joo ehkä tää alkaa taas mennä vähän ihmeelliseks tää mun juttu...

Jottei tää henkinen puoli jäis vahingossakaan unholaan ni mä oon edelleen miettiny kaikkii juttuja (no koska mä en mietteis?). Siis miks ihmeessä mä meen aina tuhoon kaikki ihmeen ihmissuhteet jos ne nyt edes on sellasia. Mietitäänpä? Mä oisin voinu tässä taannoin vielä pelastaa tilanteen jos en oli menny sanoon asiaani loppuun asti ja oisin voinu käyttäytyy muutenkin ehkä jonkunverran aikuismaisemmin. Nyt on sitten ihan turha kuvitella edes kaveruutta, koska menin ihan ite sanomisillani ja käytökselläni kaiken tuhoon. Tai siis kait se periaatteessa vois olla mahdollista (ainaki mä toivon et unohtuis koko "välikohtaus")...

Huomenna ei oo kouluu, jee saa jäädä kotiin nukkuun. Tosin mä kyllä murhaan sen joka (ja aivan varmaan joku) herättää mut aamulla ihan turhaan. Vähintäänki se on pikkuveljen herätyskello joka soittaa maailman ärsyttävintä kappaletta. Arg. Penkkareihin on enää sellaset 8 koulupäivää. Niitä odotellessa, kauniita päiviä kaikille rakkaille <3