Rakkaat ystävät.
Halusin vain kertoa teille tämän.
Etten todella tiedä useinkaan, vain koetan tietää, edes jotain.
En useinkaan onnistu, mutta kokemus itse. Pyrkiminen, yrittäminen.
Aina jossain vaiheessa ikäänkuin aukeaa, nollautuu, putoaa täysin ilman mitään tapahtumaa.
Oleminen. En todella tiedä siitä paljon mitään. Sormenpäideni ulottuvilla vain on hienoja mysteerejä.
Elämän puutarha ympärilläni.
Mä uskon asioihin. Liekö uskominen yksi porteista hulluuteen, sekin.
En tahtoisi sanoa näitä asioita. Ihan kuin jokin nykisi minua hihasta hiljaisuuteen.
Stop making sense. And then start all over again.