Kärts myrts ja aina pitää kehittää jotain draamaa. Ihan sama onko aihetta ollenkaan tai vaikka sitä olisi vain vähän.
Päässä joku tappelee, että oliko se nyt minun vikani vain jonkun muun.
En osaa sanoa, mutta olosuhteiden ainakin. Kerran jos kiukustuu, niin siihen tarvitsee kunnon itkukohtaus, että voi pohjalta taas nousta onneen. Mieluiten kylmässä, mutta pehmeässä lumisateessa.
Surrurrurrur.
Isänpäivä. Koska oli isänpäivä, niin menimme Sevillaan ja iskä tarjosi ruoan. Varmaan olisi pitänyt mennä toisin päin.. No leivoin sentään keksejä. Minä, iskä ja Leksa istuttiin ensin asianmukaisen kohteliaana, mutta vienosti läppää heittäen. Jälkiruokaa kohti läppä levisi käsiin kovaäänisenä mylvintänä. Tuli taas kerran todettua, että on se Amarillon ruoka hyvää, jos osaa valita oikein, mutta Sevillassa kaikki maittaa ja ainakin raaka-aineet ovat tuoreammat! Esim. Amarillon bocadillo on pullaleivän sisällä vaikkapa kanaa ja vihanneksia, lisukkeena perunoita. No, perunat ensinnäkin ovat PAKASTEITA (joskus kiireessä veljeni saanut jäisiä), leipä samaten pakasteesta ja pullainen vaalea leipä. Kana ei oikeastaan maistu miltään ja paistamiseen ei ole kiinnitetty erityistä huomiota. Sevillassa taas lisukkeena ei edes ole perunoita, eikä niitä edes kaipaa. Bocadilloleipä on rapea ja lämmin ja täytteenä oleva kana on runsas ja hyvin kypsytetty. Lisäksi on todella hyvää kastiketta, joka kruunaa koko jutun. Salaatti on tuoretta ja rapeaa, eikä väsähtynyttä löysää salaattia. Hinta on siis suunnilleen sama! Noin 12 euroa annos. Kokemuksen myötä tietää jo, että toiset paikat ovat parempia. Silti sitä suunnistaa samaa vanhaa reittiä tuttuihin paikkoihin, vaikka edelliset kokemukset eivät ole tyydyttäneet. Tulipa myös eilen todettua, että kävimpäs tällä viikolla kolme kertaa ravintolassa syömässä!!! Yksikin olisi riittänyt... Amarillossa, Timbaalissa ja Sevillassa. Maittavuudessa voiton vei Sevilla, sillä Timbaalin kala oli hyvää kyllä ja lisäkeriisit tms myös, mutta Sevillan boccadillo ei ollut vain hyvää, vaan myös monipuolisen runsas ja mahan sai täyteen (samaa ei voi sanoa Timbaalin annoksesta, mutta nälkäisyys jäi alkuruoan puutteesta, annoskoot Timbaalissa ovat päätelty siitä, että syödään alkuruoka.)
Jorin kanssa toisaalta jo päätettiin, että jätetään mieluummin vaikka muutama kerta ravintolassa väliin, jotta on varaa käydä hienommissa paikoissa. Kebabbilat sentään ovat jo tippuneet listalta, mutta aiomme siirtyä Rossosta ja Amarillosta hienompiin: Sevillaan, vanhan kaupungin El Albaan ja erinäisiä reittejä juuri Timbaaliin, Vanhaan Laamanniin ja lopuksi vielä Haikon Kartanoon :D. Seireenissäkin voisi käydä ja tietysti kiinalaisessa... Okei nyt suunnitelma levisi käsiin :D Ehkä ihan kaikesta ei ollut Jorin kanssa puhetta, mutta se on vain hidaste suunnitelman etenemiseen.. Hähhäh.