Mikä taas mättää,
miks et vanhoi asioit vois jo taakses jättää?
Me jumitaan paikoillaan ilman päämäärää,
mut ymmärrä jo, sä et mua täällä määrää!
Oon ollu sulle hyvä, oon ollu kiltti,
mut joka päivä piikittelet mua silti.
Mä en ymmärrä enää,
eikö riitä sekään,
kun sanon kuinka rakastan,
sä valitat omasta ajastas.
Sulla ei oo mikään hyvin,
tuntuu että koko suhteen tyrin,
sanomalla ja kysymällä mikä on?
mun olo vaan on niin lohduton..
Paha mieli joka päivä,
sulla taas ei huolen häivää.
Mä tahdoin sut takasin,
ja sä palasit,
mikä siis on enää epäselvää,
mä en jaksa, enkä aio tätä enempää kestää.
Mä rakastuin suhun jo pari vuotta sitte,
mut mikä on nyt, etkö rakasta mua niinku enne?
En oo muuttunu, sä oot aina vaan mulle suuttunu.
Vaikka oon koittanu sopia, ni tulee vaan uusia sotia.
Etkö vois jo kuunnella? tahdon sua vaan taas suudella.
Niinku joskus sillo, kun tavattiin, ja suhteemme salattiin.
Nyt ku asutaan yhessä, ei enää kävelläkään käsi kädessä.
Eiks rakastuneiden pitäny näyttää siltä, ettei mikään niitä elämästä estä?
Sä työnnät mua kauemmaks päivittäin, sit mietitään miks yksin jäin.
Kohtelet mua kuin roskaa, onks mun pakko sietää tätä moskaa?
Sä komennat mua, mä vaan kuuntelen yhä sua.
Koska mä rakastan, ihan samalla tavalla kun silloinkin..
Miks et voisi sinäkin?
Mitä niin pahaa oon tehnyt? et tälläistä kohtelua olisin ansainnut.
En minäkään aina hyvä oo tosiaan ollu.. oon vaan sulle huutanut.
Mut aina oon anteeks pyytänyt, se ei tosin vaan oo sulle riittänyt.
Kannat mulle kaunaa viel kauan, mä tein sulle hei myös vauvan!
Se tarttee meitä, mut tuntuu ettei meidän aika sillekään riitä,
kun on päällä koko ajan uus riita.
Lapsen ei tartte kärsii riidoista, ei meidän mokista.
sen täytyy tuntee et sitä rakastetaan, mut kuinka se vois.. Jos mekään ei osata rakastaa toisiamme?
Anna anteeks mun virheet,
mäkin antaisin sulle, jos pyytäsit.
Mä rakastan sua.. toivoisin et säkin mua.