IRC-Galleria

Taas kyyneleeni valuvat, pitkin näitä poskia.
Miksi, miksi päästin ne siihen, pois ne saisin mutta miten?
Siihen ne taitavatkin kuulua, ei mikään taida elämässä muuttua.
Tahdon vain hetken edes onnea, niinkuin noilla toisilla.
Pieni tyttö kai vasta olen, vaikka elämässä paljon jo koen.
Kuitenkin kärsinyt oon sisältä, sekä ulkoa paljon, jopa pois usein täältä tahdon.
Miksi pienen ihmisen täytyy kestää, miksi silmien täytyy täyttyy kyynelistä?
Miten joku osaakin aina iskee suoraan sydämeen, jättää sinne sen arven ikuisen.
Mut kysymykseeni en kai vastausta saa, se on tätä nyky maailmaa..

Why can't I breathe whenever I think about you?

vittutututututututututtuuttuutututuututututuututttuuuutu...
ehanoo tää laiffi niinQ<1<2<3<3<3

Underneath the cuts and bruises
Find the game where no one loses

Siellä ne tepasteli pitkin valkosia hiekkarantoja, hymyssä suin kahdestaan.
Vieri vieressä kahdet jalan jäljet, huuhtoutu pois aaltojen mukana, toinen niist kuiskas; ethän koskaan sydäntäin särje?
Toinen lupaa pitää aina kiinni, eikä koskaan voisi toista päästää irti.
Ei kukaan tähän onneen uskonut, ei niiden yhdessä oloon luottanut.
Kumpikin niistä vaan oli tosin muuttunut, rakkaus oli sydämen molemmilta kullaks muuttanut.
Eikä niiltä enää mitään puuttunut.

jenna sanoo:
lähetään ibizalle : <

---

21.01.2009 18:21 <angstt> EIKÄ KU MENNÄÄ KIHLOIHIN :'DD

^ hyvä nooraa ! :D

nannnaa.. sanoo:
hmm..muistatko aina osastolla ku meillä kummallaki aina mahat pömpötti

M: "No mä tuon sulle sängyn."
H: "Ei kun tuut mun kanssa tänne sänkyyn, jooko, jooko, jooko?!"

kulta höpsö <3

Kapne sanoo:
no jaksaa ihan varmasti ! jos ei jaksa niin vittu menen ja luen sen sille ääneen niin monesti että jätkä lukee sen vaikka takaperi ja unissaan, on semmosta tekstiä että huh<3 >.<

^ ihana oot <3

Kulta sä teet musta vaan niin onnellisen, et kellekään muulle sua pystyis antaa en.
Oot mulle se tärkein, oot mulle se rakkain, kuinka sut ees sainkaan?
Edes sanoilla en sua pysty kuvaamaan, oot paljon enemmän, oot vaan parhain.
Jos sust joskus joudun luopumaan, tulee suuri osa musta sun mukana kuolemaan.
En tahdo oikeesti lähtee sun luota minnekään, tahdon vaan halata lujaa ja sua vasten onnesta itkeä.
Mä oon sanonu niin usein et rakastan, toivottavasti sen huomaa muutenki ku sanomal, nimittäin sitä mä todella tarkotan.
Annathan anteeks kaiken vanhan, lupaan etten sua oikeesti koskaan enää satuta.
Ollaan me välillä tapeltu, kumpikin nyrkillä seinään hakattu, mut samana päivänä aina riidat ollaan sovittu.
Nyt mä kuitenkin itken taas onnesta, ku mietin näit yhteisii hetkiä, ja tätä kulunutta 5 kuukautta.
Sinne mahtuu niin paljon hyvää ku huonookin, mut niin kai kuuluukin. Pysytäänhän viel kauan yhes, ja kävellään kaikkialla käsi kädes?
Eikä anneta välimatkan tai minkään muun tulla väliin, kuunnellaan vaan tunteita ja nukahdetaan toistemme syliin <3