IRC-Galleria

"Kiitos ihmisille jotka eivät esitä mitään, vaan uskaltavat olla oma itsensä. Kiitos ihmisille, joiden takia minä voin olla oma itseni"


pidin lupaukseni, ja täälä se soi, VIHDOINKI<3

Tää paikka vie mut ahkeruudest laiskuuteen
Keskiverto elämä perustuu samanlaisuuteen
Kaikkeen tottuu paitsi itse tottumiseen
Muutos alkaa sanoista ja loppuu niiden loppumiseen

Rappiolla on hyvä olla, tappiolla
Koska menestyminen maksaa, helpompi matti olla

Täällä onks asiat nykyään muka paremmin
miks huoneet on vieläkin täynnä virastopaperii
On paha olla, niin, niin paha olla
Jatkuva valitus on ajatonta
Raha motivoi työhön ja laskut pakottaa siihen
Pitäskö nauttii vaihtoehto elämä pattan siivel
Vanhemmat toimii esimerkkinä
Mut jos ei oo voimii, tai esimerkkiä
Hengitä, hengitä
Piinan kanssa on vaan helpompaa selvitä
Ja monet tekis mieli huutaa, mut kenellä on aikaa kuulla
Elämää heitteillä, minne se ohjaa
Sen takia mäkin melkein kosketin pohjaa

Mä olen vierelläsi vaikket mua siinä nää,
nään sut vierelläni, joten mikset jäisi pidempään.

Mä tunnen eläväni, näätsä tän smailin,
et saa pyyhittyy sitä sanoillasi taikka paintil.

Me tehtiin kaikkee, hyvää ja rivouksii,
pohjalla oltii mut sieltä me noustiin.

Se mitä aikaan saan on kiinni musta vaan,
nyt parhaita paloja mun elämästä rustataan.

Teijän rinnalla tää poika tulee loistamaan,
tällä pojalla on pala kultaa muistoissaan.

Tää on tieni mitä oon kulkenu lapsest asti,
koitan jaksaa vaik päivä muuttuis paskemmaksi.
Ota pelkosi mitä olet pelännyt,
älä peräänny, sä elät nyt.

Tää menee sulle jos tunnet eläväsi,
ja elämäsi rullaa.

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin baby palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

paikoilleen jäämisen vaikeus on saada vastakaikua
vaik mä annan kaiken must, se ei auta jos mä korotan mun ääntä

senttien päässä ollaan sen tien päässä
löydä mun lohdun äänest, oisi väärin jäädä
seuraan etäältä mihin ikin tää vie mut
sä et voi tulla mukaan, mut kannan kuvaa sust sielus

ei se pääty viel, must tuntuu et mä nään sut viel
mut se on seuraavassa elämässä, sä et oo enää tässä
ja mun on mentävä, mä en nyt voi pitää ketään tässä
kyl sä ymmärrät, pakko sun on ymmärtää
mä en voi tanssii tyhjän pääl, enää yhtäkään askelta
en edes kaks kertaa vahvempan,
täältä käsin mä voin vaan hakee sua katseella
ajat muuttuu, tavat muuttuu,
vuodet kuluu, laulun sanat muuttuu
teinipojalla jäi pala kurkkuun, hetkestä jollon oikeet sanat puuttuu
tää on aina mun toimintaa katkaisemassa
ja rubikin kuutiokin on ratkaisematta
viimestä sanaa ei sanoa voi
pliis, älä sano hyvästi, sano vaan moi

Pyöriikö sun ajatuksissas mun nimi tänään?
Missä sä oot, kun mä tarvin susta päänsilittäjää?
Missä oot, nyt vietätkö vapaailtaa?
Haluisin sut viereeni hengittämään samaa ilmaa
Nyt yksin taas oon, sä olit mun hyppy tuntemattomaan
Mutta mulla ei ollut laskuvarjoo

Kahden palan pelistä nyt taas puuttuu pala
Mutta missä on se syy, sanoinko jotain väärää?
Mitä muuttaisit, eilisen takaisin jos sais kääntää?
Enkö välittänyt tarpeeks, rakastinko liikaa?
Etkö saanut kaikkeeni vai aikaas varastinko liikaa?

