Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin,
että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana,
mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan,
fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi meillä täällä näin,
vaan ei aina kaikki koe sitä näin.
Sillä faunin, peikoin, keijunkin,
suru joskus kiinni saa, ja se vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja.
kaikkialla huokausten kera toistettiin,
miksi se yhden hengen vaati,
ennekuin me muistettiin?
Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin.
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin,
suru silloin kiinni saa se ei vie..
Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin.
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin,
suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan