IRC-Galleria

Ei kosketus enää samalle tunnu,
suudelmat ovat kuin puudutus..

Pelkään vajoavani,
vaikka pidätkin kiinni jopa varjoani.

Ei katseet enää kosketa,
ei enää liikuta kyynel poskella.

mulla vaan on yhtäkkiä vip juttu tääl O__O mitä helevettiä :'*D

.. käyttää kuulemma sieniä... ^^ :''D

Joskus haaveet kaatuu,
sitä henkisesti vaan lamaantuu.
Kaikkee paskaa tapahtuu,
eikä sitä kaikkee aina ees tajuu.

mä tahtoisin palata ajassa, jossa kaikki oli hyvin, jolloin en näin pahasti elämääni tyri.
siellä menneisyydessä on mun nauru ja ilo, siellä on mun rakkaat, kaikki mitä toivoin.

Mut asun tässä huonossa tulevaisuudessa, jossa ei ole varaa toivoa edes paremasta.

Kerran luulin näkeväni enkelini, joka nosti minutkin siivilleni, mut sieltä sitä taas pudottiin ryminällä alas, kuka on tuo tunteiden nielijä se helvetin varas?

Suljen silmäni, tunnen kuinka kyyneleet taas putoilee, pääni sisällä taas kerran rukoilen.
Kukaan ei vastaa, kukaan ei kuule, kun huudan kun kärsin, kukaan ei välitä.

Tunteita yritän kovettaa, kasvoni ilmeettömäksi käännyttää, tiedän nyt on aika perääntyä, aika hyvästellä.

Pilvi linnat on monesti mua kutsunut, olen niiden luokse jopa halunnut, silti olen tähän arkeen palannut.

Onko sitä oikeaa ja väärää olemassa, onko kukaan täällä ikinä edes oikeassa?

Mä rustailen runojakin ihan kuin niitä edes osaisin, kirjoitan paperille tunteen jokaisen, samalla mietin kuinka hauras on meistä jokainen.

Mut silti vaan pakko jatkaa, kaikki pyytää vaan jaksaa, mutta kuka sinun särösi parantaa? Kuka sinulle joskus onnen maksaa, milloin kaikki hyvin natsaa?

Ihankuin seilais huonoilla vesillä, kädet viillettynä verestää, ei kukaan tätä tunne tilaa voi ymmärtää.
Yritän huutaa näitä aaltoja ulos, mut aina on se sama vanha lopputulos.
Joka päivä lisää vaan kaatuu niskaan paskaa, tartteeko tätä muka oikeasti jaksaa?

Kädet tärisee kun rupeen nukkumaan, tulenko tähän tunteeseen loppu iäkseni juuttumaan, pitääkö tähän tosiaan tulla tottumaan?

Mä toivon, mä uskon, mä yritän, mut en tiedä.. miten oikein selviän.

Onko elämä vaan loputon palapeli, jota yritetään koota, väärät palat paikalleen ei sovi, sit kokeillaan jotain toista. Kerkeääkö sitä loppuun asti edes tehdä, en tiedä.. ehkä??

ihan mukava fiilis vaikka eilen kuulinkin asioita joita ihmettelen ja olen vähän suutuksissa..

ottamassa kuppia ja tänään ollu ihan suht hyvä fiiliskin :)

Ehkä jonain päivänä kohtaan sen keltaisen onnen, sen naurun ja ilon.
Mikä monien kasvoilla pyörii päivittäin, minulla silloin tällöin sen nään.
Sattuu niin paljon, pois tästä tuskasta ja kivusta vain tahdon.
En voi esittää iloista, enkä onnellista, sitä pitäisi vain osata olla.
Päivä päivältä kurkkua kuristaa enemmän, masennusta ja ahdistusta pelkään.
Entä jos huomenna viimein romahdan, enkä jaksa enää nousta ?

Vuosia sitten jo huomasin, onnellinen jossain muualla olisin.
Silti olen ollut vahva, sinnitellyt vaikka ei jaksa.
Tahdon voimasta ei ole tämä olo kiinni, mutta yritän jaksaa silti.
Olen ottanut itseäni niskasta, ruoskinut sisintäni tappelemaan vastaan.
Silti lannistun, miksi ikinä en vain onnistu?
En ole edes yksin, mutta silti tunnen kaipauksen.
Tarvitsen vain sen yhden ihmisen, joka luokseni koskaan pysty palata ei.

kauhee masis päällä.. ihan voimaton olo.
eilinen oli muute aika vitun hauska päivä taas joo..

edelleen kullan luona vaikka kotiin piti mennä ja olin siel muutaman tunnin.. mut eiku takas tänne..

masentaa vituttaa surettaa.. jne jne.. eli siis kaikki tunne myllerrykset käyn sisälläni läpi.. koko ajan väsyttää ja tekis mieli vaa nukkuu päivät ohite.. vielkin Henryl mut sunnuntaina meinasin mennä käymään siellä "kotona".. jos pääsen vaan sisälle edes..