Tää kertomus alotetaan nollasta, siitä kun luokkahuoneen peräl rauhas halus olla vaan.
Mut toisille hiphop oli vaan hetken huumaa vaan, tänään kukaan ei koskaan muista tehneen muutakaan.
Kouluvihkot aina täynnä kaikkee muuta mitä piti, silti alust loppuun aina oma suunta mikä piti.
Nuori kundi valmiina ottaa maailman vastaan, puheet auktoriteettien kanssa päätty haista paskaan.
Se ei nielly mitään, mut ei myöskään tienny sitä, että kun tuut tiettyy ikään, niin sun viel kyl pitää.
Silti se kapina muokkas pojasta sen nuoren miehen, joka ei edelleen suostu jättää mitään puoleen tiehen.
Jes jes vahingonilonen vilkas vekara, ei ollut milloinkaan se, joka luokas viittas ekana.
Kävi lukion kans samaan aikaan elämänkouluu, kulmil oppi muutkin kun kotitehtävät touhuu.
Se tieto yhtä arvokasta, kunhan selvii ruhjeitta. Oppii hallitsee tunteita, saa tukee jengin kundeilta.
Siel siniset silmät vaihtaa väriä, ketä tunnet sil on väliä, huijarit saattaa vaan hävitä.
Siellä ystävät tukee toinen toistaan, yksin ei kukaan koskaan voi ees loistaa.
Joukkuehenki - frendien kans tuntuu vahvemmalta ja vaikka tekee juttui joita ei voi anteeks antaa.
Niin se paine muokkaa kestämään, junnuvuosien ystävyys ja side se on kestävää.
Veri ei ole pois pestävää, mut sä opit ja päätät itse mitä teet tänään.