IRC-Galleria

jos tää joskus vaikka loppuis...
Äsken nauroin ilosta, hyvistä asioista.
Nyt itken pahasta olosta, tuskasta, jota pois en voi saada.

99,9%

APUA! NYT HETI PAIKALLA LÄÄKÄRIIN HAKEMAAN PILLEREITÄ! Vammalusi pystytään EHKÄ HYVÄLLÄ TUURILLA lieventäää jos saat oikeat lääkkeet. Vammailuoireet näkyvät sinulla todella selvästi, ja et pysty melkein koskaan hillistemään vammailuasi. Vammailet kaikkialla, niin kotona kuin kaverillakin. Valitettavasti voin todeta vammailuoireesi todella pahaksi. :(

JOUSIMIES
Olet onnettoman optimistinen ja innostunut. Sinulla on uhkarohkea taipumus luottaa onneesi, jota sinulle ei ole suotu lainkaan. Suurin osa Jousimiehistä on alkoholisteja tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Kännissä Jousimiehet kuvittelevat olevansa henkisiä opettajia. Kaikki pitävät Jousimiehiä naurettavina. Jousimiesten kasvonpiirteet muistuttavat usein hämmästyttävästi hevosen piirteitä. Yleensä Jousimiehet ovatkin hevosten reinkarnaatioita. Mikäli Jousimies ei sairasta keliakiaa, niin hänen lempiruokansa on ämpärillinen kauroja. Jousimiehellä on lähes poikkeuksetta voimakas tarve matkustaa. Jousimiehiä arvostetaan aina, kun ne ovat matkoilla. Onnenkapine: Puhallettava alttari Onnennumero: Route 66 Onnenväri: Kirkkaus Motto: ”Kauanko lento kestää?” Auto: Challenger sukkula

Tein joku Suuri persoonallisuus testin..

no, tulos oli tämä ;


Olet tuttaviesi piirissä erittäin näkyvässä asemassa. Monet ovat kiinnostuneet sinusta ja tekemisistäsi. Osaat kuitenkin suuren sosiaalisen älysi avulla pitää jalat maassa, olla kusematta pytyn reunoille ja olla täysin oma itsesi. Naurat paljon, olet usein äänessä ja olet kaikkien kaveri. Jaat persoonallisuutesi hedelmiä muille paljon ja tasapuolisesti. Mikään ihmisten kanssakäymiseen liittyvä ei ole sinulle ongelma - sanot oikean mielipiteesi asioihin yhtään sen enempää ajattelematta ja missään porukassa sinun ei tarvitse miettiä, mitenköhän osaisit olla muille mieliksi. Inhoat ja rakastat monia asioita, joka tekee onnellisuuden tasapainon. Tykkäät myös puolittaa surusi sekä kaksinkertaistaa ilosi jakamalla ne lähimmäistesi kanssa. Arki- ja työelämässäsi voi tosin olla paljon vaikeuksia, mutta pääset kaikkien epäonnistumisien ylitse läheistesi rinnalla. Olet sosiaalinen, oikeudenmukainen, sisältäsi kiltti ja onnellinen ihminen.

Tuuli on kääntynyt. Tyttö kävelee yksinään. Kylmä viima viistää kasvoja. Kyyneleet valuvat hänen poskiaan pitkin. Moni ei tiedä kuinka huonosti tytön asiat onkin. Hän antaa olettaa,että kaikki on hyvin. Mutta niin ei ole.

Tyttö katsoo pojan kuvaa, viimeistä kertaa muistelee silloisia hyviä hetkiä. Hymy leviää tytön kasvoille, mutta hymy muuttuu pian vihan irvistykseen. Kuva syttyy palamaan.

Katsoo peiliin omaa kuvaansa. 'Mikä on mussa vikana? Rakastin sua liian paljon. Anteeks annoin liikaa. Yritin rukoilla, muttei se auttanut. Miksi sä mulle niin teit? Mulla ei oo täällä enää mitään.' tyttö ajattelee.

Kääntyessään pikku polulle taivas synkkenee. Taas yksin maailmassa. Polku katoaa metsän pimeisiin varjoihin. Tyttö jatkaa peloissaan matkaa. Kyyneleet virtaavat vuolaasti. Hän katoaa polun päähän. Katoaa pimeisiin varjoihin. Hiljaisuus laskeutuu metsän ylle.

