IRC-Galleria

Voi katsoo syvälle peiliin ennen kun toisen elämän rikkoo
Frendini palaa takas enää painajaisunissa
Ystävyytemme oli kuin yks sielu kahdessa ruumiissa
Yks alku, yks loppu, pitää jaksaa valvoo
Kakskymppisenä ei oo vielä nähny maailmastakaan paljoo

Mä herään tyhjään hiljaisuuteen niinkuin hautajaisaamuun
sä oot lähtenyt pois mä sain kaatuun kaiken mihin uskoin
Tuijotan oveen, josta lähdit
Meidän juttu ei siis ollu kirjoitettu koskaan tähtiin
Ei oo enää meitä, katson valokuvaasi
Rinnassa pieni sydän sanoo "tahdon mukaasi"
Sun perään huudan, etten haluu ketään muuta
Ja vain kaiku vastaa, ettei huutos mitään enää muuta
Koko maailma oli mun kädellä tovin
Katsoin onnee silmästä silmään, annoin sen kävellä ohi
Pyöriikö sun ajatuksissas mun nimi tänään?
Missä sä oot, kun mä tarvin susta päänsilittäjää?
Missä oot, nyt vietätkö vapaailtaa?
Haluisin sut viereeni hengittämään samaa ilmaa
Nyt yksin taas oon, sä olit mun hyppy tuntemattomaan
Mutta mulla ei ollut laskuvarjoo

Miten niin kauniit hetket saattoi päättyy pienestä
Kauneus kestää hetken, tuska pienen ikuisuuden
Kauneutes sai vallan musta, mieleeni ikuistuneen
Välillä luulen, että oon päässyt yli susta
Mutta se illuusio haihtuu, totuus on niin sysimusta
Miten mä voin koskaan tulla toisen ihmisen kanssa toimeen
Kun sydän sanoo, että on tavannut jo sen oikeen
Nyt sydämenmuotoinen maa puuttuu pakasta
Kahden palan pelistä nyt taas puuttuu pala
Mutta missä on se syy, sanoinko jotain väärää?
Mitä muuttaisit, eilisen takaisin jos sais kääntää?
Enkö välittänyt tarpeeks, rakastinko liikaa?
Etkö saanut kaikkeeni vai aikaas varastinko liikaa?

Vaikka pieni sydän varautuis pahimpaan
En millään saa mahtumaan mun ajatusmaailmaan,
ettet oo enää mun, oon vaan pelkkä kaveri
Mä rakastan sua, en osaa sanoo sitä paremmin

Kaikki hyvä tuntuu pahalta ja paha hyvältä
sen takia että testataan, kuinka hyvä sä pystyt olemaan

Älä usko minua, kaikki mitä sanon on valetta
kato itte, totuus on siellä, sisällä (KUUNTELE)
eikä kukaa oppis mitään jos vastaukset annettaisiin valamiiksi
ja vastaukset täytyy löytää itse
eihän ne muuten ois sun vastauksiasi

Samaan paikkaan johtaa monta polkua
riippuen mistä oot tulossa
rikkinäisistä peileistä opittuja totuuksia

mä tulin pyytämään, sä et haluu jakaa omastas
emmä enää pyydäkkään
ei köyhiä, ei sun suomessa
ei työttömiä, ei sun suomessa
voisko ne sun robottis myös elää tän mun elämän
juossu ku hullu, elävä kuollu (ei enää)
mä oon ollu liian kaua päissään
mä oon ajattelematon, pysy täällä järjissään

tietämättömänä kärsiny tyhjästä olosta
löysin itseni pyhästä sodasta
ihmisen puolesta koneita vastaan, luonnon puolesta ihmisiä vastaan!

Miten sä voit tehä enää?

juokse sinä uuden tulevaisuus on niin tumma
ja lopussa alku jo siintaa
oi kuinka sinua rakastin
en voi sanoilla paremmin piirtää

Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo.
Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen.

Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä. Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä.
Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii. Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis.
Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun.
Ku sun hippaleikeissäs kiinni nää samat kaavat, jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaan saada.
Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni, pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
Voisko olla totta, et mulleko joku sopiva vai? Mulla sun sydän, sulla mun kotiavain.

Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä rauhan saan. Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.

Alkuhuuma: ruusunpunaset linssit, pinkit sangat. Tai silmist vamma, sokeus ei pitkälle vissiin kanna.
Jotenki se kävi, näin sun todelliset värit, ja järki koko yhdesolemisest hävis.
Rilluttelu, toiset naiset, halusin vaihtaa pois sen kaiken. Mut yks keskustelu teki susta toisenlaisen.

