IRC-Galleria

Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo.
Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen.

Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä. Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä.
Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii. Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis.
Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun.
Ku sun hippaleikeissäs kiinni nää samat kaavat, jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaan saada.
Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni, pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
Voisko olla totta, et mulleko joku sopiva vai? Mulla sun sydän, sulla mun kotiavain.

Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä rauhan saan. Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.

Alkuhuuma: ruusunpunaset linssit, pinkit sangat. Tai silmist vamma, sokeus ei pitkälle vissiin kanna.
Jotenki se kävi, näin sun todelliset värit, ja järki koko yhdesolemisest hävis.
Rilluttelu, toiset naiset, halusin vaihtaa pois sen kaiken. Mut yks keskustelu teki susta toisenlaisen.

Enkä pysty siihenkään, et oon yöllä pystyssä viideltä. Ylivireen, hyvin kireen, taas löytyy yks syy riidellä.
Vääntö päällä, soutaa huopaa, Matti ja Mervi, illan kysymys lentääkö kaulin vai kattila ensin?

Unelma vai painajainen? Totta vai pelkkää harhaa? Tienviittoi helvettiin, hei nyt mennään harhaan.

Lasken onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään.
Ja kun saan sen kiinni, en päästä otetta millään.

Could you whisper in my ear
The things you wanna feel
I'll give you anything
To feel it comin'

Do you wake up on your own
And wonder where you are
You live with all your faults

And I'll do anything you ever
Dreamed to be complete
Little pieces of the nothing that fall
May put your arms around me
What you feel is what you are

en kadonnu kerta rysäyksellä vaa hitaasti
ku jotai puuttuu yleensä sitte vasta herää
ja jos haluu takas on vaa lähettävä perää
helpointa on pullon pohjalta itteensä ettii

Askel eteenpäi ja kaks taakse
joskus on välttämätöntä kääntyy vaan jatkaakseen
laitettava jalkaa sen toisen jalan eteen
taakse jääny tulee vastaan vaik toisin kuvittelee
ympäri mennään ja yhteen tullaan
ei auta jäädä tsiigaa liikennettä kadunkulmaan
ja vaikka matkalle on äärimmäisen helppo juuttuu
vasta ku palaa takas, tajuu kui ite muuttuu
meil on taipumus ajatukset paikalleen köyttää
mut josset koskaan eksy, sua ei voi ikin löytää
harvemmi sitä kompastuu ensimmäiseen kiveen
ja tie on kuoppane, ku kaivoin kuopat iha ite
hyvässä lykys välillä me risteyksessä seistään
pala marmorii joka omaa kuvaansa veistää
tekee terää repästä eikä vaa kiertää kehää
ku kaikki kuollaan joskus, mut harvat oikeesti elää

Lähelle on pitkä matka
ja vielä paljon kulkematta
itteeni vuosii vedättäny
mut edestä löytää minkä taakseen on jättäny
lähelle on pitkä matka ja vielä paljon kulkematta

vedä lääkkeitä että jaksat herää ja kestää näit käärmeitä

mä nään niitä jotka taistelee ja kuulen piipittämist
siit mite voima toimii, tarvitaa ku minkit kärsii
nään kannabis kulkueit ja toitottamit
mut kuka marssis psykiatrisee hoidon takii
nään johtajia jotka povaa käännettä
ja kaikki puhuu vaa et kuulis oman äänensä
mä nään ihmisii toine toistaa itsekkäämpii
jotka itkee, rämpii niitte itsesäälis
manaa kylmyyttä sateessa seisten
en saatana itkis vaik salama iskis ja veis ne
nään nuorii jotka hukkaa niitten elämänhalun
ja katon mite hukkaa niitte elämä valuu
saa ne korkkaamaa pullo ja vetämää savut
ku kaikist pelottavint on se et elämä jatkuu

e päivä on jo ehkä tänää
ku elämä nähää enää monimutkasena laskutehtävänä
ja meiä vastuulle jää nähä
ku kaikki on nii vitu viisait ettei maalaisjärki mahu enää päähä
jumala ei asu enää täällä
loppu o väistämätön
tää o kaheksannen päivän päätös
mä nään miten kaikki palaamaton palaa alkuu
maa halkee, tuhkaa sataa, magmaa valuu
eikä kukaa meistä selvii siit puhdistuksest
ja ihminen maanpäälllä enää tuskin kulkee
mä nään pelastuksenki mut se on aika etäist
kato ympärilles ihminen on sairas eläin

