IRC-Galleria

Läpinäkyvät
peittävät lattiaa
Mustalle taivaalle
muodostuu
katseesi tuike
Minulla punainen huivi
Jazzlauluna olen seilannut
ympäri toista ulottuvuutta
löytämättä

Myrskymieli
rakensi siltaa
vain pudottaakseen minut
ruskeaan veteen
Sokeana syksyn väreille
huomaan kyllä pimenevät illat
Hengitys
piirtää ilmaan koukeroita
Silloin käsitän
eläväni

Pääni kehottaa jatkamaan
sillä rinnassa on pakotus
Voisin hyvin
peittää itseni untuvalla
ikuiseen satuun
jonka olen punonut silkkilangoista
mutta nyt minulla veriset silmät
ja kurkussa norsunluuta
Kolme pientä pisaraa
kunnes kovetun
En enää suostu


MÄÄ tänään nyt:)

Kulkukoira
kihnittää pientä poloista niskaansa
sokeanä turkkinsa syöpäläisille
Hän nostaa jalkaansa
oman ateriansa päällä

Etsitkö sisäistä rauhaa?
Haluatko olla ikuinen ystävä?
Oppiesi orja
aikuisen ruumiissa
Pääsi sotkussa
En sanaakaan hiisku
sinulle

Elefantti hyppii
rytmiin rehevään
Ruohonjuuri vapiskoon
Maankamara mankukoon
Sielumusiikki soi

Pitkältä palleasta
lähtee ääni kalpea
vinkuu ja vikisee
sävelestä viis
Kärsäni tuuttailee
yksinkertaisesta vaikeaa
silvottu on saksofonini

Tänään mielelläni
toitotan iloani
sillä maailmani musta
näytti karttaansa nipistäen
Herätys!
Makuni on musiikki

Kerrot olevasi
muuttunut kysymysmerkki
kirjoittaessasi sanojani muistiin
Elämäsi vasta nupullaan
Luotuja liitoksia
ratapalkkeina pitkin päätä
Kertoisin Sinulle ystäväni
jos voisin
etteivät ihmiset muutu
he kasvavat
ja metallipintasi sulaa yhä tulessa
Sanat suorat
kimurantit kiharat
jättäisivätpä jälkensä
kun leikin järjen ääntä
Kuulisitpa varoitukseni
kaukaa

Tänään teen
ilmalennon kömpelön
Mielessäni sukellan
turkoosia kultaa

Mitä on elämä
ilman suolaa
kun hengitys on niin karvas?

Hyytelöä hiekkaa
hissin suuntana pohja
Verisin ikeninkö vuotavin sormin
minun pitää nousta ylös?
Energiavalumosydän
lyöhän

Tyyneydessä näen
mutta mieleni heittelee lehmiä
riipii kattoja

Pelasta
minusta palanen kun
Kelmeänkeltaisena iltana
nihkeät naakat
riipivät lihaani
Mahdan olla mehevä

Unessa juoksen tahmeana pakoon
elävänä en
pyydän aterioimaan silmämunillani
jätäthän jänteeni jämiksi

Naakka minua halveksuu
ja minä erehdyn luulemaan sitä rakkaudeksi
Halpa ateria
pikaruokaa
siirtyy seuraavaan huokaisten
toivoen löytävänsä
ranskaa puhuvaa

Pisaroita
valon läpi
Aaltoilevia ajatuksia
varpaita pitkin ylös
Kehäkierteitä

Rytmikäs rumpusoolo
ulkona
tasatahtiin
ei minua sulata

Olen yksin
mutta mielessäni matkaat mukana
Huokaus
minut löytää
Tosin kaukaa kurkusta
Kulmikkaita mietteitä
sinä sinusta sinuun

Teen taikojani
laitan itseni uniisi
kehtolauluillani
lemmenrohtoa lounaaksi

Lasitaloni vuoraan
punaisilla tiilillä
en enää murene iskuistasi
hymyilen haperaa heikkouttani

Kasvatitko minusta
aikuisen
satukirjojen kuningattaren
joka yhdellä lempeällä sanalla hallitsee?
Oman itseni valtiatar

Yrität pitää toivoa yllä
minä vain rakastan
eivätkä viileät viillot
ikävän aallot
minua huuhdo ulapalle

Sinut sulattaisin suudelmillani
noutaisin naurulla
mutta olet albatrossi
ja liidät omaa rataasi
Kiinostuksesikin kehno
sen nyt kyseenalaistan

Lentäisitpä luokseni
kun olet valmis

As I walk
the yellow covers see-through
Tiny drops of love
All aspects I have covered
yet the squeak keeps on moaning
Behind blue
I shall shine




Kanvaasi


Kävellessäni
keltainen peittää läpinäkyvän
Pieniä rakkauspisaroita
Kaikki ulottuvuudet olen käynyt läpi
silti yhä narina jatkaa valitustaan
Sinisen takana
minä loistan

Mirtsu, 2.7.2007

Pitäisi taas laulaa surusävelin
mutta olen ollut mollissa niin kauan
että jokainen melankolinen nuotti
ainutlaatuisesti sattuu

Sorrow
I should sing grieving tunes again
but I've been in minor for so long
that every melancholic note
uniquely hurts