Enkä pysty siihenkään, et oon yöllä pystyssä viideltä. Ylivireen, hyvin kireen, taas löytyy yks syy riidellä.
Vääntö päällä, soutaa huopaa, Matti ja Mervi, illan kysymys lentääkö kaulin vai kattila ensin?

Unelma vai painajainen? Totta vai pelkkää harhaa? Tienviittoi helvettiin, hei nyt mennään harhaan.

Lasken onnen ovesta sisään, pyydän olemaan pitkään.
Ja kun saan sen kiinni, en päästä otetta millään.

Could you whisper in my ear
The things you wanna feel
I'll give you anything
To feel it comin'

Do you wake up on your own
And wonder where you are
You live with all your faults

And I'll do anything you ever
Dreamed to be complete
Little pieces of the nothing that fall
May put your arms around me
What you feel is what you are

en kadonnu kerta rysäyksellä vaa hitaasti
ku jotai puuttuu yleensä sitte vasta herää
ja jos haluu takas on vaa lähettävä perää
helpointa on pullon pohjalta itteensä ettii

Askel eteenpäi ja kaks taakse
joskus on välttämätöntä kääntyy vaan jatkaakseen
laitettava jalkaa sen toisen jalan eteen
taakse jääny tulee vastaan vaik toisin kuvittelee
ympäri mennään ja yhteen tullaan
ei auta jäädä tsiigaa liikennettä kadunkulmaan
ja vaikka matkalle on äärimmäisen helppo juuttuu
vasta ku palaa takas, tajuu kui ite muuttuu
meil on taipumus ajatukset paikalleen köyttää
mut josset koskaan eksy, sua ei voi ikin löytää
harvemmi sitä kompastuu ensimmäiseen kiveen
ja tie on kuoppane, ku kaivoin kuopat iha ite
hyvässä lykys välillä me risteyksessä seistään
pala marmorii joka omaa kuvaansa veistää
tekee terää repästä eikä vaa kiertää kehää
ku kaikki kuollaan joskus, mut harvat oikeesti elää

Lähelle on pitkä matka
ja vielä paljon kulkematta
itteeni vuosii vedättäny
mut edestä löytää minkä taakseen on jättäny
lähelle on pitkä matka ja vielä paljon kulkematta

vedä lääkkeitä että jaksat herää ja kestää näit käärmeitä

mä nään niitä jotka taistelee ja kuulen piipittämist
siit mite voima toimii, tarvitaa ku minkit kärsii
nään kannabis kulkueit ja toitottamit
mut kuka marssis psykiatrisee hoidon takii
nään johtajia jotka povaa käännettä
ja kaikki puhuu vaa et kuulis oman äänensä
mä nään ihmisii toine toistaa itsekkäämpii
jotka itkee, rämpii niitte itsesäälis
manaa kylmyyttä sateessa seisten
en saatana itkis vaik salama iskis ja veis ne
nään nuorii jotka hukkaa niitten elämänhalun
ja katon mite hukkaa niitte elämä valuu
saa ne korkkaamaa pullo ja vetämää savut
ku kaikist pelottavint on se et elämä jatkuu

e päivä on jo ehkä tänää
ku elämä nähää enää monimutkasena laskutehtävänä
ja meiä vastuulle jää nähä
ku kaikki on nii vitu viisait ettei maalaisjärki mahu enää päähä
jumala ei asu enää täällä
loppu o väistämätön
tää o kaheksannen päivän päätös
mä nään miten kaikki palaamaton palaa alkuu
maa halkee, tuhkaa sataa, magmaa valuu
eikä kukaa meistä selvii siit puhdistuksest
ja ihminen maanpäälllä enää tuskin kulkee
mä nään pelastuksenki mut se on aika etäist
kato ympärilles ihminen on sairas eläin

Mitä sit ikin edes onki, niin me selvitään
Pakko on vaan kuolla, eikä sitäkään jos
Elä elämääs, elä sitä hetkessä
Pidä kii jos sul on jotain mitä menettää
Anna viisaiden pitää tää pallo pystyssä
Me hullut viedään sit eteenpäin minkä pystytään
Oon ollu tähän asti asiallinen
Mut ihmepillereit on enää rasiallinen
Ei aikomust antaa tän valuu käsistä
Mä haluun välittää, demonini hävittää

En oo tunnoton tai tuskissani
Mä oon askeleen edellä ajatuksiani
Teot tulee edel, järki ehkä myohemmin
Lopputulos korvies kautta sydämen syöveriin

Kun taivas on musta ja mieli viel tummempi
Älä jää nuoleen sun arpii ja mustelmii
Ku tuntuu siltä, ettei tunnu miltään
Pidä kiinni