Mitä sit ikin edes onki, niin me selvitään
Pakko on vaan kuolla, eikä sitäkään jos
Elä elämääs, elä sitä hetkessä
Pidä kii jos sul on jotain mitä menettää
Anna viisaiden pitää tää pallo pystyssä
Me hullut viedään sit eteenpäin minkä pystytään
Oon ollu tähän asti asiallinen
Mut ihmepillereit on enää rasiallinen
Ei aikomust antaa tän valuu käsistä
Mä haluun välittää, demonini hävittää

En oo tunnoton tai tuskissani
Mä oon askeleen edellä ajatuksiani
Teot tulee edel, järki ehkä myohemmin
Lopputulos korvies kautta sydämen syöveriin

Kun taivas on musta ja mieli viel tummempi
Älä jää nuoleen sun arpii ja mustelmii
Ku tuntuu siltä, ettei tunnu miltään
Pidä kiinni

Niin usein sama fiilis
Samat jutut mun mielessä
Ne sanat hukkuu ku ihmisetki vierestä
Ne sanat mistä mä puhuin mä en valehdellu
Nyt kuuntele tarkkaa
Jo tarpeeks on sattunu
En sano anteeksi se toistaa itseään
Ite ihmeissään ku en opi vielkään virheistä
Vaik mun pitäis jo skarpata takias
Mut ku liian usein pyörii mieles tuhat asiaa
Mä en saa selkoa
Tää ei oo helppoa
Kun en pysty kaikkee kertoa
Ehkä on parempi vaan unohtaa ja jatkaa
Vaik se tuntuu vaikeelt olla unohtamatta
Mä en vaan kykene
Joku mua estää
Niin ne ajat muuttuu munki pakko täst jo mennä
Kokeile siipiäs ja lennä mukana
Liian usein mokaan
Ilman sua mä olen hukassa

Välil on vaikee pysyy maailman menos mukana
Ku ajatukset pyörii päässä vaik en ookaan humalas
Siin vaihees otan iisisti ja pysyn himassa
Ainoo mitä kuuluu on ne lasten äänet pihalta
Haluun vaan rauhottuu ja olla omaa itteni
Ettei elämä ois mulle joka päivä itkemist
Tiedän en oo ainoo jol on vaikeet silti
Yritän ottaa elämästä kaiken irti
Tykkään olla yksin, nautin näist hetkist
En puhu kellekään näin välttelen stressii
Tää olo rauhottaa mieltä ku vihreä tee
Tarviin omaa aikaa että tiedän missä mä meen

Musta tuntuu että kaiken mihin kosken muutan paskaks
Musta ei saa tekemälläkään kuningas Midasta
Jos mä en pysty hallitsemaan mun mitään lihasta
Vaikka moni yrittää, ne ei vaan osaa auttaa
Tällä hetkel mä en tarvii mitään muut ku omaa rauhaa

Mun ongelmat on aivan liian kaukana
Mä koitin mutten pysty niitä pois ees viinal hautaamaan
On pakko ottaa hetki irti, päästä irti arjest
Päästää irti rytmist, päivärutiinist ja irti kaikest
Mun on pakko ottaa hetki omaa aikaa
Ratkoo omat ongelmat, ja kohtaa kovat paikat
En jaksa enää jokast tunnet peittää taakse
Otan askelen eteen etten ois selkä seinää vasten

Ne sanoo että pitäis nauttii elämästä ku on nuori
Mut mun sisäl kuohuu vaik on tyyni ulkokuori

Life is short, break the rules, forgive quickly, kiss slowly, love truly, laugh uncontrollably and never regret anything that made you smile