joo-o.. en nukkunu yöllä yhtää, tai jos nukuin nii aika kehnosti.. voi olla et siks on taas tämmöne masis olo, tai en usko et se kyllä johtuu tosta etten nukkunu. Meni vaa yö taas siihen, et mietin kaikkia asioita, uni ei vaa tullu vaikka miten yritin.. nyt sit väsyttää, tekis mieli mennä vaa nukkumaan, kääriytyä peitonalle ja olla vaan siellä, yksin, ihan niinku ennenkin.. Mua väsyttää kokoajan, mut oon liian väsyny nukkuakseni.. En haluis kokoajan samoista asiosita vaa jauhaa, varsinkaan täällä mut mä en enää keksi mitää muutakaa keinoo, miten voisin purkaa tätä.. Oon yrittäny kaikkee, mitää en keksi enää. Tässä on mulla ollu taas vaihteeks semmone viikon jakso, etten oo pahemmin ilone ees taas ollu, kavereitten seura kyl aina piristää pikkusen ja niitten seuras sitte pystyy olee "iloinen" mutta sisimmissäni en mä pysty olee ilonen, sattuu iha kiitettävästi jos yritän väkisin. Antakaa anteeks että oon tämmönen. Mä en enää oikeesti jaksa ees yrittää mitää, mikää onnistu kuitenkaan.. Tuntuu jotenki turhalta ees kirjottaa tätä kaikkee tänne, jotkut ehkä ymmärtää mutta ne, joille haluisin tätä kirjottaa että ne ymmärtäis, nii ei edes lue tätä. No, ehkä sentää jotkut tajuais että mä en kaikkee kuitenkaa voi osata, enkä pysty olemaa semmone millane kaikki haluis mun olevan.
Tuntuu vaa jotenki aika turhalta olla täällä, kotona tai kavereitten kanssa.. Kotona, mitä mä teen täällä? Istun tietokoneella, syön, juon kahvia ja välillä just ja just nukun sekä kuuntelen porukoitten valittamista.. Oikein unelmien täyttymys. Noo, kaippa tämä on sitte mun normaalia ihanaa elämää, kun ei meinaa enää mitää muuta tuntee ku pelkkää kipua, ei rakkautta, ei mitää muuta.. Mulla on päivät pitkät nälkä, mutta mulla ei tee mieli syödä, koska mulla ei tunnu olevan syytä enää syödä.. Mutta jos oon kavereitten kanssa.. joo, sillon on kivaa ja sen kerran ku mulla sattuu kivaa olemaan, kaikki saattaa mennä vähä yli, varsinkin mun jutut ja mun tekemiset, mä tiedän sen itsekkin mutta on se joskus sentää kiva pitää hauskaa, mutta siitäki sitte tulee myöhemmi valituksia, tai jos ei valituksia nii kuulen sitte muualta että oon ollu vaihteeks täys kusipää.. Mä en kuitenkaa haluis kavereitten seurassa olla kovin surullisen olonen ees, en haluu et kaikki olis sit mun takia iha möksmöks. Mutta, joskus kun oon kavereitten seurassa, tunnen oloni ulkopuoliseks, koska isossa kaveriporukas niillä muilla on omat juttunsa ja en tiedä mitää niistä.
Yöllä tuossa mietin, kun uni ei tullut, että mitäs kaikkea on tullu tehtyä lähiaikoina.. Mietiskellessäni tuli asioita mieleen, jotka olis pitäny jättää tekemättä, mua kaduttaa, mua hävettää ne kaikki asiat mitä mä oon tehny. Jotkut noista asioista on aika pahojaki juttuja, oon satuttanu niillä monia ihmisiä, mutta niitä ei saa tekemättömäks vaikka mitenkä haluisin. Mä vaan satutan kaikkia mun lähellä olevia sillä, että kerran satun olemaan iloinen ja hiukan ehkä sekaisin.. Kenekää ei tartte uskoo, mutta mitään pahaa mä en ole tarkottanut kenellekkään.
Mietin yöllä vähän muutakin, esimerkiksi semmostakin asiaa, että mitä ,musta puuttuu, mitä mussa ei oo, semmosta ku joissain muissa ihmisissä? Mitä mä teen aina väärin, että saan suututettua ihmiset? Mitä mä teen että saan läheiset ihmiset pois mun viereltä? Sekö, että oon ujo? vai se että kun rupeen paremmin tuntee ihmistä, jutut menee tietysti erilaiseks? vai mikä?
Tää on jotenki nii turhaa kirjottaa.. Kaikki on lukenu tän saman monta kertaa, eri sanoin tosin.. Mutta ihan oikeesti, mä en enää meinaa jaksaa tätä, mä oon iha liian väsyny tähän.. Aina kun yritän auttaa, musta ei joko oo mitään apua tai saan kiitokseksi vittuilut.. Mä haluun teidän muiden parasta, ihan oikeesti. Mä en kestä nähdä yhtäkään mun läheistä ihmistä surullisena. Mulle tulee itselleni olo, että sekin olis mun vika. Vielä kun en satu osaamaan edes auttaa.. Mä välitän ihmisistä liikaa, ja toivon että kaikilla muilla olis helpompi ja mukavampi olla, teen kaikkeni et muilla olis hyvä olla, uhraisin vaikka henkeni tärkeimpien vuoksi. Mutta kerta ei tuo riitä nii ei riitä. Kertokaa ihmiset, mitä te haluutte musta? Miks mä en riitä tällässenä omana paskana ittenäni? Sen ymmärrän, jos en oo teidän rakkauden ja välityksen arvonen.. Kaikki jotka lukee tätä.. Antakaa mulle anteeks kaikki, mitä mä oon teille tehny.. Anteeks, että oon satuttanu teitä..
Antakaa anteeks,

Oon pahoillani kaikesta...

... en taida sitä autokorttia kyllä ehkä saada vaikka yrittäisin.. : D

Sanoi että hänkin, rakasti kerran
Ei kauaa, mutta kuitenkin sen verran
Että sydän särkyi, kahdeksi hajosi
Hän vajosi ja radalta suistui
Öisin hänelle mieleen muistu
Elämät entiset

Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
mene vaan, mene vaan

Ich suche dich hinter dem Licht
Wo bist du
So allein will ich nicht sein
Wo bist du
Ich such dich unter jedem Stein
Wo bist du
Ich schlaf mit einem Messer ein
Wo bist du