Kylmä pelottaa, mä haurastun kokonaa. Istun yksin kotona, en kauaa jaksa odottaa.
Kello pyörii enkä vieläkään oo varma, et mitä pitäs tehdä, ehkä mul on tunnevamma?
Pienen palan poimin susta mukaan, voi hyvin missä kuljetkaan.
Tunnen kuinka syke katoaa, sydänkäyrä piippaa viimeisen kerran kun tää katkeaa.
Mä joskus luulin, et rakkaus ois ikuista. Mut se on kyyneliä päiväkirjan sivuilla.
Haihduttiin niinku lumi kevätsäässä, käsi kädessä käveltiin pettävällä jäällä.
Turhaan pelkää ettei yli pääsis ikinä, ku aika korjaa haavat saa toivon sykkimään sisimmäs.
Yksinään tiskillä viskiä tuplana, ja ainoastaan sinä pyörit mun ajatuskuplassa.
Sinisin silmin olin aivan sun lumoissa, nyt on turha itkee ku ei nuori rakkaus kukoista.
Eikä se liekki saanu happee vaan se sammui, näin ne ihmissuhteet katkeaa.
Mene vaan, mene vaan, mee vaan.
Mä kuljen mukanas, varjona takanas. Muista hyvää, älä suotta oo pahoillas.
Mene vaan, mene vaan, mee vaan.
Takas ei palata, vaikka kuinka haluttais. On aika hyväksyy fakta: Tää katkeaa.