IRC-Galleria

Olutpialaiset sitten vähän venyi mun osalta, hitto mä mihinkää kauppaan menny ! :D Dokasin menemään hallilla, lisäksi mut arvottiin vielä olutpialaisjoukkueeseen... Lajit olivat seuraavat:
1. Tulitikunheitto
2. Tulitikkurasian raahaaminen maata pitkin haarojen välissä roikkuvan sitruunan avulla (!!!). Sitruuna oli siis sukkahousuissa ja sukkahousut sidottuna vyötärölle.
3. Lypsäminen. Kumihanskasta piti lypsää nuppineulan kokoisesta reiästä maitoa. Tämä kisa me voitettiin!
4. Kondomin puhaltaminen. Suurimman pallon puhaltanut joukkue voittaa, eli me!
5. Uimarenkaiden heitto. Uimarenkaat tuli heittää eri pisteytyksillä oleviin keppeihin.

Mun joukkue oli just kiva, tai oikeestaan pari tyyppiä oli tosi mukavia! Ne heitti just hyvää läppää ja seurasin niitä loppuillan tupakalle ja juteltiin kaikkea outoa. Myös Jennin isä oli siellä ja halasi mua ja pyysi tanssimaan :) Se oli hauskaa! Tanssittiin, vaikka en osaa tanssia yhtään, hehee. Sen jälkeen myös Jennin veli, Jamppa, pyysi mua tanssimaan, mutta tanssi oli hieman, hmm, epätoivoista, joten livistin paikalta. Sain ilmaisia juomalipukkeita, kun osa tutuista työkavereista oli autolla ja sisäänpääsylippuun kuului 4 lipuketta. En tiedä montako loppujen lopuksi join, mutta ainakin neljä omaani ja ehkä saman verran muiden??? Ei mitään hajua, mutta huomasin olevani hyvin humalassa ja viihtyväni epäilyttävän hyvin. Kuunneltiin Idols-esiintymisiä ja edelleen juttelin mun uuden bestiksen Samin kanssa. Lopulta kun päätin lähteä kellonaikaan X, niin kävin sanomassa Samille, että lähden. Sami on siis hevarityylinen: pitkä tukka, pitkä parta, mustat vaatteet ja bootsit. Sit se vaan halas mua ja toivotti kaikkea hyvää ja vannotti, että moikkaillaan kun tavataan. En muista milloin olisin viimeksi tavannut niin HAUSKAA tyyppiä! Koko ajan kunnon räkänaurut päälle, hauskaa. Eikä todellakaan mitään iskemismeininkiä, vaan yhtiön sisäistä toverillisuutta ja hyvää yhteishenkeä. Mahtavat juhlat! Juttelin superpaljon kaikille muillekin ja kaikki muut jutteli superpaljon mullekin.
Lähdin kuitenkin polkemaan kevariin Teemulle. Poljin ihan saatanan kovaa, kuuntelin musaa ja kuvittelin olevani eteenpäin kiitävä ihmistorpedo. Puuskutin Teemulle ylös ja suunnistin samantien röökille, koska mun keuhkot huusi urheilunjälkeistä apua. Kellonajasta ei hajua, juttelin varmaan mun uusista kavereista, sit kuulin etäisesti kun mun puhelin soi Teemun huoneessa, vastasin ja siellä oli Janne. Jotain höpötin ja taisin sit sammua siihen sängylle, koska heräsin seuraavana aamuna kello kymmenen.

Olo oli ontto ja nälkäinen, olutpialaisten mätöistä huolimatta, joten kuiskin Teemulle, että tahdon tortilloja. Teemu lähti kauppaan ja osti kaikkea tarpeellista, sillä aikaa mä paistoin jauhelihaa. Nams nams sitten syötiin maailman parhaita tortilloja molemmat kolme kappaletta ja lopulta nukahdettiin sohvalle ruokalevolle. Heräsin sit neljän aikaan ja totesin, että kohtahan pitääkin jo nähdä Meeri ja kaikenkarvaiset kaverit. Mentiin Teemun kanssa kauppaan ja siitä mä menin kotiin suihkuilemaan. Seitsemän aikaan lähdin polkemaan Lasselle, jossa olivat jo Lasse, Mette, Janne, Tiina, Jori, Meeri, Anna. Pian myös Teemu tuli. Pelattiin Trivial Pursuittia ja Inkan Aarretta, heitettiin parasta läppää ja tunnelma oli mukavan tiivis. Liisa ja Toni tuli myöhään, yhdentoista aikaan. Sovittiin myös, että kahden viikon päästä on hurjat bileet merirosvo-teemalla. Join Lassella yhden villivadelmasiiderin, joka jakoi mielipiteitä: mun mielestä se oli hyvää, mutta Tiinalle ja Jorille tuli lähinnä mieleen kaatopaikka..?? Olihan mulla viinaakin mukana, mutta ei huvittanut, joten jätin juomatta. Me tytöt lähdettiin baariin kahdentoista jälkeen (pojat jäi Lasselle) ja siinäkin matkalla mentiin vielä Puistopiknikkiin syömään hamppareita ja ranskalaisia. Mä otin pienet ranskalaiset, jotka olivat samankokoiset, kuin isot, mutta maksoivat euron vähemmän :D. Niitäkään en saanut syötyä kokonaan, sillä mun maha oli todella kipeä... teki vain mieli käpertyä. Mentiin Bar Maryyn (Meeri, Tiina, Mette ja minä). Ensin ei meinannut löytyä paikkaa, mutta järkättiin sellainen. Join kahvin ja cokiksen. Tiina teki jopet ja joi Irish Coffeeta. Piirrettiin vessan seiniin vielä Maryn viimeisten viikkojen kunniaksi, piirsin Dinon. Pilkku tuli ja suunnattiin Waltersiin. Sinne matkalla Mette sai seuraa jostain kummallisesta pitkätukasta, joka puhui jostain Nasuista ja läskiäisistä, ei oikeen ymmärretty ja yritettiin eksyttää se huonolla menestyksellä. Se seurasin meitä Waltersiin asti pöytäänkin ja lopulta "hienovaraisten" vihjailujen (kuten Iskä-vihjailut) jälkeen todettiin sille tylysti "PAINU HELVETTIIN SIITÄ". Koko ajan arvostelemassa meitä ja meidän puheenaiheita ja kun join teetä, niin se luuli olevansa ovela ja huus "Sä taidat olla raskaana!!" ja löi mua käteen. Viimeistään silloin kyllästyin siihen tyyppiin ja aloin heittää "Iskä on vähä kännis baaris" -läppää. DADDY. Mette lähti Lasselle, Meeri meni Jorin kanssa Askolaan, Tiina polkas kotiin Meerin pyörällä ja minä ja Teemu käveltiin kevariin. Oltiin molemmat selvinpäin, mutta silti läppä oli välistä aika levotonta, mutta sitä se raitis ilma saa aikaan. Kyytsäsin välillä ja pian oltiinkin perillä. Kello läheni viittä yöllä, ihmeteltiin miksei TVstä tule mitään ja käytiin nukkumaan.

