IRC-Galleria

Tiedäthän sä miltä tuntuu olla liekeissä,
Maata unetonta yötä tyhjän vieressä,
Pitää levotonta liekkiä hengissä,
Enkä pois mä saanu sua mielestä.
Mutta huomasin sen vuosien vieriessä,
Kauan oon ollu jo liemessä,
Oli aika mun edetä mun elämässä.

Oman mieleni mukaan, en laske mun päätä
Voit seistä sanojes takana, mut seisotko ryhdikkäänä
Hommat hoidettava, vastuu kannettava
Mitä ikin saakaan enemmä on takas annettava
Ja sanon tän itteni sekä squadin puolesta
Meil on ryhtii sitä lujuutta ja luonnetta

Keinoteko elämyksii, väsyneit vätyksii
Jännittämäs et tuleeko hyväksytyksi
Nolo näyttää hyvää oloo, muutenkun humalas
Mä en ketään kumarra enkä kävele kumaras
Se on ryhtii

Mun ystäväpiiris on menty eikä löysäilty
Toisilta veto eksyy kun kemikaalit ehtyy
Mut ketkä ei vedä mitään saa tääl eniten tehtyy

Kai kaikist tuntuu et me pudotaan tai upotaan
Ja jokainen etsii tapaa millä sut voi unohtaa.
Pakenee pariin viivaan, pakenee humalaan
Ja haukkoo henkee ku sais tekohengitystä Jumalalt.
Kuka vaan voi auttaa lainaamal tulta,
Mun täytyy polttaa pois tää kyynisyys.

Mä kuulin sanottavan, et uusii tulee ku yhden menettää
Mulle meno ympäril on ollu yhdentekevää
Mä en voi pitää muit pystys ku itteään vaikee hallita
Se on minä, meitsi ja mä vastaan maailma
Paljon mä sanoin, vähän vaan tarkotin
Ja mä muuttaisin paljonki... ei!
Mä muuttaisin kaiken jos voisin käydä sen keskustelun uudestaan
Mut joskus mä en osaa puhuu, mä osaan vaan kuunnella
Virheistä opitaan, annetaan hyvän kiertää
Kokeillaan rajojamme, miten paljon sydän sietää
Lopult se on puutunu tunnoton lihas
Vaik ei se siitä nytkään oo kaukana
Mut jaksan uskoo, ettei kaikki hyvä oo kaukana
Vaan se on jossain tuolla lähellä, ja mä jaksan kävellä
hamaan loppuun asti, vaikkei ollakaan vahvoilla
Hyvät asiat ei synny puolittaisel tahdolla

Mä koitan lukee sust tän hetken tarkkaan, sä tulkitset mun eleitä
En koita peitellä äänensävyihin kyyneleitä
Tää tuttu tunne tää muil, mut tänään ennen ku puhun
Sanon, et usko, tää kaikki on rakennettu muhun
Mä tartuin uskossa, matsit ikuisuudesta
Mut aivan liian helppo löytää sama uudestaan
Sanat rikkonu muutki ku hiljausuuden, anna
Anna anteeks, voin sanoa, vaikkei se paranna
Tiedän täl on vaikeet osuu, mut menee kai liki
Nää on niit hetkii, et pystyn unohtaan nimeniki
Mut viis muusta, mul samat viat ku isälläni
Sanat on suoria, et tunnet mitä mun sisälläni
Kiitos kun kuuntelit, vaikken nähny sun huojentuneen
Näin maailma teki sen tuudittamal mut unten uneen
Ajetaan ajatusten juna pois raiteiltaan
Sä elät täällä taas näitä vaiheita