Välil mietin miksen itke enää?
Miksen herää koskaan virkeen enää?

Dokausluoja on kyl hoitanu mun leiviskän,
ku pullo suussa iso poika tullu teinistä.
Ku tapan ollu tinttaa sen kolme iltaa viikossa,
ei vaikutukset pysyis ees korsetilla piilossa.

Niin paljon enemmän ku kaipaisin,
jos saisin kaiken yhdes paketis nii vaihtaisin.
Nää on näit iltafiiliksii ku löhöö sohvalla,
aamulla sit kaikki on taas kohdallaan.
Ei kerkee pysähtyä kelaamaan,
bottomline - joskus saattaa kyllästyä pelaamaan.

Joskus tuntuu et on maailman onnekkain,
mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain.
Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta.
En voi sanoo ettei menneisyyden haamut ikin hämää,
väärät muistot ja hiljaisuus ne saa mut tikittämään.

En haluu palata, jo liikaa matkaa takana,
liikaa palaneit siltoja, siit ku olin kakara.
Mä päätin et riidan tullen enää käytän suuta,
ja laitan jalkaa toisen eteen, nenä näyttää suunnan.
Voin kääntää sivuu mut on vaikee olla muistamatta,
kannan mukan juttuja joitten pysty ees kuiskatakkaa.
Mut viel kuulen nii monen suusta paskaa,
se panee miettiin ja tekee mieli huilata taas...

Mä pyydän anteeks mut en tekis toisinkaa
Se ei riitä et ite tahtoisin vaan et sä ymmärrät
En voi ku toivoo et ehkä joku päivä sä vielä mua ymmärrät

Niin usein sama fiilis
Samat jutut mun mielessä
Ne sanat hukkuu ku ihmisetki vierestä
Ne sanat mistä mä puhuin mä en valehdellu
Nyt kuuntele tarkkaa
Jo tarpeeks on sattunu
En sano anteeksi se toistaa itseään
Ite ihmeissään ku en opi vielkään virheistä

Mä en saa selkoa
Tää ei oo helppoa
Kun en pysty kaikkee kertoa
Ehkä on parempi vaan unohtaa ja jatkaa
Vaik se tuntuu vaikeelt olla unohtamatta
Mä en vaan kykene
Joku mua estää
Niin ne ajat muuttuu munki pakko täst jo mennä

Nyt oon etäinen ja siks kai arastan,
ehkä pelkään pahinta tai mä vaadin parasta,
mut siin samas tullu vastaan rajani.
Oon sanonu pahasti niin monta kertaa,
tää on niin vaikeet ku ei mikään tunnu miltään.
En haluu olla tiellä enkä viedä mitään keltään.
Mä oon pahoillani et tää meni täl tavoil,
vaik siit ei tullu mitään vaik sä tahdoit.
Mä kelasin et oisin saanu otteen meist kahesta,
tiedän tää on perseestä mut en jaksa valehdella.
Puhun suoraan mut en mä halu satuttaa,
sä oot kaunis tyttö ja tuut löytään jotain parempaa.

Sun pitää jatkaa sun elämääs muualla,
mä en kuulu siihen, mä toivon et oot kunnossa.
En halu satuttaa tai särkeä sydäntäs,
mä toivon et oot kunnossa, oot kuitenki mun ystävä.

Järki pyytää eteenpäin ja unohda,
mut miten tän voi kumota?

Tahdon unohtaa mut jossain se kolkuttaa,
mieltä horjuttaa, laittaa mut ontumaan.

Yrität unohtaa mut se ei vaan haalistu,
se jää elään mul on siitä aavistus.

Teko,toive,muisto,menetyski,
sä et oo ikinä yksin.