Siellä ne tepasteli pitkin valkosia hiekkarantoja, hymyssä suin kahdestaan.
Vieri vieressä kahdet jalan jäljet, huuhtoutu pois aaltojen mukana, toinen niist kuiskas; ethän koskaan sydäntäin särje?
Toinen lupaa pitää aina kiinni, eikä koskaan voisi toista päästää irti.
Ei kukaan tähän onneen uskonut, ei niiden yhdessä oloon luottanut.
Kumpikin niistä vaan oli tosin muuttunut, rakkaus oli sydämen molemmilta kullaks muuttanut.
Eikä niiltä enää mitään puuttunut.