On vaan minä, minä yksin, se on dramaattista,
kun vedit sokan irti meidän kranaatista.
Vaikee nousta jaloilleen,
vaikee uusiksi askeleet sovittaa,
ku pitäski kävellä omillaan.
Aika ei paranna, aika auttaa unohtaa.
Mut onks se hyvästä vai pahasta, mä en tiedä.
Voisko aurinko paistaa välil tännekin,
vai onks se itsekkäästi pyydetty?
Mä tarviin sitä, että sydämeni lämpenis,
kato tätä se on ollu sun jälkeesi.
Sä halusit lähtee, mä halusin jäädä,
siitä oikeesta tuli se väärä.
Mä en kuule sen ääntä, mä en tunne sit täällä,
niinku se ois ilmaa, nyt sä oot ilmaa
Uusimmat blogimerkinnät
- Paljon hyvii muistoi, alkaa olla aikaa 17.04.
- Ei toista voi koskaan menettää se mitä ... 12.04.
- Antaisin enemmän jos kerkeis, mutta pekka... 04.04.
- The wound heals but it never does, thatÂ... 04.04.
- You're strong when I'm breaking down an... 03.01.
- Sä et olisi aamulla siinä, sen tajusin mi... 21.12.
- Sulle voisin olla jotenkin oikee 20.12.
- Et sä mua paremmaksi saa, enkä enää... 20.12.
- IÂ’d let you go but I donÂ’t know how 17.12.
- Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan t... 30.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (5)
-
▼
2012 (89)
- ▶ joulukuu 2012 (4)
- ▶ marraskuu 2012 (6)
- ▶ lokakuu 2012 (4)
- ▶ syyskuu 2012 (5)
- ▶ elokuu 2012 (2)
- ▶ heinäkuu 2012 (3)
- ▶ kesäkuu 2012 (3)
- ▶ toukokuu 2012 (2)
- ▶ huhtikuu 2012 (6)
- ▶ maaliskuu 2012 (10)
- ▶ helmikuu 2012 (26)
- ▶ tammikuu 2012 (18)
- ▶ 2011 (161)
- ▶ 2010 (106)