IRC-Galleria

Sade suutelee
parvekkeen lattiaa
Mankassa hyvästellään Lennonia
Valkoisia seiniä seuranneena
maailma muuttuu mustaksi
Tuijotan ihmisiä tuntemattomia
jotka kiireessään unohtavat haistella mullan tuoksua
Kehikkoisen koneen katku
kutkuttaa nenänpieltä
Uskaltaisinpa ulkoilmaan
huutamaan: havahtukaa!
mutta elämäni on pientä
kiireen rinnalla
Loputon lohduttomuuden laulu

Ymmärtäisitpä
miten jokainen solu hänessä
saa sieluni soimaan
Näkisitpä
että löydän itseni hänen seurassaan
Kun sidoimme toisemme
kultaisella langalla yhteen
Kun huulemme hapusivat toisiaan
hän sai minut unohtamaan muistamaan
kaiken
Ymmärtäisitpä
en halua sinua

Oi yksin asumisen hienoutta!
Ihmiset pistäytyvät
pikku luolassasi
jatkaakseen vyörymistä eteenpäin
Naurua, jota kukaan ei kuule
Likaisia astioita
yksinäinen naistenkenkien jono
saippua juonittelemassa televisiossa
Tyhjyys, joka kaikuu
pikkuparkasydämen käytävillä
jättää jäljen
jonka vain toinen poloinen voi poistaa

Tällaisia mietteitä, kun näin ystäväni tänään.
Miksi ihmiset, jotka tukea eniten kaipaavat, eivät suostu ottamaan sitä vastaan?

Valuit
kuollein korvin
samoihin vääristyneisiin muotteihin
joihin luulet kuuluvasi.
Kehämietteesi
kahlaavat suossa.
Näkisitpä meidät tähtöset
valaisemassa tietäsi,
terottaisitpa kyntesi.
Anna ajatuksillesi aika.
Ojenna kätesi
sillä emme anna sinun pudota.

Rakkaus on sadetta
joka puhdistaa sydämen
Hetki kun kuuluu
kun on syy
Makeita makuja kielenkärjellä
Sulavia sävelmiä selvittämään pään
Olet elämäni
johon haluan sinun liittyvän
luoden taianomaisia hetkiä
harmonian
Sinä olet

Syyttävä sormi osoitti johonkin suuntaan taas tällä hetkellä.
Kiltin tytön syndrooma: "...ja sit mä kirjoitan SELLAISEN runon, ettei se IKINÄ enää puhu mulle..."
hih
niin kuin kukaan näitä lukisi:)

Hiljainen huuto

Muutut vihreäksi
kun olet kerännyt aikaa
Sekavat mietteet
itsevarmistuvassa päässä
muuttavat muodon
Et halua uskoa tähtiin
perhosiin
soveliaalla hetkellä
Muutos toteutti halusi
kasvatti jalkojasi
pidättää mutavyöryä
pidättää

Tässä kapinen naakkaruno, jonka kirjoitin syksyllä 2006.
(joku osaa mainostaa teoksiaan...)
(oletko koskaan syönyt utuisia uuniperunoitani?? en suosittele)

Paikkani

Mustia naakkoja ikkunan alla
sadoittain
pakottaen takaisin metsään
meidät varpuset
Sillä vihreän syleilystä
suloisen satakielen laulusta
kaipaa takaisin kaupungin rytmiin
neonvaloihin
missä meidät nimetään uudelleen
kuin lapsen sinisin silmin
linnuiksi