IRC-Galleria

Huhhuijaa miten jännää! Tänään klo 11.45 tapasin meidän italialaisen tavarantoimittajan edustajat. Mulla ja varmasti monella muullakin on sellainen kuva, että italialaiset suunnilleen syntyvät pradaa päällään, eli ovat hyvin tyylikästä kansaa. Joten olen panikoinut koko viikon, koska mullahan ei ole mitään edustusvaatetusta olemassakaan, kun ei ennen tätä vuotta ole ollut tarvetta. Sieltä tulivat siis kaksi naista ja yksi mies ja kerrankin niin hauskasti, että tämä mies on assari :D. No tottakai ovat vielä ikähaarukassa 30-40 -vuotta, joten ikäkin tuo tiettyä karismaa. Molemmat naiset olivat supertyylikkäitä jakkupukuineen ja korkkareineen, assarillakin puku päällä. Dress Code päiväksi oli Smart Casual, joten aamulla heitin vain tummat hyvinistuvat farkut, siistin, mutta hauskan topin ja siihen harmaan villatakin päälle (muistakaa siis, että harmaa on tänä syksynä uusi musta! siteeraan suoraan Cosmopolitania :D) ja tietysti vielä mun uudet rakkaimmat, eli isot vihreät helmet. Niin ja toki kultaiset loaferit jalkaan. (p.s. APUA ketä kiinnostaa, mutta oikeasti on TODELLA tarkkaa mitä laittaa päälleen). Rastatukkakin meni piiloon nutturalle, tosin illalla saunassa illuusio mun loreal-tukasta särkyy kun kastelen ne vettä valuvaksi rievuksi... HÄHÄÄ :D

No jokatapauksessa, hymyilin leveästi kun tapasin heidät ja oli tosi söpöä verrata meidän seurueita, eli meitä kolmea suomalaista ja kolmea italialaista. Me oltiin superpitkiä, oikein huiskeita ja kaikki kolme vielä suht saman pituisia ja italialaiset oli pikkuisia ja iloisia, mutta näyttäviä. Sen miesassarin kanssa ollaan käyty kauppaa koko vuosi ja tunnetaan siis "hyvin", eikä hän epäröi soittaa minulle, sen olen saanut huomata... Olen aina ihan paskana puhelimessa :D Oli siis todella mukavaa, kun tämä Ennio sanoi "Hanna, finally! Nice to meet you". Eli Timo ja Reijo olivat ensin käyttäneet vieraita tehtaalla yms ja mä liityin seuraan vasta lounaalle. Muutenkin osasivat sanoa kaiken tosi nätisti ja tekivät juttelemisen helpoksi olemalla todella rentoja ja iloisia. Hetki sen jälkeen kuulin kun naiset keskustelivat keskenään italiaksi ja sanoivat "Qe bella donna", ihan kuin en tietäisi mitä se tarkoittaa :). Tulin todella hyvälle mielelle! Mentiin lounaalle ja panikoin hiukan, kun ruokaa piti tarjota, enkä tiennyt mitään etikettejä, enkä mitään, kädet tärisi, pomokin huomasi, mutta nauroi vain. Jännitti kamalasti! Onneksi en ollut ihan tuppisuuna. Tarjottiin heille myös kotikaljaa ja outoa kyllä, tykkäsivät siitä, meni monta lasia alas keposeen! Hassua.

Illalla sitten Haikon Kartanon saunaan, en tiedä otanko bikinit mukaan, vai missä varusteissa saunotaan..? APUAA. Olis edes uimapuku, ettei tarttis näyttäytyä teinibikineissä :). Jänskättää jänskättää....

JÄNNITTÄÄ ihan himona! Keskittyminen ei onnistu!

Ja mitä mä pistän illalliselle päälle :D Koska siellä ei enää ole smart casual, vaan fiini casual. Huhhuh. Täytyy varmaan äkkiä käydä ostamassa läpinäkyvät sukkahousut, jotta voin laittaa hameen. En kehtaa pistää vihreitä sukkahousuja ja olla vihreä pahol... eli vihreä menninkäinen!
Enää ei pelota, koska olivat todella mukavia ihmisiä, eivätkä laisinkaan ylenkatsoneet minua ikäni takia. Ainiin. Ainakin täytyy meikata reippaasti, molemmat naiset näyttivät siltä kuin olisivat käyneet aamusella meikkauttamassa itsensä. Täytyyhän tässä nyt pitää pintansa, että tekee vaikutuksen edes oman toimiston ihmisiin! Tsiisus miten monia asioita pitää ajatella.