Sade suutelee
parvekkeen lattiaa
Mankassa hyvästellään Lennonia
Valkoisia seiniä seuranneena
maailma muuttuu mustaksi
Tuijotan ihmisiä tuntemattomia
jotka kiireessään unohtavat haistella mullan tuoksua
Kehikkoisen koneen katku
kutkuttaa nenänpieltä
Uskaltaisinpa ulkoilmaan
huutamaan: havahtukaa!
mutta elämäni on pientä
kiireen rinnalla
Loputon lohduttomuuden laulu