kuljin mutten kulkenut, olin ylitse itsestäni
haamun askelia aamunkoitossa
kuinka kaupunki voikaan olla niin tyhjää täynnä!
romutetut sfinksit ovat markettejamme
me teemme ihmeistä suolasirottimia
meidän ajatuksemme pyörivät pilvilinnoissa
silti me ajattelemme että jos ei askeleemme
niin kuolema meidät erottaa kaikesta siitä
aina jokin varjomme kiipeää ohitse
pistämään kaulaansa silmukkaan
nälkäisinä, aina niin nälkäisinä jorisemme
kantakapakan vehreä tuoksu, tyhjissä laseissa
luumme niin kylminä ytimemme yllä yritämme
suojelemme pimeyttä itseltämme
josko joku yrittäisi tänään tulla?
häpeä on hyvästä, se johdattaa kuin katulamppu
romahduksen esi-asteelle, katastrofiin,
opettaisipa se kylmä tuli, repisi karkean ihon yltämme
pimeä kuilu kylmä lempi ei ole katala koskaan
vaan peilikuva, ihastuksen ensi alku
voi aamunkoitto viiltää reittämme, kirroosi, vatsahaava
tumpattu savuke, rotta pakenemassa koloonsa
seksillä näivettyneenä nielee myrkkynsä ja käpertyy
pöly kertyy kadonneen sormuksen päälle
valokuvassa kansion ensimmäisellä sivulla
eräänä hetkenä jona painoin pääni rinnallesi
sinä sanoit että olen tosi hyvä ja kaunis
olimme koko kaupunkia suurempia silloin
sillä me tiesimme mitä olimme
mitä kaupungeista koskaan
ne luhistuvat ennen meitä
ne ovat aina menneet mutta me olemme olleet
silloinkin kun meidän oli kuoltava
me emme ole mitään mahdotonta!
tämä on viimeinen yömme
ja jos haluamme se on aina ikuisesti
ensimmäinen meidän uskomme rakkautemme
se mikä on herkkä ja vahva ja heikko
on elävä ja ei kuole koskaan
kuin katakombeissa tähti ristin yllä
taivaiden lakeuksille loistava
kuin lämmin tuuli puhaltaa vehreällä niityllä
ikkunasta avatusta yrttien tuoksu
pehmeä musiikki kantautuu kaikkialle
siis tämä on kaupunki joka elää meissä
siis tämä on se rytmi joka on sydämemme
emme me ole kuolleita vaan hulluja
yltiöpäisen hulluja ja mielettömiä
raivokkaan eksyneitä, inhottavan selkeitä
surumielisen onnellisia ihmeitä
haluamme kaiken
kaiken mikä katoaa
kaiken mitä voimme tuhota
kaiken mitä voimme synnyttää
kaiken mistä luovumme
kaiken mikä kuolee
kaiken mitä on