IRC-Galleria

Aamulla minut on unohdettu Scandicin oviin käyvän avaimen suhteen, jonka vuoksi joudun ajelemaan hissillä kerrosten välillä etsimässä henkilöä, joka sen minulle voisi ystävällisesti luovuttaa, sekä sen viimein saatuani vielä kerran alimpaan kerrokseen leimatakseni kortin toimintaan. Lasit ovat lähes kokonaan lopussa saapuessani paikalle ja joudun päivän mittaan suorittamaan uhkarohkeita ryöstöretkiä toisten vaunuille. Ehdin taas pitää vain huiman 15 minuutin ruokatauon ja juoksen takaisin jatkamaan perhehuoneiden jynssäystä. Yhdessä huoneessa on viipynyt suhtellisen iloinen seurue, jonka jäljiltä joudun ajamaan roskakärryn sisälle asti tyhjentääkseni huoneen käsittämättömästä määrästä jätettä ja ruoantähteitä. Pomo tulee kärryilleni puhumaan jotain, en ymmärrä sanaakaan ja näytän idiootilta nyökkäillessäni autuaasti hymyillen takaisin sopivissa kohdissa. Kello viideltä tajua karmean totuuden; olen siivonnut kolme huonetta kuin niissä olisi vielä vieraita paikalla, vaikka todellisuudessa asiakkaat ovat jo poistuneet. Soitan hätääntyneen puhelun ylemmälle taholle, joka tulee apuun saarnapuheensa kanssa. Hengenhädässä viimeisillä voimillani juoksen huoneesta toisen yrittäen saada ne edustavaan kuntoon siinä kuitenkaan liiemmin onnistumatta. Lopulta kaiken ollessa mielestäni tarpeeksi valmista muistan, että käänsin yhdestä huoneesta mukanaani kaksi pussia niitä hyviä Parrotsin pähkinäsekoituksia, ja mielialani kohoaa hieman. Tallustan kuoleman väsyneenä kärryilleni vain todetakseni, että joku muu on tehnyt saman liikkeen ja vienyt kauan haaveilemani pähkinät mennessään.