tänään päätin ettei kaikista äänistä tarvitse välittää.
mulla on aika hyvä kuulo ja siksi säpsähdän usein katsomaan ympärilleni,
kun kuulen rapinaa
tai ihan mitä vaan.
sitten tänään aamulla huomasin, että osaan erotella äänet
mistä kiinnostua
mistä ei
nimittäin porakone, kaivuri, raksamies
ne on kaikki siellä ulkona
valkoiseen huppuun peitetyn talon kimpussa.
työ on meteliä ja meteli työtä
mitä enemmän, sitä enemmän.
muodonmuutos,
itsevarmuuden puutos,
kohtasi sen talon
ja sain tietää: se on tarttuvaa.
kesäksi munkin ikkuna peitetään valkealla hunnulla
ja sedät töissä kurkkii ikkunasta sisälle,
mut oon päättänyt: näitä ääniä kuuntele en.
porakone, kaivuri ja raksamies kuuluu listalle:
älä kiinnostu
vaan nuku.