Sinä luit katseestani amamneesin
ja diagnoosini oli elämä
Röntgenkatseesi kiersi minussa
tutkasi syvimmät onkaloni
valaisi pimeimmät ajatukseni
Saattohoitosi sairaassa mielessäni
suuteli minut uuteen vastaanottoon
sen odotushuoneessa päästin irti
Mieleni harmaasta vankilasta
sairaalan valkeaan uneen
kunnes olen valmis heräämään
Nukutusaineen sokaisemat silmäni
jotka aamuaurinko silittää auki
ja avautuvan maailman autuus
Ensiapupolilta elvytettynä eloon
ennen kaikkea elämäni epikriisiin
jonka sinä sanoitit ja sävelsit