Sunnuntai aamu ja lähtö Huittisiin! Tiina haki mut ja ajettiin Monninkylään. Kannettiin tavarat autoon ja Meerin hyvästeli äitinsä. Matka alkakoon! Jännää! Löydettiin heti oikeat tiet ja reitit, Mäntsälä mielessäin ohjeisti meitä. Pysähdyttiin Toijalan ABC:llä, juotiin kahvit, viriteltiin lusikoita nenän ja huulien väliin ja roikotettiin niitä nenänpäällä. Siitä sai varmaan moni muukin hyvät naurut. Tiina tallensi tämän kameralle, hyvä hyvä. Käytiin siinä kaupassa kans, mut en löytänyt mitään kivaa, ostin vain trippejä. Matka jatkui taas ja onni oli myötä kun emme eksyneet kertaakaan, vaan suunnistimme aina oikealle tielle. Kun olimme ajaneet 210 kilometriä, niin olimme perillä! Koko matkan oltiin tuijoteltu kauniita maisemia ja ihania vanhoja taloja, tämä sama jatkui Huittisissa. Länsi Suomen opiston koulurakennus oli vanha keltainen kartano, oikein ylvään näköinen. Joku iloinen nainen ohjasi meidät keittiörakennukseen ja siellä Meeri ilmottautui ja sai avaimet. Tyhjennettiin auto tavarasta ja tutustuttiin huoneeseen. Huone on tarkoitettu kahden kimppa-asunnoksi, mutta vielä siellä ei ollut ketään. Meeri sai valkata haluamansa puolen. Mentiin ruokalaan, koska myös saattajat saivat syödä ilmaiseksi. Tarjolla oli jauhelihakeittoa (ja kasvis) ja lämpimiä sämpylöitä. Sämpylää vedin jopa puoltoista, kun oli niin hyvää ja erikseen vielä kiitin keittäjää niistä. Käytiin tupakalla ja todettiin vain, että kello on jo aika paljon. Ajomatka sinne kesti noin kolme tuntia ja kello oli jo yli kuusi. Hyvästeltiin Meeri ja mulle tuli kyynel silmiin ihan reippaasti, meinasin jäädä siihen vollottamaan, mutta saatiin lähdettyä. Oltiin molemmat jo väsyneitä, mutta onneksi muistettiin alkumatkasta reitit tosi hyvin. Mun äidillä oli synttärit, joten päätettiin vielä nopeasti kävästä matkan varrella Lopella. No se ei ollutkaan ihan matkan varrella, vaan koukkasi väärään suuntaan joku 15 km, eli yhteensä kierrettiin 30 km, onneksi kuitenkin suht isoa tietä. Toivotettiin äidille hyvää syntymäpäivää ja vetästiin yhdet letut ja sit livistettiin kotimatkalle... Tuhoisalle sellaiselle. Vaikka ei menty kovin pahasti vikaan, eli käännyttiin Hyvinkään keskustaan, niin väsymyksen alla se painoi, mutta onneksi löydettiin takaisin oikealle tielle. Koko matkan ajan sää oli epävakainen, välillä satoi rakeita ihan täysillä, niin ettei nähnyt yhtään eteenpäin ja se oli pelottavaa. Loppuvaiheessa ilma kuitenkin kirkastui hieman. Oltiin ennätysonnellisia kun päästiin Mäntsälään ja posotettiin siitä Porvooseen. Tiina vei mut kotiin, kävin suihkussa ja Teemu ja Janne haki mut ja vei Teemulle. Sammuin samantien. Oli rankka päivä, fyysisesti ja henkisesti!

Päätin etten tee tänään muuta, kuin hidastelen, käyn kirjastossa, hidastelen ja meen nukkumaan. Vätystää.