IRC-Galleria

avaudun oikeen kunnolla. vihaan tätä hetkeä vihaan tätä tunnetta. helvetti, kaikki on paremmin kun pitkään aikaan, mutten oo tyytyväinen mihinkään. mun elämästä puuttuu raamit. onhan mulla koulu ja kakskin kappaletta työpaikkoja, mutta se tärkein puuttuu. tietäis edes hiukan mitä tekee tulevaisuudessa, oon nyt vasta alkanu huolestua siitä oikeen kunnolla. ennen tiesin tarkkaan mitä halusin.. mutta kaikki suunnitelmat on kussu ja pahasti. miksei suomi vois olla edes jollain tavalla kulttuurisesta samanlainen kuin amerikka. sitte mun unelmat tulis toteen. sais ihanan ammatin ja vois kouluttautua korkealle ja tienata hyvin. mutta ei. pidetään epävarmaa ihmistä epätoivotussa tilanteessa, että hän varmasti menettää yöunensa eikä kerrota mitä hän voisi tehdä "isona".

ei mua ennenkään oo haitannu, vaikken oo tienny mitä haluan, mutta nyt se alkaa vaikuttaa mun elämään jo muutenkin. hermoilen ihan turhaan ja kotona 90 prosenttia riidoista syntyy kun pohditaan vaarin kanssa tulevaisuutta. mun pitäs antaa ajan kulua vaan ja odotella... kauheeta. kohta on kirjotukset ohi ja sitte armeija kutsuu. mut entä jos mua ei oteta sinne. jos en kelpaa. musta tuntuu et mulle iskee uudestaa joko uhma- tai murrosikä. mikään ei vaan suju. haluisin treenata ja olla hyvässä kunnossa, sekin tuntuu vaan niin vaikeelta. miksei ihminen saa itseään niskasta kiinni ja tee niinkuin toivoisi tekevänsä. ei se voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikeeta -vai onko?

ja sitte isosiskon painajainen tunkeilee myös mun elämään ilman mitään lupaa. mun pienellä veljellä on tyttöystävä. kenen kanssa mä nyt kattelen muumeja ja pelaan korttia.. kun sillä on toinen nainen. ei sillä kuulu olla ketää naista. se on vielä pieni ja kuuluis hiekkalaatikolle. huoh, ehkä se aika kuluu sittenkin... haluisin nyt vaan et joku juttu sais mut ottamaan itteäni niskasta kiinni ja tekemään tälle mun rungolle jotain. muuttamaan elämäntavat paremmiksi. mut yks asia on mulle hyväksi, se että löin vetoa huntista etten mee keikuttaa peppua ennen lokakuuta. se onki sit ainut mitä oon tehny parantaakseni elämäntapojani, säälittävää.

ja joku väittää että nuoruus on elämän parasta aikaa. ja vitut sanon minä. niille se on ketkä heittää hanskat tiskiin ja rällästää. elää hälläväliä meiningillä, eikä huomisesta ole vielä tietoakaan. onnistuispa se joskus multakin. sitte varmaa onnistuukin kun saan ottaa pössen käyttöön, mutta sitä odotellessa yritän opetella ottamaan rennommin ja saada itteni tekemään jotain hyödyllistä. vaikka sitten kuviokelluntaa veteraanimummojen kanssa.

-viki-