IRC-Galleria

Päivän tunne:

Tahtoo kotiin omaan huoneen yksinäisyyteen loikoilemaan sängylle (jossa on oikea patja eikä siinä tarvitse olla taittuneena kolminkerroin mahtuakseen pitkittäissuunnassa) syömään Vaasan ruispaloja ja perunarieskaa pullamössöleivän sijaan, ikkunassa on pimennysverhot ja tiedän voivani nukkua ensi yön ilman jatkuvaa heräilyä ja aamulla hartioissani ei ole piinaavaa kipua. Katson kesäkuussa kesken jäänyttä Kyllä isä osaa-sarjaa vhs kaseteilta ja suunnittelen lähteväni illemmalla lenkille junaradan varrelle. Pystyn taas ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi ja osallistumaan keskusteluun käyttäen myös monimutkaisempia lauserakenteita kuin sovinnaista nyökkäilyä ja jaajattelua mielestäni sopivissa kohdin. Pölyä ei ole, vauvan kakkaa ei ole, sillä kaikki entinen on mennyt ja orjatyön sijaan olen saavuttanut ehkä hieman tylsistyttävän, mutta ah niin ihanan helpon elämäni takaisin.

"Sommaren med Göran" oli varsin viihdyttävä, minkä osan nyt ruotsalaisesta elokuvasta pystyi ylipäätänsä edes ymmärtämään. Ilta jatkui syvällisten kysymysten äärellä, jonka vuoksi seuraava päivä alkoi aavistuksen liian aikaisin. Epämääräistä kiertelyä kaupungilla, muutama vaate tarttui mukaan, samoin epäkäytännöllisiä mutta hassuja tuliaisia, ajanvaraus kampaajalle, päätös varauksen peruttamisesta, ateria siellä hyvässä kiinalaisessa. Sää ei taaskaan ole ollut puolellamme, hienot suunnitelmat eväsretkestä nurmikentillä sekä vierailusta puutarhalla eivät ole voineet kuin valua hukkaan sadepisaroiden mukana. Enää vaivaiset kaksi viikkoa jäljellä, lähtölaskenta alkaa ennen aikojaan.

Aamulla minut on unohdettu Scandicin oviin käyvän avaimen suhteen, jonka vuoksi joudun ajelemaan hissillä kerrosten välillä etsimässä henkilöä, joka sen minulle voisi ystävällisesti luovuttaa, sekä sen viimein saatuani vielä kerran alimpaan kerrokseen leimatakseni kortin toimintaan. Lasit ovat lähes kokonaan lopussa saapuessani paikalle ja joudun päivän mittaan suorittamaan uhkarohkeita ryöstöretkiä toisten vaunuille. Ehdin taas pitää vain huiman 15 minuutin ruokatauon ja juoksen takaisin jatkamaan perhehuoneiden jynssäystä. Yhdessä huoneessa on viipynyt suhtellisen iloinen seurue, jonka jäljiltä joudun ajamaan roskakärryn sisälle asti tyhjentääkseni huoneen käsittämättömästä määrästä jätettä ja ruoantähteitä. Pomo tulee kärryilleni puhumaan jotain, en ymmärrä sanaakaan ja näytän idiootilta nyökkäillessäni autuaasti hymyillen takaisin sopivissa kohdissa. Kello viideltä tajua karmean totuuden; olen siivonnut kolme huonetta kuin niissä olisi vielä vieraita paikalla, vaikka todellisuudessa asiakkaat ovat jo poistuneet. Soitan hätääntyneen puhelun ylemmälle taholle, joka tulee apuun saarnapuheensa kanssa. Hengenhädässä viimeisillä voimillani juoksen huoneesta toisen yrittäen saada ne edustavaan kuntoon siinä kuitenkaan liiemmin onnistumatta. Lopulta kaiken ollessa mielestäni tarpeeksi valmista muistan, että käänsin yhdestä huoneesta mukanaani kaksi pussia niitä hyviä Parrotsin pähkinäsekoituksia, ja mielialani kohoaa hieman. Tallustan kuoleman väsyneenä kärryilleni vain todetakseni, että joku muu on tehnyt saman liikkeen ja vienyt kauan haaveilemani pähkinät mennessään.

U2 on saapunut kaupunkiin ja kaikki fanit sen mukana, joista huomattava prosenttiosuus on päättänyt majoittua nimenomaan Scandic Europan katon alle. Hotellin alinta kastia edustavat meikäläiset saivat siis tänään siivota veren maku suussa tilaa näille kys. asiakkaille. Tällä hetkellä on lievää heikotusta ilmassa, kun ottaa huomioon vaivaisen vartin ruokatauon, josta on kulunut nyt reilut seitsemän tuntia. Taloudellinen tilanne alkaa lähennellä pientä kriisinpoikasta, myös viimeisimmästä vessassa asioinnista on vierähtänyt jo neljäsosa päivää. Eilen illalla luulimme jäävämme toistaisesti pysyvästi lukkojen taakse, kun ovenkahva ei suostunut yhteistyöhön (vitun vuokranantajamme, jonka täytyy olla aina niin erilainen; hän oli pitänyt toimivaa ovenkahvaa liian tavanomaisena, ja vaihtanut sitten tilalle kyllä huomattavasti yksilöllisen vaihtoehdon, jonka varjopuolena vain sattui valitettavasti olemaan toimimattomuus). Hätäinen puhelu lähemmäs kello kahdeltatoista yöllä vuokranantajallemme, joka lupasi soittaa korjaajalle aamutuimaan. Kahdeksan maissa sankarimme sittein viimein saapui, ja olimme taas osa muuta maailmaa. Monella taitaa olla illalle hienoja suunnitelmia, mutta minä ja P menemme taas kotiin katsomaan That's amore:a (harvinaisen viihdyttävä!) ja syömään kaneliomena mysliä :) Ja niin, mikä merkittävintä, I <3 GBG tasan 1kk tällä päivämäärällä! Yhteinen taival ei aina ole ollut ruusuinen, (vaan lähinnä vauvankakan tuoksuinen) mutta rakkautemme on pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kadehdittavan aitoa ja vahvistuu edelleen! Nyt voisin nousta metstämään ruokaa, jollei selkäni olisi näin yhteistyökyvytön.

