Teen taikojani
laitan itseni uniisi
kehtolauluillani
lemmenrohtoa lounaaksi
Lasitaloni vuoraan
punaisilla tiilillä
en enää murene iskuistasi
hymyilen haperaa heikkouttani
Kasvatitko minusta
aikuisen
satukirjojen kuningattaren
joka yhdellä lempeällä sanalla hallitsee?
Oman itseni valtiatar
Yrität pitää toivoa yllä
minä vain rakastan
eivätkä viileät viillot
ikävän aallot
minua huuhdo ulapalle
Sinut sulattaisin suudelmillani
noutaisin naurulla
mutta olet albatrossi
ja liidät omaa rataasi
Kiinostuksesikin kehno
sen nyt kyseenalaistan
Lentäisitpä luokseni
kun olet valmis