Tää palapeli on luotu hajoomaan aina ja uudestaan.
Et tuu milloinkaan oppimaan rakastaa.
"Näetkö nyt?"
Miksi itket? Älä sä kysy vittu miksi itken.
Anna mun itkee. Sä aiheuitit tuskan, Tää tuska teki musta paremman ihmisen. Nyt tiedän vastauksen kysymykseen.Ei kukaan muu, sun avuksesi tuu. Selviit paremmin itse ilman muita.
Sä teit musta tälläsen. Turha syyttää nyt muita, kun ite loit musta tälläsen. Oot epäonnistunu mun kanssa, myönnä se jo, et tuu saamaan musta parempaa ihmistä.
Mut pakko siirtää sun omat virhees mulle? Ihan ku ei olis muutenki taistelua mun elämänkanssa, tuut ja haukut mut ja ihmettelet miksi itken. Sä satutat, vahingoitat mua eniten ku kukaa muu, ja sä nautit tästä, nautit siitä ku näät että kärsin, käännät puukkoo haavassa, ihanku ei sattuis riittävästi. Sä luulet oikeesti että sä tunnet mut, sä et tunne todellisuudessa mua yhtään..
"Älä aina syytä muita, kaikki on iha vaa omaa vikaas, ite oot tuommonen, voisit ajatella muitakin välillä kun vaa ihtees.."