''Tält se tuntuu.''
Ne voi luoda tunnelmii, olla elämää suurempii
Sanoja vain, niinku laulussa jota me kuunneltiin
Mut tää ei oo sitä, mä tiedän kelle kirjotan
Itelleni, sulle, meille, ketä kiinnostaa
Ne on sanoja vain roikkumas ilmasta
Sanoja vain, ilman niitä olis hiljasta
Koska sä et puhu paljon ja muuten
sä kuulet sen kuinka mun sydän hakkaa rinnassa
Ja jos ne on sanoja vain, ni ootsä aidost pahoillaan?
Koska teot tuppaa viemään painon sanoilta
Ja mä en keksi yhtään sanaa, jol ois merkitystä
Joka hyvittäis kaiken, mä etsin yhtä
Joka korvais sen miten sä satutit
Ja satutat ja satutat, ja sanot, et sä kadut sit
Sanoja vain, vakavalla naamalla
Ja mä en tiedä mikä tää on jos rakkaus on vaan sana

Mä etin kaikki alta, ei ois ees pakko
mielummin olen yksinäinen susi ja erakko
kuin kerjäläinen hyväksyntää anomassa
tässä talossa on toinen mutta silti oon omassa seurassa
en pyytänyt en, kehottanut jälkeenpäin ajatellen parempi etten ois ottanut mukaan
mut ei se haittaa kaltaisiis oon nähnyt monta
yksi naama lisää ei tee musta onnetonta
mun elämä on valomerkkiin asti juopumista ja seuraavan aamun häpeää, vieraasta luopumista
viivyt päivän taikka vuoden aivan sama sä oot mun, mä oon sun kertakäyttö kama

Mä en itke perääsi kun sä meet
jos huomaat poskellani kyyneleet
ne on siks' ettet poikennut toisista
sisältä tyhjistä'päältä suloisista
huuhdon huikalla makusi suustani
kerron ulvoen kuulle kaipuustani
kusen illalla viemäriin muistoni susta ja jatkan mihin eilen jäin

Mua kuvaa adjektiivit iso, komee plus kaunis
Oonks mä muka raukkis? Boi näytä sun hauis

Choose life. Choose a job. Choose a career. Choose a family. Choose a fúcking big television, Choose washing machines, cars, compact disc players, and electrical tin openers. Choose good health, low cholesterol and dental insurance. Choose fixed- interest mortgage repayments. Choose a starter home. Choose your friends. Choose leisure wear and matching luggage. Choose a three piece suite on hire purchase in a range of fúcking fabrics. Choose DIY and wondering who you are on a Sunday morning. Choose sitting on that couch watching mind-numbing sprit- crushing game shows, stuffing fúcking junk food into your mouth. Choose rotting away at the end of it all, pishing you last in a miserable home, nothing more than an embarrassment to the selfish, fúcked-up brats you have spawned to replace yourself. Choose your future. Choose life... But why would I want to do a thing like that?

Mun silmät erottaa sudet lampaan asust
Tekis mieli repii niilt hampaat suust
Ja tätä tapahtuu harva se päivä
Onneks mieli tuottaa raitoja harmaaseen päivään
Ne on mun arkeni väriläiskiä
Voispa elää päivän ettei välittäis mistään
Mut mä kannan maapalloo hartioillani
Ja mun täytyy tarkoin vartioida sit
Se on tehtävänä ehkä vähän vaikee
Ku tuntuu et mun pää on liian pieni tähän kaikkeen
Enemmän sattuu mitä enemmän mä ajattelen
Ajat etenee mut maailma pysyy paikallaan
Mä kelaan pitkään teen kärpäsistä härkäsii
Seinät kaatuu päälle ja mun pääni painuu ämpäriin

Nyt on vaan me, anteeks
Etten uskonu et sateenkaaren pääs ois aarret
Luojan kiitos, mä olin väärässä
Me ollaan täs tänään

Lähettäis jo vittuun täält tääl on niin tunkkasta

Mul ois niin paljon annettavaa
Mä osaan rakastaa

Tahtoisin tietää miksi on niin
Vaikeaa
Et joku pitäis musta kii
Ei tahtois unohtaa
Mä en haluis olla tämänlainen
Salaa yksinäinen nainen
Joka itkee unissaan

Kotiportaikossa kaikuu
Aamu kohta sarastaa
Vain yksi multa puuttuu
Mä en saa rakastaa