Viime aikojen päätapahtumat lyhyesti:

*Joukko reilaajia on majoittautuneena kotoisasti narisevalle sohvallemme.

*Vierailimme edellä mainittujen reilaajien kanssa suhteellisen kaiken kattavassa Scandinaavisia taiteita esittelevässä museossa, nautimme päivällisen hämärässä intialaispaikassa, jossa salaatinkastike maistui aivan minttuhammastahnalta sekä harhailimme pitkin Göteborgin katuja etsiessämme vähemmän ääriään myöten yli buukattua baaria.

*Asuntotilanteemme muuttui vaivaisen päivän aikana muutamaan otteeseen; alunalkaen minun ja Kermitin olisi kuulunut tulla majoittumaan Alkio-opiston kurssirakennukseen, mutta muutaman epätoivoisen sähköpostin jälkeen saimme siirrettyä itsemme B-taloon.

Ruokapöydässä collegani hihittelevät jotain epämääräisestä huoneesta, jota yllyttävät minua vilkaisemaan. Kys. huoneen ovella koputan varmuuden vuoksi useaan otteeseen, mutta koska ketään ei kuulu avaamaan, raotan varovasti huoneen ovea.. Keskellä huonetta seisoo noin kolmissakymmenissä oleva, muuten aivan normaalin perheenisän näköinen mies, jos ei ota huomioon, että hän on pukeutunut vaaleanpunaiseen röyhelöminihameeseen, pitsisiin rintaliiveihin, kirkuvan punaisiin korkokenkiin sekä asettelemassa juuri blondia peruukkia ylleen. Mies ei ole moksiskaan, näyttää lähinnä vain tyytyväiseltä yllätetyksi tulemisestaan.

Soperran nopeasti ursäktat ja pakenen muiden kanssa nauraen käytävään. Työnantajamme osuu samaan hissiin, ja tiedustelee luonnollisesti miksi olemme suorastaan hysteerisessä tilassa. Kuultuaan tilanteen hän vain ihmettelee, emmekö ole aiemmin vastaavaa muka nähneet, Göteborghan on homojen ja transujen luvattu kaupunki ja hänelläkin useampi naisten vaatteisiin pukeutuva miespuolinen ystävä.

GBG se sitten osaa piristää väsyneen hotellisiivoojan muuten niin arkista työpäivää :D

Psyykkeeni tahtoi taas tänään valua viemäristä alas; saada ikuisen rauhan likapyykin seasta ja turruttaa tuskansa vessaharjan jynssääviin liikkeisiin. Mutta usko huomisillan suomaan hetkelliseen vapauden sekaiseen autuuteen antoi lisää voimia jatkaa pussilakanoiden vaihtoa neljän hengen perhehuoneeseen, jonka jäsenet arvatenkin tykkäävät yltiöpäisestä sotkemisesta.

P.S: I <3 GBG 3 vk tällä päivämäärällä :o Rakkautemme vain vahvistuu päivien virrassa!

Hetken mietiskelyn jälkeen saatoin keksiä joitain ratkaisun avaimia siihen, miksei kurkkuni ole vieläkään yhteistyökykyinen eikä muukaan habitus kovin hääppöinen:

* Remonttireiska-Ruuska haisteli vierailunsa aikana asuntomme seiniä ja heitti ilmoille villin epäilyn, että olisimme saaneet homeesta uuden alivuokralaisen. Olimmekin jo aiemmin ihmetelleet miksi suihkuverho näyttää mädäntyneeltä ja mitähän kummaa töhnää kaakeleiden välistä pilkistää. Mokomat itiöt osaavat sitten väsyttää ja hävittää äänen kuulumattomiin.

* Tänäänkin siivouslistalla oli liuta tupakankäryisiä huoneita, joihin ilmeisen fiksu suunnittelija oli keksinyt laitattaa myös aina yhtä raikkaat kokolattiamatot. Jo vain ääni kirkastuu tupakantumppeja yhteen kerätessä! (Ainoa mieluisa puoli kyseisissä huoneissa boheemin yleisilmeen lisäksi on se, että vaikka niiden asukkaat viettävät yleensä suht railakasta elämää (tämän voi päätellä usein löytyvistä drinkkilaseista, viinipulloista ja kondomeista) he ovat useimmiten myös keskivertoa avokätisempiä tipin suhteen. Tänäänkin olen rikastunut lähes 20 kruunun verran!)

* Täällä sataa aina. Eikös Göteborgin pitäisi olla Ruotsin aurinkoisin kaupunki? Huono yhdistelmä sateisuuteen on myös sateenvarjon puute. Joka päiväinen kastuminen sekä töihin meno/ tulomatkalla ei luultavasti ainakaan edistä parantumista.

Gäst: Du måste vara som en finnishgirl!
Jag: Du sade det!
Gäst: Varifrån Finland kommer du?
Jag: Ingenstans... Små stan hetter Äänekoski.
Gäst: AANEKOSKI! Det finns factory here!!!!!! Jag vet det!!!!
Jag: ...... WOW!

Olemme sittenkin osa jotain isompaa kokonaisuutta O_O