Vähän väliä miettiny et mitä mä teen täällä,
Ku viimiset vuodet on ollu aina yhen päässä.
Hiki pääs onnistumisest, drinkin pääs unohtamisest,
Askeleen putoamisest.
Kaukana sieltä, eikä matkaa kurota siten,
et uhotaan miten nopeasti sen voikaan taittaa.
Todellisuudessa millään ei voita aikaa,
Hukkasin vuosikymmenen ettimäl toista paikkaa.
Minne ongelmat ei jahtaa, nappaa kii ja kaada mua
Mis mä reagoin muutenki ku lyömäl tai lamaantumal.
Mä paloin loppuun sil matkal.
Mä en voi paeta itteeni enää, joten mä en jatka.
Mä jään tähän, uudelleenrakennan mielen,
Vahvemman ruumiin, paremman miehen.
Kunnes ei jää mitään todistettavaa
Mä pystyn puhkaseen tän kuplan. Anna sen palaa...