Tänään vaivun horrokseen, siipieni taakse lämpimään tahdon, olen valmis tähän koitokseen.
Nukunko pois, vai vahvana pärjään ja siivillä lennänkö taas, se parempi vaihtoehto ois.
Etsin ystävää lämmittämään, yksinäisyys niin kylmettää.
Olen jo turta, tuntuu kuin olisin vain joku turha.
Siipirikko ja pieni, joka kaiken pahan nieli.
Kesä mua onnesta muistuttaa, syksy taas uneen vaivuttaa.
Auringon valoon kaipaan, se hymyn kasvoilleni sai vaan.
Ei laastarillakaan, voi paikata haavoja ei värejä uudelleen maalata.
Moni mut vangitsee, tahdon karkuun taas, ennenkuin päälle tallataan.
Tekevät pahaa, satuttavat tahallaan.
Ei kukaan arvosta, ei kukaan välillä rakasta.
Ei huomaa olemassa oloa, ei arvosta sisäistä kauneutta.
Tahdon vain liitää vapaana.