IRC-Galleria

Viisarit vyöryvät eteenpäin
ja minä junnaan
löydän itseäni tutuista tilanteista
eksyn kotitalon keskipisteessä

Odotan soittoasi
vaikkei sinulla ole numeroani
Hylkään elämää
kun ajattelen voivani kuulla sinusta
Äänesi mysteerio

Kirjoittaisin oodeja rakkaudelle
jos ymmärtäisin sen olevan muuta
kuin rengas sydämen ympärillä
hyönteisiä suolistossa
valuvia nenänpieliä
Soita minulle

Et välitä minusta
vaikka väität
Sanasi helisevät jalkapalloilun jälkeen
tunnustukset liikkuvat sähköstä sähköön
Tiedäthän
epätoivoni kasvaa ruokittaessa
kun tuleen lisää bensiiniä
ja ainoa peitto olet sinä
Ikävä ikävä ikävä

Siveltimenvedoin seinälle
sinisiä kelloja
Hymy paperilla sokaisee
Teltassani ei ole seiniä
jotka pitäisivät ajatukseni omina
vaan ne laserina lävistävät viivoina ilmassa
Johdottomina jonoina

Olen koira aavikolla
Nökönenäinen noita
Langalla kulkeva isku
vannoessani hänen tanssivan
imperiumin raunioilla
terävillä männynneulasilla>

Olin viikonloppumatkalla ilman tietokonettani rakastani... Tässä yksi tuloksista.

Sait minut jälleen
nuolemaan ruutua
vaikka vannoin

Mokkanahka kun huutaa
Olemme sikoja
jäi elämäni aidan sisäpuolelle
Vankina tuttujen pyörteiden keskellä

Korvat ovat koruja varten
Jätän neuvot nerokkaat nääntymään
anomaan armoa
sillä hän sanoo minun vielä kiittävän

Lika tarttuu liisterinä kiinni
rinta-alaan
eikä lähde vaikka sydän sitä hakkaa
Yön kylmyydessä
näännytän itseni nälkään


Lisäys: kirjoitettu pieni pilke silmäkulmassa.

Kaikki kääntyi nurinpäin
kun ihastukseni
alkoi purkaa punaista lankaa
Kaupungissa
näin auringon nousevan
tiilitalon takaa
Hitaasti

Ennen
uskoin aikanaan
saavani sinut

Olen klovni
Asetan itseni alttiiksi
muiden mieliksi
Esitän tyhmää olen tyhmä
Hiljaisina hetkinä
kun kaipuu kiristää
ilma loppuu kesken
minut jätetään tyhjyyteen

Uskaltaisinpa trapetsille
keikkumaan kohtalokkaan kauniisti
Kesken kaiken
ilmassa kieppuvan kaaren
tulemaan siepatuksi vahvojen käsivarsien

Yön pimeydessä
valuu valkoinen
sekoittuu punaiseen ja mustaan
heikkona hirviönä
uskallan olla itseni

Linnut sotasilla
kun myrskypilvet roikkuvat raskaina.
Lokit hätyyttelevät
varpusia poloisia
ilmojen iloja.
Luonnon laki.
Suurempi pienempää
maailmassa sortaa.

Tämän rytmi hakkaa ja kovasti, sekä listaus puuduttaa, mutta yhä seison sanojeni takana.

Unelmia Lasitalossa

Vaaleanpunainen kuihtuu pois,
lakastuu
Noidansilmät sokeat muille
Ontto runko
paikallaan synkässä sumussa
Rukoilen hauraasti
kohti kattoa
älä vie

Sade suutelee
parvekkeen lattiaa
Mankassa hyvästellään Lennonia
Valkoisia seiniä seuranneena
maailma muuttuu mustaksi
Tuijotan ihmisiä tuntemattomia
jotka kiireessään unohtavat haistella mullan tuoksua
Kehikkoisen koneen katku
kutkuttaa nenänpieltä
Uskaltaisinpa ulkoilmaan
huutamaan: havahtukaa!
mutta elämäni on pientä
kiireen rinnalla
Loputon lohduttomuuden laulu

Ymmärtäisitpä
miten jokainen solu hänessä
saa sieluni soimaan
Näkisitpä
että löydän itseni hänen seurassaan
Kun sidoimme toisemme
kultaisella langalla yhteen
Kun huulemme hapusivat toisiaan
hän sai minut unohtamaan muistamaan
kaiken
Ymmärtäisitpä
en halua sinua

Oi yksin asumisen hienoutta!
Ihmiset pistäytyvät
pikku luolassasi
jatkaakseen vyörymistä eteenpäin
Naurua, jota kukaan ei kuule
Likaisia astioita
yksinäinen naistenkenkien jono
saippua juonittelemassa televisiossa
Tyhjyys, joka kaikuu
pikkuparkasydämen käytävillä
jättää jäljen
jonka vain toinen poloinen voi poistaa