Sä olit se auttava voiman pesä
kun mä kärsin masennuksesta ja kiersin noidankehää
Oon päättänyt, ettei pimeys voita enää
Jos ei musta kuulu pariin päivään, soitat perään
Kysyt oonko mä syöny, onko kaikki ok
Liian usein vastaan sulle vaan, että: "joojoo"
Silti kiitos siitä
mä arvostan sitä, en aina pysty sanomaan sitä
mut mä tarkotan sitä
Tiimalasis hiekka käy vähiin jokaiselle
eniten se sattuu kun niin käy sun lähiomaiselle
Ennen kuin on myöhäistä, mä haluun sanoa nyt
teille, et mä "rakastan sua"
vaistoot aina kun mä hommiani vastatuules paiskin
Kun sä katot mua, tunnen kuinka sisäinen valos palaa
tiedät kaiken ennen kuin mä ehdin edes sanoo sanaa
Nyt nään tarpeeksi syytä pyytää anteeksi
Yhtään elämänoppiis en voi syyttää valheeksi
Suhun on osottanut syyttävä sormi, vaikka ite oon se ryyppäävä torvi
Ehkä siksi mä tunnen itteni vähän hylätyksi
ihmissuhteet menee vituiks, nukun yöt yhä yksin
Mä kestän sen kun mies, mutten haluu miettii miten mun käy
kun susta aikanaan sammuu liekki
Mä niin pelkään sitä päivää
Mun kohdallani ei oo ollu mikään iisii
Niin paljon tunteit, joit en pysty käsitteleen
En haluu tietää, että sunkin aikas vähiin menee